Donald Trumpin aikakausi tunnetaan jo nyt vaihtoehtoisista faktoistaan. Tämä tuntuu meistä täällä Pohjoismaissa kammottavalta. Miten valtaapitävät voivat suorastaan valehdella kansalle ja yrittää vaientaa median edustajia, kun he yrittävät puhua faktoista?

Vaikka valheet ovat Yhdysvalloissa selvästi räikeämpiä kuin täällä, meillekin uskotellaan asioita jatkuvasti. Pyöristelyt ja perustelemattomat väitteet näyttävät uppoavan meihin terveydenhuollon ammattilaisiinkin hyvin. Moni kuuliainen meistä vähentäisi vaikka lomistaan, jotta tämä tehottomaksi väitetty järjestelmä saataisiin korjattua.

Uusliberaaliin talousajatteluun kuuluu ajatus siitä, että kilpailu parantaa laatua ja tehokkuutta. Terveydenhuoltoalalla tämän taustoittaminen ja perustelu on vaikeaa. Tyypillisessä tilanteessa täysulkoistuksella tuotettu palvelu esitetään kunnan omaan verrattuna halvempana. Tarjouskilpailuja voitetaan kuitenkin usein polkuhinnoilla ja jokin tukipalvelu jää ulkoistamatta, jolloin todellisia kuluja ei voida verrata.

Julkisen puolen palvelun väitetään olevan tehotonta. Vaikka prosessit ovat leanatut, tarvitaan usein lisäresursseja. Poliittisesti toimiva sairaanhoitopiirin valtuusto kehittää usein ratkaisuksi palvelusetelin tai osaulkoistuksen ja yksityinen palveluntarjoaja tuottaa sitten tuon helpon perusbulkkipalvelun. On selvää, että verrattaessa suoritteiden kestoja ja määriä, monisairaita, komplisoituneita tapauksia hoitava julkinen yksikkö häviää taas ”reilun” kilpailun. Myös ennätysradikaalia SOTE-uudistusta on perusteltu tämän kaltaisilla argumenteilla.

Jatkossa palveluntarjoajaa ei kuvailla sanalla yksityinen, vaan puhutaan valinnanvapaudesta. Näin terveydenhuoltoa koskevan päätöksenteon lipuminen kaupallisille toimijoille saadaan hämärrettyä kansalaisille. Reiluuden nimissä on todettava, että tiedetään toki myös onnistuneita esimerkkejä tasapainoisista täysulkoistuksista ja yksityisen palvelutuotannon käyttämisestä. Ja tietysti me tarvitsemme näitäkin palveluntuottajia, koska muutoin henkilöstöresurssit eivät riitä. Näistä rajoitetuilla aloilla, rajatuilla alueilla ja väestöillä tapahtuneista onnistumisista ei voida kuitenkaan päätellä, että lähes koko terveydenhuoltojärjestelmä voisi jatkossa toimia vastaavilla markkinalähtöisillä periaatteilla. Siksi SOTE-uudistus hätiköi johtopäätöksissään ja ehjiäkin osia ollaan korvaamassa uusilla.

Tammikuun lopulla ruotsalainen Health Consumer Powerhouse vertaili eurooppalaisia terveydenhuoltojärjestelmiä. Suomalainen järjestelmä on Euroopan kustannustehokkain laatuun suhteutettuna ja pelkässä laadussa sijoituimme kahdeksanneksi. Suomi käyttää terveydenhuoltoon vuodessa n. 4000 €/asukas, kun vertailun voittaja Hollanti käytti yli 5000 €, muut kärkimaat vielä paljon enemmän. Silti Suomessa halutaan terveydenhuollossa SOTE-uudistuksella säästää jopa 3 miljardia euroa.

On pakko havahtua siihen, että lisäsäästö sisältää meidän tapauksessamme arvovalinnan, jolla on isoja vaikutuksia ihmisten arkeen. Se tarkoittaa esimerkiksi entistä huonokuntoisempien vanhusten siirtämistä kotihoivaan. Erikoistuvan lääkärin kannalta työn määrä varmasti lisääntyy päivystysten ja toimintojen keskittyessä.

Uusliberaalien talousoppien soveltaminen suoraan terveydenhuoltoon sisältää kuitenkin vielä yhden tärkeän epäkohdan: se ei ota huomioon ihmisluonnon hyviä ja jaloja puolia. Ihmisen ainoat kannustimet eivät ole ahneus ja oma etu. Terveydenhuollon tarjoaminen ylipäätänsä jossain muodossa on jalo yhteiskunnallinen arvovalinta – Ihmisten välisen ikiaikaisen hoivavietin ilmaisutapa. Terveydenhuollon voidaan sanoa olevan lähimmäisenrakkauden kanavointia monimutkaisen järjestelmän välityksellä. Tuon järjestelmän paras teho tulee taloudellisten kannustimien lisäksi siten yhtä lailla tunteesta ja ihmisyydestä itsestään. Älkäämme heittäkö sitä resurssia hukkaan.

Iiro Karhiaho

Puheenjohtaja