Mikä tekee sinut onnelliseksi?
Esitin kysymyksen ystävilleni sushinsyönnin lomassa kevään viimeisen tentin jälkeen. Olimme päättäneet porukalla juhlistaa pian koittavaa vapautta, ja ilmassa oli jo pitkään kaivattu leppoisuus. Vastaukseksi sain hieman vaivaantuneen hiljaisuuden, mutta jotakin onnistuin saamaan irti ystävistäni, joita niin röyhkeästi hyödynsin tätä kolumnia varten.
Nuorten ja etenkin opiskelijoiden mielenterveys on ollut pandemia-aikana tapetilla erittäin tiheästi. Väsyneestä opiskelija-aineksesta voi olla vaikea lähteä muokkaamaan toimintakuntoisia ja veronmaksukykyisiä yhteiskunnan jäseniä, joten lienee kaikkien etu, että nuorista pidetään huolta.
Kun puhutaan mielenterveydestä, on tapana ollut ottaa aiheeseen negatiivinen ja ongelmalähtöinen näkökulma. Mielestäni olisi kuitenkin tärkeää vaihtelun vuoksi tarkastella aihetta positiiviselta kantilta. Sen sijaan, että pohditaan, mikä on huonoa, voi olla virkistävää keskustella aiheesta voittojen kautta. Mikä tekee nuorten arjesta helpompaa?
Ehkä onnellisuuskysymykseni tuli hieman puskista, tai sitten siihen vastaaminen vaatii enemmän aikaa kuin yhden nigirinpalasen syömiseen menee.
Kahdeksan tuntia unta, sanoi yksi ystävistäni ja sai samalla monta samaistuvaa nyökkäystä. Vapaa viikonloppu, sanoi toinen. Tentin jälkeinen hetken rauha, sanoi kolmas.
Opiskelijoita siis väsyttää, se ei liene uutta. Vastauksissa varmasti korostui juuri se, että kyseessä tosiaan oli tentin jälkeinen ilta. Uskon kuitenkin, että vastaukset olisivat seuranneet samaa kaavaa, vaikka olisin esittänyt kysymyksen kahta viikkoa myöhemmin.
Yksi ystävistäni vastasi minulle muista poiketen tulevansa onnelliseksi, kun on saavuttanut jotain. Tämä vastaus lienee aika tyypillinen lääkisopiskelijan vastaus. Olen huomannut, että etenkin lääketieteen ja muiden vaativien alojen opiskelijoiden keskuudessa vallitsee suorituspaineista johtuva pakonomainen aktiivisena pysyminen. Joka päivä tulee tehdä jotain hyödyllistä, muuten päivä on mennyt hukkaan. Uskon, että monella voi olla vaikeaa ottaa vapaapäivä ja ihan rehdisti vain levätä. Kun aina olisi pakko suorittaa ja olla tuottelias. Ja levosta tulee hieman huono omatunto.
Entä jos lepoakin alettaisiin katsoa saavutuksena? Sen sijaan, että hieman häpeillen kerrotaan maanantaina lounaspöydässä, ettei ole tehnyt yhtään mitään viikonloppuna, voisi sen ilmaista ylpeästi. Minäpä nukuin koko pääsiäisen!
Monilla varmasti levon esteenä on liiallinen sisältö elämässä, einiinkään suorituspaineet. Tai ehkä nämä kulkevat käsi kädessä? Lieneekö niin, että suorituspaineet saavat kandit haalimaan itselleen liikaa töitä ja opintoja ja vastuutehtäviä ja sosiaalisia suhteita, eikä levolle jää aikaa?
Mikä sitten ratkaisuksi? Opetushenkilökunnan ja tiedekuntien suunnalta voidaan toivoa, että he antavat aikaa ja mahdollisuuden lepoon. Pyritään esimerkiksi järjestämään tentit perjantaisin, jotta opiskelijoilla olisi koulutyöstä vapaa viikonloppu. Loput vastuusta onkin sitten opiskelijoilla. Miten me käytämme sen vapaan ajan, mikä meille on mahdollisesti suotu? Mikä on asenteemme lepoon ja tuotteliaisuuteen? Kuinka paljon vapaata viitsimme ottaa?
Uskaltakaa sanoa ei, kun teiltä pyydetään liikoja. Kehdatkaa ottaa vapaata ja kertokaa siitä ylpeästi.
Viljellään levon ilosanomaa. Elämä on kuitenkin tarkoitettu elämistä varten, ja elämään kuuluu lepo ja uni. Joten nautitaan siitä, pian koittavat jo ruuhkavuodet.
Sofia Saxén
SML:n hallituksen jäsen
