Alkukesä on mielestäni kaunein vuodenaika. Juuri silloin, kun koivunlehdet ovat vielä vaaleanvihreät, juuri ja juuri kokonsa saavuttaneet. Luonnon värit ovat raikkaat ja kirkkaat. Silloin useimmat villin luonnon antimet ovat parhaimmillaan. Laiskan viljelijän taivas alkaa puistoista ja metsien laitamilta. Kelpaa myös viherpeukaloiden ja plantaasien omistajien suunnata pellon laitaan omaa satoa odotellessa, poimimaan ihan ilmaista apetta lautaselle.
Esi-isämme osasivat hyödyntää luonnonkasveja niin ravinnoksi kuin lääkintäänkin. Sittemmin professori, hyötykasvitutkija, kansanvalistaja Toivo Rautavaara julkaisi useita kirjoja aiheesta. Mihin kasvimme kelpaavat (1942) toimi jo pula-aikana oppaana hyödyntämään kasvikuntaa ruoaksi ja eläinten rehuksi. Muistan nuorena tyttönä kirjan innoittamana keränneeni ja kuivattaneeni kaapit täyteen teeaineksia koivunlehdistä kanervaan.
Suomalaiset villiyrtit taitavat tällä hetkellä niittää suurempaa suosiota maailmalla, vaikka muutamat huippukokkimme kurssittavat ja luennoivat aiheesta maakunnissa saakka. Useampi kirjakin herkullisine resepteineen on jo saatavilla. Aikaansa seuraavat kokit hyödyntävät villiyrttejä ja luonnonkasveja kekseliäästi sesonkien mukaan. Kolmesti maailman parhaaksi ravintolaksi valittu Noma Kööpenhaminassa tilaa yrttinsä Kiuruvedeltä. Tässä bisneksessä olisi varmasti mahdollisuus; metsämme ovat täynnä upeita ja puhtaita raaka-aineita, jotka vain odottavat poimijaansa.
Nokkosta kerättiin jo lapsuudenkodissani; nokkosmuhennos ja –keitto olivat monin verroin maukkaampia kuin pinaatista valmistettuna. Peltokanankaali on yleinen pientareiden kasvi, köyhän miehen rucola. Moni rikkaruoho muuttuu vähemmän kiusalliseksi viholliseksi, kun kerää niistä ainekset vaikkapa salaattiin. Voikukan nuppuja voi friteerata, nuoret lehdet pestään salaatin joukkoon. Kuusenkerkän kirpeänhapokas, sitruksinen maku sopii niin makeaan kuin suolaiseen ruokaan mausteeksi. Kerkkiä voi pakastaa talven varalle tai keittää vaikkapa siirapiksi. Kuusenneulaset korvaavat rosmariinin ja mustaherukan lehtien raikas maku uutetaan juomiksi, öljyyn ja marinadeihin. Keto-orvokit, ilman torjunta-aineita kasvatetut orvokit ja sireeni pyöräytetään vaikkapa jäätelöksi tai salaatteihin. Ketunleipä, maitohorsma, ahosuolaheinä, jättipalsami, mesiangervo, väinönputki, männyt, kataja. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Lajitunnistus, puhtaat poimintapaikat, joka miehen oikeus ja reippailua ulkoilmassa. Niillä hankitaan tämän päivän trendiherkut kotikeittiöön.
[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_large”,”fid”:”178″,”attributes”:{”alt”:””,”class”:”media-image”,”style”:”width: 350px; height: 238px; margin: 15px; float: right;”,”typeof”:”foaf:Image”}}]]Sireenijäätelö
- 3-4 sireeninkukintoa
- 2 dl vettä
- ½ dl sokeria
- 1 rkl sitruunamehua
- 4 keltuaista
- 1 dl sokeria
- 4 dl täysmaitoa
Erottele keltuaiset kattilaan ja lisää sokeri, vatkaa vispilällä kuohkeaksi. Kuumenna maito mikrossa ja kaada keltuaissokerivaahtoon samalla vispaten. Kuumenna varoen samalla sekoittaen, kunnes seos alkaa saostua, eikä kananmuna enää maistu. Jäähdytä. Nopean jäähdytyksen saat aikaan kylmässä vesihauteessa/jääpalojen päällä.
Kiehauta vesi ja sokeri, keitä hetki kasaan. Lisää tertuista nypityt, hiukan hienonnetut sireeninkukat ja keitä 5-10 minuuttia, kunnes hiukan sakenee. Jäähdytä. Sekoita jäätelömassaan ja kaada jäätelökoneeseen sen pyöriessä.
Lisää reseptejä blogissa: http://heleenshobbies.blogspot.fi/search/label/villiyrtit
Kirjallisuutta: Sami Tallberg: Villiyrtti keittokirja, Jouni Toivanen: Viettelevät villiyrtit