Yllättäen vastaani tuli se päivä, jolloin jouduin perehtymään Apottiin ja työskentelemään järjestelmän kanssa. Paljon keskustelussa ollut järjestelmä ei käyttäjien puheiden perusteella vaikuttanut mielekkäältä työnteon kannalta.
Tankkasin perehdytysopasta kuin Galenosta aikanaan lääkiksen pääsykokeisiin. Itse asian lisäksi opas sisälsi merkillisen paljon kehuja Apotin ominaisuuksista. Apotti selkeästi poikkesi muista järjestelmistä logiikkansa kannalta ja ohjasi tai pakotti rakenteiseen kirjaamiseen. Rakenteinen kirjaaminen ei sinänsä ole minulle ongelma, sillä esimerkiksi tarkistuslista-tyyppisesti se on osoittautunut todella hyödylliseksi leikkaussaleissa ja puheentunnistuksen avulla laadittu rakenteellinen lausunto voi parantaa radiologin työn laatua. Ongelma tulee valtavasta määrästä klikkauksia potilasmerkintöjä tehdessä. Jos jotain lääkärit ja kuka tahansa muukin tietokoneella työskentelevä vihaa on turha klikkailu. Näppäimistö ja kursori ovat hiirtä parempia. Puhumattakaan sanelusta ja toimivasta puheentunnistusjärjestelmästä, jolloin kirjaamista varten ei tarvitse seurata sen tuottamista vaan ainoastaan sitä mistä sitä tuottaa. Ergonomiaan on tärkeä kiinnittää huomiota.
Saapuessani ensimmäiseen Apotti-vuoroon olo oli lähes yhtä jännittynyt kuin ensimmäisessä päivystysvuorossa ikinä, vaikka työkokemusta päivystämisestä on jo vuodesta 2014. Epicin, tai kansan keskuudessa Epic Failin löytäminen koneelta sujui ongelmitta mutta ensimmäinen vastoinkäyminen tuli jo siinä, että en edes päässyt kirjautumaan päivystyksen alueelle. Onneksi paikalla oli Apotti-tukihenkilö, joka auttoi minut alkuun. Ilmeni, että yksi sellainen on päivystyksessä vuorokauden ympäri, mutta vain hoitajia varten. Tukihenkilöt olivat joutuneet opettelemaan lääkäreidenkin näkymää Apotista, sillä ilmeisesti useammalla lääkärillä on ollut järjestelmän kanssa haasteita.
Työskennellessäni ilmeni, että saamani perehdytysopas koski eri yksikköä kuin missä työskentelin, ja siksi opas oli tasoltaan lähinnä suuntaa antava. Onneksi kansliasta löytyi kirjalliset pikaohjeet ohjelman käyttöön, olisivatpa ne vain olleet mukana aiemmin saamassani perehdytysmateriaalissa. Jos vertaa potilastietojärjestelmiä uuden puhelimen käyttöönottoon niin tänä vuonna 2020 ei uuden älypuhelimen tai sen sisältävien sovellusten käyttöönotossa juuri tarvita kädestä pitäen perehdytystä vaan käyttöönotto on hyvin intuitiivista. Ohjeita tarvitaan harvoin ja löytyvät helposti netistä tai itse sovelluksesta. Miksi sitten tämä Apotti tarvitsee näin paljon opastusta? Olen aiemmin käyttänyt Efficaa, Lifecarea, Mediatria, Pegasosta ja Uranusta, joten miksi uudessa järjestelmässä ei ole opittu vanhasta ja tehty siitä vanhoja järjestelmiä helpompi käyttää? Loikan pitäisi 1990-luvulta tähän päivään olla jättiläismäinen mutta on jäänyt vauvan ensiaskeleeksi.
Jo tunnin kuluttua vuoron aloittamisesta olen ahdistunut eikä ajatus kulje. Näkymä on kirjava ja välilehtiä on liikaa. Onneksi yksi teema kantaa selkeästi: Kaikki pitää jostain kuitata. Apotti, kuten toisaalta moni muukin järjestelmä, sisältää ominaisuuksia, jotka pitää vain tietää. Tietäminen ei suju ilman perehdytystä, joka oli puutteellinen paitsi itse järjestelmään niin myös talon omiin käytänteihin. Onneksi tämä timanttinen tukihenkilö neuvoi myös niissä. Yksi päivystyksen huikeista hoitajista neuvoi kuinka vaihtaa vihreä teemaväri hiilen mustaan. Rauhoittavaa. Unohdan rakenteellisen kirjaamisen klikkailun ja joiden ihme linkkien käytön ja kirjaan pääasiassa perinteisesti käsin. Apotti vaatii kärsivällisyyttä oppimiseen mutta myös siinä, että se on välillä yllättävän hidas. Kirjoitan SVA-todistuksen ja alan jo kiroilla, kun en hoksaa mistä sen saa tulostettua. Kutsun taas tukihenkilöä, joka neuvoo klikkaamaan pdf-kuvaketta, jonka ilmestymistä joutuikin hetken odottamaan. Välillä hieman stressaannun hitaudestani eikä sanelumahdollisuuttakaan ole oppaissa neuvottu. Onneksi vuoro rauhoittuu hiljalleen ja ehdin jo kuuden työtunnin jälkeen biopaussille.
Kyllä, Apotissa on oivalluksia, kuten tiimit: Jokaiselle potilaalle kirjataan lääkäri ja hoitaja puhelinnumeroineen. Numero näkyy myös röntgenin lähetteessä. Ongelmana on vain se, että nimeä ei pysty poistamaan, ainoastaan siirtämään toisen lääkärin nimiin. Pidän myös määräysosiosta siinä mielessä, että voin listasta klikata määrättävät lääkkeet, nesteytyksen, röntgenin jne. Mutta lääkityksen osalta pitää piinaavan yksityiskohtaisesti valita oikeat nippelit sekä määräyksissä että reseptien kirjoituksessa. Röntgen-lähetteet voi kirjoittaa vain yksi tutkimus kerrallaan, mikä on tuskaista jos kaatuneelle pitää määrätä kuvat useammasta ruumiinosasta. Valitettavasti nopeus kärsii eikä tällainenkaan käytäntö ole laadun tae, sillä virheen riskit nousevat, sillä väsyneenä detaljien tiiraaminen on raskasta ja tarkkaavuuden säilyttäminen haastavaa. Olin onnekas siinä, ettei ketään potilasta tarvinnut siirtää osastolle, mikä kuulemma on oma aikaa vievä rumbansa.
Petyin päivystyksen seurantataulun näkymään, joka häviää 5-1 toistaiseksi parhaalle käyttämälleni taululle eli Lifacaren/Effican monitorille. Muistilaput on, mutta ne pitää käydä kirjaamassa potilasasiakirjan kautta eikä suoraan taululta. Määräyksiä ei voi suoraan tehdä taululta eikä suoraan voi avata tutkimustuloksia. Taululla ei ole edes potilaan tilaa, joka monitorilla on esimerkiksi H tarkoittaen hoitajan vastaanoton alkamista tai OA odottaa lääkäriä. Siinä sitten etsin turhaan potilasta, joka olikin hoitajan luona. Silmiä särkevä pettymys on myös röntgenkuvien katselu: PACSin puutos pitkin Etelä-Suomea on raastavaa ja heikentää kliinikon kuvatulkinnan laatua.
Annettu julkisuuskuva on merkillisen ristiriitainen, sillä työntekijöiden kokemuskertomukset eivät vastaa valtamedian kirjoituksia. Kyllä, lääkärit haluavat muutoksia potilasjärjestelmien osalta, mutta ei sellaisia, jotka ovat heikentäviä tai jättävät aiempien järjestelmien hyvät puolet pois. Pomot eivät potki palloa vaan heidän on autettava työntekijöitä löytämään keinot hoitaa potilaat parhaalla mahdollisella tavalla eli toisin sanoen kuulla ammattilaisia järjestelmien käyttöönotossa ja kehittämisessä.
Sonja Aukee
Edunvalvontavaliokunnan puheenjohtaja
