Istuimme Ilari Ryhäsen kanssa kahvin ääreen pohtimaan maalaislääkärin työnkuvaa ja todellisuutta, mutta keskustelu rönsyili paljolti myös yleislääketieteen peruskysymyksiin ja sairaalamaailmasta SOTE-uudistukseen. Ilari kuvailee olevansa sielultaan yleislääkäri ja toivoo sitä, että yleislääkäreiden ja erityisesti pitkäaikaisten (maalais)lääkärien työtä arvostettaisiin enemmän. Valtakunnallisessa mediassakin on viime aikoina käsitelty paljon terveyskeskusten lääkärivajetta ja syitä siihen. Ilarin mielestä lääkärien pakottaminen perusterveydenhuollon töihin on tuhoisa tie. Kaikki tuloksekas työ perustuu sitoutumiseen. Silkka resurssien siirtäminen perusterveydenhuoltoon on hänen mielestään “akuutti, henkeä pelastava toimenpide”, mutta se ei silti ratkaise koko ongelmaa.
Pääsemme yhteisymmärrykseen siitä, että yleislääketiede on vähintään yksi vaativimmista erikoisaloista, ellei vaativin. Vähintään se on laajin, ja hyvässä ja pahassa myös monipuolisin. Tietomäärä kasvaa eksponentiaalisesti ja se on jo aikaa sitten ylittänyt yksittäisen ihmisen sisäistämiskyvyn. Yleislääketieteen rooli tuntuu olevan monella tavalla myös hakusessa. “Tärkeintä työn kannalta on jatkuvuus ja saavutettavuus sekä henkilökohtainen suhde potilaaseen. Tulevaisuudessa korostuvat myös yhteistyö– ja neuvottelutaidot, luovuus, ja ennen kaikkea vähintään yhtä utelias kiinnostus potilasta kuin tätä vaivaavaa tautia kohtaan.”
Hoidon tehokkuus terveyskeskuksissa perustuu potilaiden tuntemiseen ja varhaiseen puuttumiseen. Ilari pohtii, että moni saa yleislääketieteen alasta väärän kuvan 9kk pakollisen terveyskeskusjakson perustella. 1-2 vuoden jälkeen työn tehokkuus ja mielekkyys kasvavat valtavasti, kun alkaa tuntemaan potilaita, eikä jokaisen kanssa tarvitse aloittaa nollasta papereihin perehtyen. Alku on aina vaikeinta, ja Ilari muistelee vielä uransa alkuvaiheen vaikeimpina hetkinä terveyskeskuksen 32-paikkaista vuodeosastoa, jota hän hoiti yksin. Ilari kertoo tehneensä paljon ylitöitä, ja 3kk aikana 4kk työpanoksen. ”Nyt yliopistosairaalan sisätautiosastolla saatan hoitaa kuutta ihmistä vuodeosastolla.
Tottakai he ovat keskimäärin sairaampia, mutta toisaalta terveyskeskussairaalassakin hoidetaan yhä sairaampia potilaita. Ja vielä erikoisalaan katsomatta.”
Ilarin mielestä on erittäin arvokas asia, että etenkin ikääntyvät saavat hoitoa mahdollisimman lähellä kotiaan. Omaa kotia lähellä oleva “sairaala” oli taannoin koko maailman ihmetyksen kohteena Alma Atan julistuksen aikaan. Suomalaista tapaa toimittaa sairaalapalvelutkin tk-vuodeosaston muodossa jokaiseen niemeen ja notkelmaan pidettiin malliesimerkkinä perusterveydenhuollon järjestämisestä. Erityisesti tk-vuodeosasto tarjoaa kulttuurisesti hyväksytyn ja kauniin tavan myös jättää maallinen vaellus omilla kotikonnuilla, kun aika koittaa. ”Tätä aspektia ei nähdäkseni olla huomioitu, kun perusterveydenhuoltoa vimmalla vailla visiota keskitetään.”
Yleislääkäreillä on useammin hallussa kokonaisuus ja parhaassa tapauksessa tietoa, mitä ei löydy potilasasiakirjoista. Näkökulma on holistinen ja pitkittäinen, potilaan arkea tunteva. Kommunikaatio ei toisaalta aina toimi sairaalan ja terveyskeskuksen välillä. Voisiko esimerkiksi sisätautilääkäri konsultoida terveyskeskuslääkäriä tai jopa kutsua hänet mukaan hoitoneuvotteluun? ”Itse olen konsultoinut sisätautilääkärin asemassa terveyskeskuslääkäriä, ja kokenut sen hyödylliseksi esim. jatkosuunnitelman luomisen suhteen. Pitkäaikaisilla yleislääkäreillä on paljon hiljaista tietoa.”
Hiljainen tieto onkin yksi tehokkuuden avainsana. Pitkän linjan terveyskeskuslääkärin työn suola ovat pitkäaikaiset potilassuhteet. Maalla tämä korostuu. ”Maalaislääkäreinä itse olleet ymmärtävät sen työn kauneuden, kun kaikki potilasta hoitavat ammattilaiset tuntevat koko perheen taustat. Asioita ratkaistaan kahvipöydissä huomattavasti tehokkaammin kuin Pegasoksen piikkiviestien kautta. Lapualla ainakin saattoi samoista kahvipöydistä löytää myös KELAn ja työkkärin työntekijät. Tätä ei juuri kaupungissa tapahdu.”
Aina maalaislääkärin työ ei kuitenkaan ole aivan idyllistä. ”Maalta puuttuvat resurssit. Pieni kunta ei voi investoida samalla tavalla kuin iso kaupunki. Toisaalta liika keskittäminen rikkoo pitkäaikaiset ihmis- ja potilassuhteet.”, Ilari pohtii. “Keskitymmekö liikaa leanaukseen ja liian vähän siihen, mikä on todella arvokasta? Tuotantotehokkuus ei saa ajaa pitkäaikaisten potilassuhteiden ja läheisyyteen perustuvan saavutettavuuden edelle”. SOTE-uudistus on ehkä tarpeellinen rahan takia, mutta toisaalta valta keskittyy. Onko kaupungissa asuville päättäjille palveluiden läheisyys enää prioriteetti? ”Ei terveyskeskus ole heikosti resursoitu keskussairaala, vaan aivan oma juttunsa.”
Miten lääkäreitä saadaan sitten erityisesti maaseudun terveyskeskuksiin? Ilarin mukaan palkkalisä ei ainoana keinona toimi, ja se on huono motivaattori. Työn merkitys ja työolosuhteet korostuvat varsinkin, kun suuri osa hereilläoloajasta vietetään kuitenkin töissä. Nuoret lääkärit haluavat tulevaisuudessakin todennäköisesti asua isommissa kaupungeissa palveluiden ja jo rakennettujen sosiaalisten suhteiden takia. Mikä ratkaisuksi? Ilarin mukaan Tanskassa käytössä olevassa mallissa lääkäri voi asua kaupungissa, mutta työskennellä maaseudulla maalaislääkärinä. Siellä työnantaja järjestää yhteisbussikuljetukset töihin. Matka-aika lasketaan työajaksi. Tien päällä voi tehdä paperitöitä kuten resepti uusintoja ja laboratoriotulosten tarkistuksia. Myös Ilari on asunut suuremmassa kaupungissa ollessaan maaseudulla töissä, mutta kulkenut päivittäin autolla tunnin suuntaansa. ”Siinä tavallaan menee valtavasti aikaa hukkaan.”
Mitä eroja terveyskeskustyössä on kaupungissa ja maalla? Väestö on usein hieman erilainen, sillä maaseudulla väki on hieman vanhempaa. Toisaalta lääkärille usein haastavia päihteidenkäyttäjiä on vähemmän kuin kaupungeissa. Pitkät välimatkat aiheuttavat joissain paikoissa ongelmia; Sodankylässä joitain päivystyksiä hoitanut Ilari kertoo, että syrjäseuduilla hoidetaan paikoittain potilasta terveyskeskuksessa pidemmälle kuin isoissa kaupungeissa. Lääkärin hoitovastuukin saattaa olla siis suurempi ja laajempi. Toisaalta pienissä yksiköissä työyhteisö on tiivis ja organisaation päätöksenteko ei ole karannut kauas.
Yhteisöllisyys on ehdoton plussa maalaislääkärin työssä. Väestö kokee usein läheisen terveyskeskuksen omanaan ja ongelmat koetaan yhteisinä. Kaupunkilainen Ilari on aina otettu hyvin maaseudulla vastaan ja pienen sisäpiirimeiningin sijaan tulijaa on arvostettu: ”On potilailta saatu lahjaksi kaikenlaisia käsitöitä ja mm. oman maan marjaviiniä.” Ahdistaako se, että potilaita näkee myös kylänraitilla vapaa-ajalla? Riippuu persoonasta, mutta Ilaria se ei ole häirinnyt. Hän on pitänyt siitä, että on ollut osa kyläyhteisöä ja tavallaan jotain itseään suurempaa. Toisaalta hän ymmärtää, että joitain ihmisiä liika huomio voi ahdistaa. Suuressa kaupungissa on helpompi sulautua massaan.
Omalääkärijärjestelmälle Ilari haluaisi kunnianpalautuksen. Useassa paikassa siitä on luovuttu, kun potilasmäärät ja työtaakka ovat kasvaneet liian suuriksi väestön vanhetessa ja kasvaessa. Ilari toivoisi järjestelmän uutta tulemista muokattuna; alueita ei vain jaettaisi kartan mukaan. Jaotteluun hän kaipaa myös muita muuttujia kuten sairastavuutta. Omalääkärijärjestelmän lisäksi hän kaipaa pysyvyyttä myös muiden ammattilaisten osalta.
Millä keinoilla tasapainotus vapaa-ajan ja työn välillä sitten onnistuu? Ilarin kohdalla musiikkiharrastus tasapainottaa arkea: hän on soittanut 10 vuotta bändissä. Ulkomaillakin keikkaillut bändi on myös julkaissut uuden levyn hiljattain. NLY:n valiokuntajäsenenä hän haluaa nostaa esiin yleislääketieteen roolia ja tärkeyttä järjestelmässämme, sekä lisätä yleislääkäreiden ammattiylpeyttä. ”Yleislääketieteilijä ei todellakaan ole sairaalalääkäri pinnallisilla tiedoilla, vaan täysin eri kokonaisuuden asiantuntija.”
Vinkkejä nuorille kollegoille:
– Terveyskeskustyön alkuvaihe on erityisen rankka ja sitä varten pitäisi olla kevyempi potilaskunta
– Terveyskeskustyö helpottaa huomattavasti 1-2 vuoden jälkeen, kun alat tuntemaan potilaitasi paremmin
– Mene ensin sairaalan vuodeosastolle, vasta sitten terveyskeskuksen vuodeosastolle; työ on siellä usein vaikeampaa ja kiireisempää
– Uskalla olla ihminen ihmiselle. Potilas ei ole vain ”ykköshuoneen kolmospaikan mies” tai ”kakkoshuoneen maha.” Kokeile potilaiden kutsumista etunimillä, oli se Sirpa tai Kari.
– Persoona peliin, uskalla olla oma itsesi työssäkin.
Kuka?
– Ilari Ryhänen
– YLE viimevaiheen eval, nyt tekee sisätaudeilla viimeisiä reunoja
– Valmistunut 2013
– Työkokemusta maalaislääkärinä mm. Hauho, Lammi & Lapua
– Parrankasvatuksen salaisuus: hyvät geenit
– Lempi karaokeveto: Pink Floyd – Wish You Were Here
Konsta Nylander
