Lääkärin työ mahdollistaa useita erilaisia toimenkuvia ja työskentelymahdollisuuksia. Itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi kutsutaan henkilöä, joka harjoittaa ammattiaan itsenäisesti, ilman suoraa palkkasuhdetta kehenkään, tuottaen palvelut suoraan asiakkaalle. Ammatinharjoittajina toimivista moni kokee työmuodon isoksi eduksi työn joustavuuden, joka tarjoaa vapaammat kädet muun muassa perheen j a työn yhdistämiseen.
”Parhaimmillaan ammatinharjoittajana toimiminen on itsenäistä lääkärintyötä itse asetetuissa raameissa”, kuvaa Lääkärikeskus Aavassa Tampereella itsenäisenä ammatinharjoittajana työskentelevä työterveyshuoltoon erikoistuva lääkäri Tuomas Lehtinen.
Mikä sai sinut ryhtymään itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi?
Ammatinharjoittaminen sopi elämäntilanteeseeni hyvin.
Oliko vaihtoehto ollut jo pidempään mielessä vai aukesiko mahdollisuus enemmän yllättäen?
Mahdollisuus toimia ammatinharjoittajana näyttäytyi hyvänä vaihtoehtona, ja harkittuani asiaa joitakin kuukausia palkkatyössä ollessani perustin toiminimen ja tein muut paperityöt kuntoon. Käytännön työhöni vaihdos ammatinharjoittajaksi vaikutti melko vähän, koska jatkoin samantyyppisessä työssä.
Onnistuiko itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtyminen helposti ilman suurempia paperisotia tai byrokraattisia hidastuksia?
Ammatinharjoittajana toimimisen aloitus onnistui hyvin helposti, eikä siihen liittynyt suurta paperisotaa. Useimmat asiat hoituivat ongelmitta sähköisesti. Byrokratian ei voi sanoa hidastavan ammatinharjoittajaksi ryhtymistä.
Mitä on tärkeää ottaa huomioon ennen ammatinharjoittajana toimimisen aloittamista?
Ammatinharjoittajana on tärkeää suunnitella omaa ajankäyttöä myös pidemmällä aikavälillä jo ennalta. Ammatinharjoittamiseen ei liity palkallisia lomia, eikä sairauslomapäivistä useinkaan saa mielekästä korvausta. Vakuutusturvasta on tärkeää huolehtia, erityisesti huomioiden pidemmät sairauslomat tapaturman tai muun pidemmän sairastamisen sattuessa. Henkisesti työ on verrattain vähän kuormittavaa. Yksittäisenä erikoisena asiana lomalla olemisen kynnys uhkaa nousta, kun tietää loman olevan aina ”palkatonta”.
Millainen on normaali työpäiväsi? Mitkä ovat suurimmat erot, joita huomaat muunlaisessa toimenkuvassa työskentelevään?
Työskentelen arkena keskimäärin klo 8:30–15 välillä. Suoriteperusteinen tulonmuodostus ohjaa tekemään töitä tiiviillä tahdilla, ja lyhyiden työpäivien osalta työtahti on mahdollista pitää reippaana. Erityisesti työterveyshuoltopotilaiden kanssa asiat ovat usein lyhyitä verrattuna terveyskeskustyön usein monisairaisiin potilaisiin.
Mahdollisuus hyödyntää psykologin apua psyykkisesti oireilevien potilaiden hoidossa matalalla kynnyksellä on ehdottomasti etu, jonka toivoisin jossain muodossa tulevan mahdolliseksi myös terveyskeskustyössä. Työterveyshuollon potilaiden kohdalla mahdollisuus vaikuttaa potilaan elämäntilanteeseen työtä muokkaamalla tuo tervetulleita lisätyökaluja erityisesti psyykkisesti oireilevien kohdalla.
Mikä on työssäsi parasta? Mitä sen sijaan muuttaisit tai toivoisit, että olisi toisin?
Parasta ammatinharjoittajana työskentelemisessä on työn vapaus. Omien aikataulujen tekeminen mahdollistaa työn räätälöinnin omaan elämäntilanteeseen sopivaksi.
Potilastyön perusperiaatteet työssäni ovat samanlaisia kuin tehtäessä vastaanottotyötä esimerkiksi terveyskeskuksessa, mutta potilaiden itseohjautuvuus on parempaa. Ammatinharjoittajana työskenneltäessä potilaat voivat olla keskimäärin terveempiä ja asiat terveydellisesti yksinkertaisempia kuin terveyskeskus- tai sairaalatyössä. Tähän sisältyy todellinen vaara osaamisen taantumisesta, ellei ammatillisen osaamisen ylläpitoon keskity. Konsultaatiomahdollisuudet ammatinharjoittajana toimiessa ovat myös heikommat, joten virheellisten omien toimintamallien katkaisemiseen täytyy todella keskittyä.
Tulotaso ammatinharjoittajana työskennellessä on erittäin hyvä. Totuttelua ammatinharjoittajana vaativat erityisesti vakuutus- ja laskutuskäytäntöihin perehtyminen, jotka tuntuvat melko vierailta useimmille lääkäreille.
Koetko, että ammatinharjoittajana toimiminen sopii yhtä hyvin sekä nuorelle lääkärille että jo pidemmän työuran omaavalle kollegalle?
Kaltaiselleni tuoreehkolle lääkärille haaste on vasta kehittyvä ammatillinen osaaminen. Sen edistäminen vaatii erityistä keskittymistä. Onneksi kohdallani työterveyshuollon erikoistumiseni ohjaava lääkäri on ollut aktiivinen ja senioritukea on ollut hyvin saatavilla.
Mitä terveisiä ja ajatuksia haluaisit lähettää nuorille lääkärikollegoille sekä lääketieteen opiskelijoille, jotka pohtivat mahdollisuutta ryhtyä itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi?
Ammatinharjoittaminen on vapautensa vuoksi vaihtoehto, joka on sovitettavissa erilaisiin elämäntilanteisiin. Työn ja perheen yhdistämistä ammatinharjoittaminen helpottaa omalla kohdallani merkittävästi. Erityisesti työterveyshuollosta ja yleislääkärin työstä kiinnostuneille ammatinharjoittajana on varmasti työnsarkaa.
LKT, dosentti, korva-, nenä- ja kurkkutautien sekä allergologian erikoislääkäri, Lääkäriliiton HYKS-erityisvastuualueen piiriylilääkäri Seija Vento vastaa Nuori Lääkäri -lehden kysymyksiin ja mietteisiin itsenäisestä ammatinharjoittamisesta:
Kuinka paljon rekisteröityneitä itsenäisiä ammatinharjoittajia on nuorten lääkärien keskuudessa?
Vuoden 2017 työmarkkinatutkimusvastausten perusteella alle 35-vuotiaista lääkäreistä 1 % piti päätoimisesti yksityisvastaanottoa ja 10 % sivutoimisesti. Sen sijaan 35–44-vuotiaiden ikäryhmässä vastaavat luvut olivat jo 6 % ja 21 %.
Onko ammatinharjoittajana toiminen yleisempää nuorten vai jo kokeneempien kollegoiden keskuudessa?
Nuoret lääkärit pitävät harvoin yksityisvastaanottoa päätoimisesti, mutta se toimintamuoto yleistyy lääkärin iän ja kokemuksen myötä.
Onko ammatinharjoittajana toimiessa yleistä, että samanaikaisesti työskentelee myös osittain julkisella puolella?
Yleisempää on, että ollaan töissä julkisella puolella ja lisäksi sivutoimisesti ammatinharjoittajana. Kaikista työssäkäyvistä lääkäreistä 9 % toimii päätoimisesti yksityisvastaanotolla ja 20 % sivutoimisina. Päätoimisesti yksityisvastaanottoa pitävien lääkäreiden määrä on suurimmillaan 55–64-vuotiailla (16 %) ja lisäksi heistä sivutoimisesti pitää yksityisvastaanottoa 23 % (Lääkäriliiton työmarkkinatutkimus 2017).
Eniten yksityisvastaanottoa pitävät silmätautien (yli 80 %), korva-, nenä- ja kurkkutautien (yli 80 %) ja naistentautien erikoislääkärit (yli 70 %). Seuraavaksi eniten yksityisvastaanottoa pitävät kirurgit, lastenlääkärit, psykiatrit ja radiologit.
Päätoimisista yksityislääkäreistä noin puolet toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana ja loput muilla järjestelyillä esimerkiksi oman yrityksen tai ammatinharjoittamisyhtiön kautta. Sivutoimisista yksityislääkäreistä useimmat toimivat ammatinharjoittajina.
Mitä asioita olisi hyvä huomioida ennen ammatinharjoittajaksi ryhtymistä?
Ammatillinen kasvu niin tieteellisesti kuin lääkärinä olemisesta on hyvin tärkeää. Mielestäni valmistumisen jälkeen olisi hyvä olla jonkin aikaa töissä julkisella puolella ennen kuin aloittaa yksityislääkärinä. Julkisella puolella saa helpommin konsultaatioapua, on klinikkakokouksia, ja on mahdollisuus osallistua työpaikan ulkopuolisiin koulutuksiin työnantajan kustantamana. Ne ovat myös hyviä mahdollisuuksia oppia tuntemaan kollegoita laajemmalti eli verkostoitua. Lääketiede kehittyy koko ajan, ja lääkärin työ vaatii jatkuvaa koulutusta. Yksityislääkärinä joutuu koulutukset maksamaan itse, ja silloin ne helposti jäävät vähemmälle.
Myös sosiaalinen puoli jää vähemmälle, jos jää pelkästään yksityislääkäriksi. Työyhteisöllä on yllättävän suuri vaikutus elämän laatuun. Usein onkin niin, että päätoimiseksi yksityislääkäriksi ryhdytään vähän myöhemmällä iällä. Luonnollisesti päätökseen vaikuttavat myös elämäntilanne, erikoisala ja paikkakunta. Yksityislääkärinä voi tehdä eri pituista päivää ja lyhennettyä viikkoa tilanteen mukaan, kun se julkisella puolella yleensä on aika tarkoin ennalta määrättyä. Myös pidennettyjä viikonloppuja tai vapaapäiviä on helpompi järjestää nopeammalla aikataululla yksityispuolella.
Toisaalta kuitenkin julkisella puolella voi pitää useita viikkoja lomaa yhteen kyytiin, palkkaa saa koko ajalta ja potilaita riittää loman jälkeenkin. Yksityislääkärinä ei sen sijaan voi pitää kovin pitkiä lomajaksoja, sillä silloin potilaat hakeutuvat toisten lääkäreiden vastaanotolle, ja lomalta ei saa myöskään palkkaa.
Molemmissa vaihtoehdoissa on siten sekä hyviä että huonoja puolia. Taloudellisten asioiden suunnittelussa varsinkin, jos toiminta on laajaa, kannattaa käyttää apuna vero- ja talousasiantuntijoita.
Kuinka alkuun?
Tästä on kyse:
- Itsenäisellä ammatinharjoittamisella tarkoitetaan toimintaa, jossa terveydenhuollon ammattihenkilö ei ole julkisessa virassa eikä muussakaan palvelussuhteessa, vaan tuottaa palvelut itsenäisesti suoraan asiakkaalle.
- Ennen kuin aloitat, hoida kuntoon tarvittavat luvat ja ilmoitukset. Näihin kuuluvat muun muassa ilmoitukset Valviralle, aluehallintovirastolle (AVI), Patentti- ja rekisterihallitukselle (PRH) sekä YEL-eläkevakuutuksen hankkiminen. Toiminimen perustaminen ei ole pakollista.
- Vastaanottopalkkioiden arvioinnissa yksityissektorin lääkäreitä auttaa Lääkäriliiton Practicus-laskuri.
Lähde sekä tarkempaa tietoa löydät: laakariliitto.fi
Ammatinharjoittajaksi ryhtyminen velvoittaa myös miettimään juridisia asioita. Lääkäriliiton lakimies Kati Lehtosen kommentteja ammatinharjoittamista pohtivalle:
- Osakeyhtiön kautta toimimisessa tulee enemmän hallinnollisia velvoitteita, ja jotta yhtiön kautta toimimisesta saa taloudellista etua, yhtiöön pitää pystyä jättämään myös varoja.
- Vastaanottotoiminnan sopimukseen tulee perehtyä ja muistaa, että yrittäjäsopimuksessa ei ole työlainsäädännön turvaa irtisanomisen varalta (eli sopimus voidaan ilman perusteita päättää puolin ja toisin irtisanomisajalla).
- YEL-vakuuttamisen tasoon tulee kiinnittää huomiota, koska sen mukaan määräytyy ei vain eläketaso vaan myös sv-päiväraha ym.
- Ammatinharjoittajayhtiöön mukaan mentäessä tulee myös osakassopimukseen perehtyä tarkoin. Irrottautuminen voi olla hankalaa: yleensä sopimuksissa on kilpailukielto uhkasakkoineen, mikä voi vaikeuttaa hakeutumista muualle. Myös erilaisten luontaisetujen kuten autoedun ehdot kannattaa tarkistaa.
Teksti: Roosamari Hannukkala
