Hyvä kollega. Onko sinulle esitetty viatonta kysymystä ”hei alkaisitko muuten tekemään väitöskirjaa”? Varmaankin on, tai sitten kysymys on vasta edessä; lähes puolet lääkäreistä väittelee ja varsinkin yliopistosairaalassa tutkimustyö kuuluu pakettiin. Kuulutko siihen joukkoon joka harkitsee vastauksensa tarkkaan ja peilaa tutkimustyötä urasuunnitelmiinsa, tekee sitten päätöksen, suorittaa työn ja väittelee aikataulussaan? Jos kuulut, niin vilpitön ihailuni ja tohtorihatunnosto. Ja voitkin sitten kääntää sivua, koska tämä teksti ei koske sinua. Haluan silti kadehtien onnitella sinua paitsi tohtorin tutkinnosta, myös siitä että kaltaisellasi järjestelmällisellä ihmisellä täytyy olla monessa asiassa paljon helpompaa.
Ja sitten olemme me loput.
Siis me kaikki yllytyshullut, joilla ei ole tapana ihan aina suunnitella loppuun asti ennen työhön ryhtymistä. Nyt sinua on ainakin varoitettu: se mitä vastaat tuohon väitöskirjatyötä koskevaan kysymykseen määrittää urasi ja vapaa-aikasi suuntaviivat parhaimmillaan loppuelämäksesi. Tai ehkä et koskaan edes ajatellut väitöskirjaa. Osallistuit vain kivaan kongressiin, jonka jälkeen pomo pyysi pohtimaan voisiko aihe kiinnostaa muutenkin. Ja seuraavassa klinikkapalaverissa sinut esiteltiinkin sitten väitöskirjatyöntekijänä, eikä siitä nyt enää kehtaa perääntyäkään…
Haluan antaa tohtorimatkasi varrelle muutaman käytännön vinkin. Kaikkea ei tarvitse kokeilla kantapään kautta, joten tee edes nämä. Oikeasti.
Tee sitä mitä haluat tehdä, eli valitse aihe oikein. Valitse ala joka kiinnostaa, ja jota voisit kuvitella tekeväsi pidempäänkin. Ainahan tätä ei tiedä etukäteen, mutta silloin kun homma jumittaa kuukausitolkulla paikallaan, apurahahakemukset hylätään ja koira syö varmuuskopiomuistitikun, motivaatio aihetta kohtaan voi olla ainoa asia joka pitää pulkkaa kurssissaan.
Valitse ohjaaja oikein. Ohjaajasi tulisi olla innostava, ja jaksaa uskoa kykyihisi synkilläkin hetkillä. Ohjaajan kanssa muodostuu vuosien kuluessa parhaimmillaan kollegasuhde joka hyödyttää molempia osapuolia, mutta kun SPSS sekoaa perjantai-iltana ja refereet kommentoivat (mielestäsi) epäolennaisuuksia, tarvitset paitsi ohjaajaa, myös turhautumisen jakajaa.
Hanki tutkimuspäiväkirja ja täytä sitä säännöllisesti. Kuulostaa helpolta, mutta tarkoittaa että hankit yhden tutkimuspäiväkirjan ja täytät sitä joka kerta tutkimusta tehdessäsi. Kirjan on syytä olla tarpeeksi paksu jotta siitä voi repiä sivuja irti, ja tarpeeksi iso eli mielellään A4-kokoinen. Viivoitetut sivut ja kierrekiinnitys ovat plussaa. Säännöllinen päiväkirjanpito lienee itsestään selvää järjestelmällisille ihmisille. Mutta kun inspiraatio iskee yllytyshulluun, kaikki on selvää ja tekstiä syntyy. Niin minullekin kävi, Wordin tiedostonimistä ja Post-It-lapuista päätellen lukuisia kertoja vuosina 2007-2015. Mutta kun viikkoa ennen väitöstilaisuutta yrittää tehdä selkoa seitsemän vuoden takaisesta inspiraatiostaan, arvostaa kummasti säntillistä tutkimuspäiväkirjaa. Eli kertauksena: yksi paksu tutkimuspäiväkirja, aseta se tietokoneen viereen ja kirjoita siihen (ja vain siihen, EI Post-It-lapuille eikä kännykän muistioon) muutama rivi ja tallennetut tiedostonimet aina tutkimusta tehdessäsi. Aikaa tähän kuluu n. 25 sekuntia/ kerta, mutta ne voivat olla tutkijanurasi resurssitehokkaimpia sekunteja.
(Ja lohdutuksen sana niille joilla on jo kolmas aloitettu päiväkirja menossa ja pölyisiä lappusia löytyy kaikkialta sukkalaatikkoa myöten: ei se haittaa. Mitä enemmän kaaosta nyt, sitä paremmalta tuntuu kun saa karonkan jälkeen sunnuntaiaamuna hörppiä viimeisiä kuohuviinejä ja kerätä kaikki epämääräiset muistilaput suureen pahvilaatikkoon, kirjoittaa laatikon päälle ”never open again” ja kantaa laatikon ikuisiksi ajoiksi autotallin nurkkaan.)
Kun aloitat tutkimustyön teon, aloita samalla joku systeemi viitteiden hallintaan (oli se sitten tekstitiedosto tai jokin viitteidenhallintaohjelma) ja käytä sitä, aina. Perustelu: vertaa tutkimuspäiväkirjaa koskeva kappale. Kun viikkoa ennen väitöskirjan painoon lähettämisen deadlinea yrittää selvittää mikä mahtoikaan olla viite nimeltä ”Jones the juttu”, arvostaa kummasti säntillisesti ylläpidettyä viitteidenhallintajärjestelmää.
Motivaation ollessa hukassa kannattaa kirjoittaa acknowledgements-osiota inspiraation herättelemiseen. Jos pelkillä kuvilla ja kiitoksilla voisi väitellä, oma kirjani olisi ollut valmis jo vuonna 2007. Osa kiitoksissa mainituista ihmisistä vaihtuu, osa jää, mutta tämän osuuden kirjoittaminen auttaa pitämään maaliviivan näkyvissä.
Hanki tarpeeksi pelottavia deadlineja. Yllytyshullun perisynti on että mukaville projekteille on vaikea sanoa ei, mutta muista silti myös se väitöskirjaparka. Deadlineksi ei kelpaa pelkkä tutkimussuunnitelma, koska Wordin komento ”etsi ja korvaa” toimii hyvin myös vuosiluvuissa.
Kirjoita. Pistä pylly penkkiin ja kirjoita. Ei se muuten valmistu. Se ei valmistu piirtelemällä mind-mappeja siihen tutkimuspäiväkirjaan tai pohtimalla asiaa viinilasillisen ääressä, vaikka työn loppuvaiheessa onkin palkitsevaa nähdä kehitys alkuvaiheen haparoinnin ja loppuvaiheen mind-mapien välillä. Jos haluaa kirjoittaa väitöskirjan, on kirjoitettava väitöskirja.
Kun kirja on valmis, aloita ”pienten” korjausten tekeminen ajoissa, koska aika loppuu kesken ja kuitenkin tulee kiire. Varmista tutkijakoulun kokousten aikataulut paria kuukautta ennen kannaltasi olennaisia kokouspäiviä, ja seuraa mahdollisia muutoksia. Järjestä kalenteri löysäksi sekä tohtorikoulutustoimikunnan kokouspäiville että parille edeltävälle päivälle, jotta voit tarvittaessa vastata epäselvyyksiin nopeasti. Tallenna itsellesi kaikki dokumentit (esitarkastajien lausunnot, kopiot väittelylupahakemuksesta, vastaväittäjän CV ja julkaisuluettelo ja muut olennaiset dokumentit) ja varaudu lähettämään niitä nopealla aikataululla mm. tohtorikoulutustoimikunnalle ja painoon. Varmista että sähköpostissa on riittävästi tilaa, ja että pystyt lähettämään ja vastaanottamaan isoja tiedostoja.
Lopuksi, muista että kyseessä on opinnäytetyö jolla osoitat valmiutesi tutkimuksen tekoon ja tieteelliseen ajatteluun. Kukaan ei odota kirjan olevan täydellinen, sillä ei voiteta Nobelia eikä pelasteta maailmaa. Väitöskirjasi vastaa osaltaan pieneen palaan maailman epätietoisuutta, mutta sinä tiedät silti aiheestasi eniten.
Hyvä yllytyshullu kollega. Mieti tarkkaan mitä vastaat kun sinulta kysytään kiinnostusta ryhtyä tekemään tutkimustyötä. Suosittelen silti vastaamaan kyllä. Vastaus määrittää elämäsi ja urasi suuntaviivat pitkäksi aikaa eteenpäin – ja se on hyvä. Kaduttiko – kyllä, mutta ennen kaikkea kannatti. Ja onneksi tässä(kään) asiassa et tiedä mihin olet ryhtymässä. Sinä, hyvä yllytyshullu kollega, tiedät kyllä mitä tarkoitan. Eli anna palaa.
Taija Lahtinen
(LT, yle el, sotilaslääkäri, ilmailulääkäri, joka väitöskirjaprosessin myötä päätyi sattumalta unelmatyöhön johtaneelle urapolulle. Väitöskirjan ensimmäinen alustava valmistumispäivä oli vuonna 2009, mutta vuonna 2016 ollut väitöspäivä oli yksi elämän kohokohdista. Eikä tullut edes kiire, sillä aikaa viimeiseen deadlineen jäi vielä melkein vuorokausi.)
