Pienen kontrolloimattoman ja satunnaistamattoman kyselytutkimuksen perusteella (Lindholm, 2015) erikoisalalle päädytään joko ajautuen tai poissulkumenetelmällä. Joskus apuna käytetään erilaisia kaavioita ja koneita. Kaavioista suosittuja ovat esimerkiksi Nuori Lääkäri -lehden eritteiden preferointiin perustuva versio tai internetissä jo vuosia levinnyt vuokaavio, joka alkaa kysymyksellä oletko hullu vai et.
Tänä vuonna Lääkäripäivien yhteydessä Lääkäriliitto julkaisi oman erikoisala-valintakoneensa (erikoisalani.fi), jossa ei ole pakko tunnustaa olevansa joko hullu tai vain vähän hullu, eikä tykätä eritteistä edes limasta. Valintakoneeseen voi vastata kahdella eri tavalla: vastauksen jo valmiiksi tietäen tai avoimin mielin.
Toisen tutkimuksen perusteella (Lindholm, 2016) moni riensi heti valintakoneen julkaisun jälkeen käyttämään sitä todistaakseen taas kerran muille – ja erityisesti itsellensä – olevansa oikealla alalla tai suunnitelleensa oikeaa alaa. Prekliinisessä vaiheessa olevista opiskelijoista peräti 100 % sai ”oikean” vastauksen. Itsekin ”tiesin” lukiossa arkkitehtuurin olevan minulle ainoa oikea ratkaisu, koska uskonnontunneilla hienojen kolmiulotteisten palikoiden piirtely oli kivaa. Lähes yhtä kauan myös tiesin, että minusta ei välttämättä edes olisi (tai ainakaan en haluaisi) taiteelliselle alalle. Eihän päätöstään kuitenkaan voi vaihtaa sen jälkeen, kun siitä on ehtinyt kavereilleen kertoa ja jopa perehtyä vanhoihin valintakokeisiin, eihän?
Vastasitko sinä erikoisalani-koneeseen haluavasi tehdä paljon toimenpiteitä, koska anestesiologit tekevät paljon toimenpiteitä? Vai vähän toimenpiteitä, koska eiväthän psykiatrit toimenpiteitä tee?
Vastasitko työpaikkojen täytyvän ehdottomasti sijaita yliopistokaupunkien ulkopuolella, koska suurin osa yleislääkäreiden hallitsemista terveyskeskuksistahan on muualla? Vai ehdottomasti yliopistokaupungeissa, koska eihän sydänkirurgeja muualla tarvita?
Vastasitko mieluiten vältteleväsi lapsia, koska eiväthän geriatrit näe lapsia – ainakaan alle 60-vuotiaita sellaisia? Vai rakastavasi lapsia, koska sitähän lastentaudeilla vaaditaan?
Vastasitko ärsyyntyväsi potilaista, jotta tuloksesi varmasti olisi patologia? Vai tykkääväsi mahdollisimman suuresta potilasmäärästä, koska sitähän se gastroenterologialla on?
Mitä jos täyttäisit valintakoneen vielä uudelleen miettien jokaista kysymystä itsesi, eikä nykyisen tai tulevan erikoisalasi kautta? Voi toki olla, että vihaat toimenpiteitä, minkä seurauksena olet päätymässä lastenpsykiatrialle, mutta mikäli tarkemmin ajatellen voisit oikeastaan toimenpiteitä tehdäkin, vastaa sitten niin haluamastasi tuloksesta huolimatta. Valintakone antaa myös mahdollisuuden ohittaa kysymyksen, mikäli sinulle ei ole väliä potilaiden keski-iällä, tai merkitsemään kysymyksen erittäin tärkeäksi, mikäli et missään nimessä halua nähdä potilaita.
Tehdessäsi valintakoneen rehellisesti, pahin vaihtoehto on ainoastaan elämänsuunnan hukkaaminen, viittä vaille valmiin tutkinnon hylkääminen ja muutto uudelle paikkakunnalle avioeronkin uhalla. Parhaassa mahdollisessa tapauksessa saatat saada vastauksen, jota et ollut koskaan huomannut ajatellakaan ja josta et oikeastaan tiedäkään paljoa suppean lääketieteen lisensiaatin tutkintoon kuuluneen kurssin perusteella: Lienee hyödyllistä käyttää muutama minuutti erikoisalasta lukemiseen tai jopa soittaa alalla päätyneelle vanhalle kurssikaverille.
Minulle kerrottiin opiskelujeni alussa, että erikoisalaansa ei kannata päättää liian aikaisin välttyäkseen kulkemiselta klinikan läpi ravihevosilta tutut laput silmillään. Tätä tulen edelleen julistamaan ainoana totuutena, mutta vaihtoehtoja aion silti kartoittaa: Opiskelujen aikana tai vastavalmistuneena lääkärinä erikoisaloihin on helppo tutustua ja kynnys vaihtaa jo leikki-ikäisestä tietämänsä erikoisala toiseen on verrattain matala. Mielessä kannattaa myös pitää, että missä tahansa uransa vaiheessa oleva lääkäri voi halutessaan olla nuori lääkäri: kynnys erikoisalalta toiselle on korkeudestaan huolimatta aina pelkkä kynnys, eikä koskaan suljettu ovi.
Ville Lindholm
LK, NLY:n valtuuskunnan jäsen