Jokainen meistä on varmasti joutunut vastaamaan kysymykseen loputtomia kertoja: ylioppilasjuhlissa, opinto-ohjaajan kansliassa, fuksiviikolla, kesätyökavereille jätskikiskalla tai klinikassa osastonlääkärille, Sitä ajatteli, että kun se paksu kirjekuori kolahtaa postiluukusta, on tulevaisuus jo pitkälti kirjoitettu – minustahan tulisi lääkäri. Niin, mutta millainen lääkäri?

Onni on, että opiskelemme alaa, jossa valinnanmahdollisuuksia työtehtävien saralla riittää täysipäiväisestä toimistotyöstä mikroskopoinnin kautta luiden poraamiseen. Lääketieteellisen koulutuksen mahdollisuudet avautuvatkin monelle vasta hieman opiskeltuaan. Erikoisaloja ei olekaan viisi vaan viisikymmentä ja lääkäreitä tarvitaan muuallakin kuin vastaanottohuoneessa. 

Itse en ole halunnut mennä asioiden edelle, sillä erikoistuminen – sen päättäminen mitä oikeasti haluaa isona tehdä – tuntui opintojen alkaessa niin kaukaiselta ajatukselta. Mielenkiinto asiaa kohtaan kasvoi luonnollisesti opintopistetilin kasvaessa, ja osallistuin viime marraskuussa NLY:n, Duodecimin ja kandiseurani edunvalvonta- ja opintoasiaintoimikunnan järjestämään erikoistumisiltaan. Tapahtuman suosiosta kertoo se, että etukäteen arvioidut paikat menivät hetkessä täyteen, ja lopulta luentosali oli ääriään myöten täynnä. Paikalla oli ilahduttavasti edustajia kaikilta vuosikursseilta. Itse haluan uskoa, että ihmisiä paikalle maanantai-iltana houkutteli ilmaisen illallisen sijaan vilpitön mielenkiinto.

Erikoistuminen ja etenkin sen uudistus on ollut viime aikoina kaikkien huulilla. Nykymallista halutaan siirtyä kohti systemaattisempaa menettelyä ja erilaisia ehdotelmia onkin jo nostettu esiin. Aika näyttää, milloin konkreettisia muutoksia tapahtuu ja millä perustein erikoistumispaikat jaetaan tulevaisuudessa. Tällä välin on hyvä jo hieman varautua muutokseen, ainakin jos on ”varman päälle” -asenteeseen taipuvainen. Voi jo esimerkiksi leikitellä erilaisilla mahdollisuuksilla ja suunnitella itselleen useamman erilaisen urapolun, mikäli se ykköstoive ei toteudukaan tai enää tunnukaan oikealta erikoistumisen tullessa ajankohtaiseksi. Varmasti lähes jokaisen sometileillä on myös vilkkunut viime aikoina Lääkäripäivien aikaan julkistetun erikoistumisalakyselyn tuloksia. Kysely antaa hyvän työkalun tutustua eri erikoisaloihin ja algoritmin laatiman rankinglistan siitä, mikä sinusta pitäisi tulla isona. Vaikka sattuma onkin kuulemma suuressa roolissa monen lopullisessa erikoistumisalassa, ei ehkä sattuman varaan omaa tulevaisuutta kannata jättää, vaan seurata tarkasti meneillään olevaa muutosta ja olla itse mahdollisuuksien mukaan aktiivinen.

Suomen Medisiinariliitto jatkaa myös tulevana vuonna erikoistumisuudistuksen seurantaa uuden hallituksen voimin. Erikoistumisuudistuksen lisäksi toinen tärkeä meneillään oleva uudistus on SOTE, jolla tulee väistämättä olemaan suuri vaikutus tulevaisuuden työolosuhteisiimme. Pian valmistuvia kandeja kiinnostaa sairaaloiden tuleva työnjako – päivystyssairaaloiden karsiminen erityisesti. Medisiinariliitto tulee kääntämään katseet laillistamisen jälkeiseen elämän lisäksi myös opintojen alkuun. Ensimmäinen korotetun sisäänoton kurssi aloitti juuri klinikkavaiheen, ja täten sisäänottomäärien noston vaikutukset alkavat konkretisoitua. Opetuksen laatu joutuu nyt suurennuslasin alle, kun kandien määrää hiljalleen alkaa nousta samaan aikaan kun yliopistojen rahoitukseen tulee leikkauksia. Haluamme varmistua siitä, että erikoistumisuudistuksen tullessa voimaan koulutusputkeen päätyy yhtä nohevia, tarpeelliset perustiedot ja -taidot osaavia lisensiaatteja kuin nytkin. Kenenkään ajatus ei varmastikaan ole, että erikoistumisuudistus tulee olemaan lisensiaatin tutkinnon kertauskurssi, vaan laadukas koulutus kohti erikoislääkärin asiantuntijuutta. Käyttäkäämme siis ääntämme, kun vielä mitään lopullista ei ole päätetty!

Henni Hiltunen
Suomen Medisiinariliiton puheenjohtaja 2016