Se, joka luulee, että lääkärintyö on yhdistää tietty sairaus tiettyyn lääkkeeseen, on perustavanlaatuisesti väärässä.
Lääkärin työ on mitä suuremmassa määrin akateemista tietoa humanistisesti soveltavaa työtä. Jokainen hoitopäätös perustuu lääkärin aivostoon ladattuun perustietoon, jota sovelletaan riskejä ja potentiaalisia hyötyjä punniten. Perustietoa joutuu päivittämään jatkuvasti pystyäkseen hoitamaan potilaitaan parhaan tiedon mukaisesti. Kuitenkin tieteellisen tiedon määrä kasvaa kiihtyvää vauhtia ja jo suhteellisen pienen erikoisalan sisällä voi olla haastavaa pitää tietojaan ajan tasalla. Väistämättä lääkäri työssään joutuu tilanteisiin, jolloin etenkin harvinaisemmista sairauksista pitää päivittää tietojaan tieteellistä kirjallisuutta lukemalla.
Tiedon kriittinen lukeminen ja vaikuttavan tiedon poimiminen valtavasta terveystieteellisen tiedon määrästä vaatii akateemista asiantuntijuutta. Uusi tieto pitää suhteuttaa aiempaan tietoon ja tiedon luotettavuutta tulee kyetä arvioimaan. Tehtävä ei ole aina helppo, sillä tieteelliseksi itseään tituleeraavat roskalehdet saattavat erehdyttävästi muistuttaa laadukkaita julkaisusarjoja ja toisaalta hyvä julkaisusarja ei aina ole tae artikkelin laadusta.
Jokaisen lääkärin ei tarvitse tehdä akateemista uraa, mutta tutkimuksen perusteiden ymmärtäminen ja kyky soveltaa uutta tieteellistä tietoa omaan työhön, ovat kriittisiä tekijöitä menestyksekkään ja laadukkaan kliinisen lääkärintyön harjoittamisen kannalta. Lääkärin peruskoulutuksessa tulisi nykyistä voimakkaammin painottaa kykyä itsenäiseen tieteellisen tiedon omaksumiseen ja arviointiin.
Akateeminen jatkotutkinto ei ole tae hyvästä lääkäristä, mutta rohkenen väittää, että akateeminen jatkotutkinto ei ole kenestäkään tehnyt huonompaa kliinikkoa. Kliininen tutkimus parhaimmillaan nostaa tutkimuskysymyksiä kliinisessä työssä nousseista ongelmista ja toisaalta tuo uusia ja oivaltavia työkaluja diagnostiikkaan ja hoitoon.
Jotta pysymme tulevaisuudessakin lääketieteellisen diagnostiikan ja hoidon kärkimaana, tulee tieteelliseen tutkimukseen panostaa niin taloudellisesti kuin muita kannustimia rakentamalla. Hyviä kannustimia ovat esimerkiksi joidenkin sairaaloiden ja yliopistojen perustamat yhdistelmävirat, joissa voi suorittaa erikoistumiskoulutusta joustavasti kliinisiä palveluita ja tutkimustyötä yhdistellen.
NLY on ehdottanut sitä, että osa-aikainen tutkijan työ 20 % työajasta alkaen hyväksyttäisiin erikoislääkärikoulutukseen nykyisen 50 % vaatimuksen sijaan. Tämä on yksi keino kannustaa nuoria lääkäreitä tutkimuksen pariin eikä se varmasti heikentäisi erikoistuvan lääkärin osaamista erikoislääkäriksi valmistuessaan.
Tutkimustyö on arvostettavaa lääkärin työtä siinä missä kliininen potilastyökin. Akateeminen asiantuntijuus on myös autonomiakysymys. Vain korkeatasoinen, potilaan parhaaseen tähtäävä lääketieteellinen hoito ja diagnostiikka antavat oikeutuksen ammattikunnan autonomialle. Lääketieteelliselle tutkimustyölle tulee antaa tarpeellinen työrauha, rahoitus ja arvostus. Lääketieteellinen tutkimus kuuluu kaikille!
Eino Solje
LT, neu eval
NLY hallituksen jäsen
