Erikoistuvien työolot (onko niitä?) on ollut viime vuosina ja erityisesti tällä hetkellä aihe, joka on puhuttanut koko lääkärikuntaa ja isosti myös Nuorten Lääkärien Yhdistyksessä. Tähän liittyen NLY:llä on tulevassa Lääkäri 2020- tapahtumassa koulutus otsikolla ”Kuinka kehittää koulutuspaikkaa?”. Kuulostaa erinomaiselta, mutta huolestuttavaa on se, että tapahtumaan ei ensin löytynyt erikoistuvaa, joka uskaltaisi puhua koulutuspaikastaan.
Maikkari nosti viimein kissan pöydälle. Nyt jos koskaan on tarve lopettaa huonojen käytäntöjen siirtäminen seuraavalle sukupolvelle periaatteella “eihän tässä tarvitse kuin kuusi vuotta kärvistellä”. Jos millä tahansa kaupallisella alalla työpaikka saisi yhden tähden työtyytyväisyyskyselyssä, menisi johto vaihtoon tai tapahtuisi vähintäänkin radikaaleja muutoksia, jotta tilanne paranisi. Ilman hyvinvoivaa työvoimaa ei työpaikalla ole tulevaisuutta.
Mitä sitten tulisi korjata ensimmäiseksi?
1. Avoimuus. Asioista tulee uskaltaa puhua pelotta ja julkisesti. Epäkohdat tulee nostaa esille ja korjata. Tehkäämme hyvästä koulutuksesta ja hyvinvoinnista yhteinen asia. Luokaamme turvaa niin potilaille kuin henkilökunnalle.
2. Ilmapiiri. Kaikki nuoret lääkärit ovat varmasti kuulleet seniorilta, ettei lääkäriksi kasva, ellei ensin heitetä päivystyksen syvään päätyyn uimaan ilman pelastusrengasta ja läksytetä julkisesti. Ymmärrän, että ennen ehkä koulutettiin nöyryytyksen kautta, mutta eiköhän nyt ole jo aika siirtyä eteenpäin kohti turvallista ja kannustavaa työilmapiiriä. Olkaamme erikoistuvina aurinkoinen esimerkki.
3. Perehdytys. Jokaisen lääkärin tulee saada työhönsä asianmukainen perehdytys. Perehdytyksen tulee olla suunniteltu ja perehdyttäjälle tulee olla varattu riittävästi aikaa perehdytyksen järjestämiseen. Perehdytyksen tulee olla niin laadukas, että erikoistuva kokee sen jälkeen tietävänsä työtehtävänsä ja hallitsevansa ne. Mestari-kisälli-oppiminen vaatii näkemistä ennen tekemistä ja alkutaipaleelle pääseminen tukea vierihoito-tyyppisesti. Vastuun tulee siirtyä asteittain. Perehdytystä tulee myös täydentää, mikäli työpiste vaihtuu.
4. Mahdollisuus oppia. Erikoistuva lääkäri on nimensä mukaisesti oppimassa. Jotta oppiminen on mahdollista, on sille luotava puitteet; oppija tarvitsee oppimiseen paitsi opetusta myös aikaa sisäistää ja harjoitella asioita.
Työpaikkakoulutuksen tulisi olla erikoistuvan työohjelmaan suunniteltua säännöllistä koulutusta, jolle on varattu vähintään 2 tuntia viikossa. Työpaikan ulkopuolista koulutusta tulisi olla vähintään 10 päivää vuodessa. Lisäksi erikoistuvan tulisi ehtiä perehtyä kirjallisuuteen ja kehittää työtapojaan työajalla, jota tukee erinomaisesti NLY:n tuore kannanotto 20% allokoimisesta osaamiseen. Erikoistuvien oppimisen kokonaisuuden suunnittelu ja siihen sisältyvä erikoistuvien sijoitusten pohdinta kuuluvat koulutuksesta vastaavalle lääkärille, eivät erikoistuville itselleen.
5. Konsultointi. Erikoistuvalla tulee olla nimetty konsultti ja erikoistuvalla lääkärillä on myös velvollisuus konsultoida kokeneempaa kollegaa, aina kun kokee tarvitsevansa apua. Konsultaatioihin kuluva aika tulee huomioida molempien työlistoissa.
6. Oppimistavoitteet. Erikoistuvalla tulee olla selkeä käsitys, mitä hänen tulisi oppia erikoistumisen aikana. Oppimista tulisi seurata säännöllisesti. On myös erikoistuvan velvollisuus perehtyä kirjallisuuteen, kehittää osaamistaan ja kertoa kun ei vielä osaa. Erikoistuvalla on myös oikeus saada palautetta työstään ja oppimisestaan. Ehdotankin strukturoituja kehityskeskusteluja ylilääkärin ja ohjaavan lääkärin kanssa vähintään puolivuosittain.
7. Virkamäräys. Erikoistuvalla on oikeus selkeään, kirjalliseen virkamääräykseen, josta selviää virkasuhteen sovittu alku ja mahdollinen loppu. Määräyskirjojen tippumisen kuukausi kerrallaan on loputtava ja määräyskirja on tehtävä sovitun työjakson mittaiseksi, kuten muutkin työsopimukset tehdään. Mikäli on selvää, että työvoimatarve on pysyvä, tulisi vakinaistus tehdä jo erikoistumisen aikana.
Lainsäädännössäkin todetaan seuraavaa: Viranhaltija voidaan ottaa määräaikaiseksi vain viranhaltijan omasta pyynnöstä tai jos määräajaksi ottamisesta on erikseen säädetty taikka tehtävän luonne, sijaisuus, avoinna olevaan virkasuhteeseen kuuluvien tehtävien hoidon järjestäminen tai muu näihin rinnastettava kunnan toimintaan liittyvä määräaikaista virkasuhdetta edellyttävä seikka sitä vaatii.
Viranhaltijalle on annettava viipymättä ja mikäli mahdollista ennen virantoimituksen alkamista virkasuhteeseen ottamisesta pöytäkirjanote tai muu kirjallinen viranhoitomääräys, josta ilmenee ainakin hänen virkanimikkeensä, virkasuhteen kestoaika, määräaikaisuuden peruste, mahdollinen koeaika, virantoimituksen alkamisajankohta, pääasialliset tehtävät tai niiden määräytymisperuste ja palkkauksen perusteet. (Laki kunnallisesta viranhaltijasta 11.4.2003/304)
8. Ylityöt. Jokapäiväinen ylityö ei ole enää sattumaa, vaan listan suunnittelussa on silloin virhe, joka tulee korjata. Ylityöt tulee korvata asianmukaisesti.
9. Ajatustauot. Teemme asiantuntijatyötä, jossa ratkaisemme monimutkaisia kokonaisuuksia. Ylhäältä saneltu usein liian kankea ja kireä minuuttiaikataulu ei sovellu samanlaisena kaikille potilaille. Tiedämme neurotieteen pohjalta, että ihminen ei ole enää tehokas ja tarkka ilman taukoja, pidetään siis niistä yhdessä kiinni.
10. Yksilölliset ratkaisut. Virkaan vaaditaan väitöskirja, mutta harvalla on aikaa tehdä sitä ainakaan normaalin työajan puitteissa. Mahdollistetaan tutkimus työn ohessa ja joustavat työratkaisut. Muun muassa perhetilanne saattaa vaatia mahdollisuutta osa-aikaiseen työskentelyyn, joka tulisi olla lainsäädännönkin puitteissa mahdollista. Nykyinen virkapohja-järjestelmä on hidas ja kankea työvoimatarpeen muutosten ja työntekijä kohtaisten muutosten suhteen.
Rakentakaamme parempia työpaikkoja, yhdessä!
Lotta Oksanen, erikoistuva lääkäri
(Kirjoittaja on NLY:n NuoriLääkäriPäivien projektityöntekijä.)
