Siirry suoraan sisältöön
Etusivu > Ehdokkailta: Lisää paikallista sopimista – uhka vai mahdollisuus?
Etusivu > Ehdokkailta: Lisää paikallista sopimista – uhka vai mahdollisuus?

Ehdokkailta: Lisää paikallista sopimista – uhka vai mahdollisuus?

Koko nykyaikainen yleissitova työehtosopimuskenttä voi olla suurten muutosten edessä tiettyjen teollisuuden työnantajaliittojen ryhmittäytyessä uudelleen ja luodessa painetta työehtosopimusten yleissitovuuden purkamiseksi. Paikallinen sopiminen vilahtelee usein keskusteluissa. Lääkäriliiton vaalikeskusteluissakin on esitetty toiveita nykyistä runsaammasta paikallisesta sopimisesta – näitä puheita harvemmin kuullaan työntekijäpuolelta. 

Mitä siis tarkoitetaan, kun puhutaan paikallisesta sopimisesta ja estävätkö yleissitovat sopimukset todellisuudessa paikallisen sopimisen?

Paikallinen sopiminen ei ole millään alalla uusi asia eikä yksikään yleissitova työehtosopimus estä paikallista sopimista. Työehtosopimusten yleissitovuus kuitenkin luo paikalliselle sopimiselle minimiehdot, joita ei voida alittaa. Esimerkiksi lomia, perhevapaita ja sairauspoissaoloja koskevat etuja ei tarvitse neuvotella paikallisesti, eikä ole pelkoa että nämä edut heikkenisivät lakien muodostamaan minimiin. Lisäksi lääkäreiden KVTES ja Lääkärisopimus asettaa kuntapuolelle lääkäreille minimipalkan, jota työnantaja ei voi paikallisesti alittaa mutta voi aina ylittää.

KVTES:ssa ja Lääkärisopimuksessa on nykyisellään heikkouksia. Ehkä suurin on niiden rajallisuus; Lääkärisopimus on kunta-alan lääkäreitä (ml. hammas- ja eläinlääkärit) koskeva virkaehtosopimus. Se ei siis koske yksityisellä puolella työskenteleviä lääkäreitä, jotka ovat ehkä tietämättään olleet jo pitkään kovennetun paikallisen sopimisen armoilla ilman yleissitovan sopimuksen tuomaa selkänojaa.

Uutena suhteellisena heikkoutena voisi pitää työaikalain myötä sopimukseen tulleita päivystystä koskevia rajoja, jotka on osissa päivystyspisteistä koettu liian tiukoiksi. Tässä kuitenkin kannattaa muistaa valtakunnallinen työaikalaki, joka sitoo myös meitä lääkäreitä sekä työnantajiamme. Huomionarvoista on, että paikallinen sopiminen työaikalain mukaisesta vuorokausilevosta ja siihen mahdollisesti tehtävistä poikkeuksista ei ole edes mahdollista. Paikalliset päivystysjärjestelyt onkin tehty Lääkärisopimuksen paikallisena soveltamisena, etsien paikallisesti Lääkärisopimukseen kirjattujen poikkeussääntöjen mukaisista ratkaisuista kuhunkin päivystyspisteeseen vähiten huono ratkaisu.

Tärkeää onkin erottaa paikallisen sopimisen ja paikallisen soveltamisen raja. Päivystysjärjestelyjen suhteen viimeisin Lääkärisopimus oli ensimmäinen, jossa työaikalain lepoaikamääräykset jouduttiin huomioimaan. Tämä tarkoitti muutoksia varsin monissa päivystysjärjestelyissä, eivätkä kaikki varmasti ole tyytyväisiä sallittuihin poikkeuksiin. Näitä kuitenkin hiotaan parempaan suuntaan – tämä ei ole helppoa, koska työnantajat ovat erilaisia, päivystyspisteet ovat erilaisia ja ennen kaikkea päivystäjät ovat erilaisia. Emme tule koskaan löytämään kaikille mieleistä ratkaisua, se on fakta. Sen takia ei kannata huudella laajemman paikallisen sopimisen perään, varsinkaan kun se ei lain mukaan ole edes mahdollista.

Toisekseen, paikallinen sopiminen ei ole kevyttä eikä työntekijöille riskitöntä silloinkaan, kun se on mahdollista. Paikallisen sopimisen syntymiseen tarvitaan niin luottamusmiesten, kuin myös työnantajapuolen aikaa ja motivaatiota. Tämän lisäksi sopimukset kiertävät vähintään Lääkäriliiton ja luultavasti myös kuntatyönantajan kattojärjestön juristien tarkistettavina, ennen niiden toimeenpanoa. Halutessaan työnantaja voi aina runnoa oman kantansa läpi viranhaltijapäätöksen muodossa, jolloin pallo lentää yksittäiselle lääkärille – voi joko suostua työnantajan määrittämään lisäpäivystyksen lisäkorvaukseen tai olla suostumatta.

Haasteista huolimatta paikallisia sopimuksia on syntynyt lääkärisopimuksen kylkeen jo aimo liuta. Sopimuksia voi olla yhdessä sairaanhoitopiirissä helposti kymmeniä, minkä lisäksi perusterveydenhuollon työnantajilla voi olla omia sopimuksia. Reilun vuoden päästä häämöttävä hyvinvointialueille siirtyminen voi tarkoittaa näiden kaikkien sopimusten uudelleen sopimista. Tähän riskiin tuskin kannattaa heittää enempää bensaa romuttamalla nykyisen Lääkärisopimuksen yleissitovuutta.

Yleissitovaa sopimista täydentävä paikallinen sopiminen on kuitenkin osoittanut jo pitkään paikkansa työehtokentässä. Usein yksittäisen työnantajan tasolla pystytään ratkaisemaan sellaisiakin ongelmia, joiden ratkaisu valtakunnallisessa pöydässä osoittautuisi mahdottomaksi työnantajien erilaisuuden vuoksi. Paikallisten sopimusten avulla pystytään joustamaan palkoissa ylöspäin niillä alueilla ja aloilla, joissa Lääkärisopimuksen määrittämä minimipalkka ei ole tarpeeksi suuri houkutin työntekijöille. Lisäksi paikallisella sopimisella voidaan sopia mm. ylimääräisten päivystysten sekä lisätyön korvauksista.

Yleissitovan sopimisen ja sitä täydentävän paikallissopimisen ulkopuolelle jää vielä nykyään paljon yksityissektorilla työskenteleviä lääkäreitä. Edunvalvonnallisesti tämä puoli on hyvin erilainen kunnallisesta puolesta vaikkakin tulevaisuudessa mahdollisten raja-aitojen kaatuminen ja yhteisyritysten perustaminen varmastikin hämärtää tätä kahtiajakoa. Tämä luo riskiä työantajan työehtoshoppailulle. Toisaalta muutos voi olla myös näytön paikka Lääkäriliitolle, joka on ehkä liiankin pitkään unohtanut mainostaa näkyvästi työehtosopimuksen työntekijöille tuomia etuja.

Lääkäriliiton vaalien yhteydessä on käyty keskustelua siitä, pitäisikö paikallista sopimista lisätä myös lääkäreiden kohdalla. Tätä kysyttiin myös vaalikoneessa luultavasti osittain juuri närää aiheuttaneen päivystysmuutoksen takia. Paikallisen sopimisen lisääminen nykykäytäntöjä kattavammaksi on kuitenkin työnantajapuolen tarjoama kaksiteräinen miekka, johon liian varmasti on jokin koira haudattuna.

 

Terhi Savolainen
Akuuttilääketieteen erikoislääkäri, pääluottamusmies SiunSote, ehdolla lääkäriliiton vaaleissa NLY:n ESH-listalla

Alvar Külmäsu
Akuuttilääketieteen erikoistuva, ehdolla lääkäriliiton vaaleissa NLY:n ESH-listalla

Janne Virtanen
Anestesiologian ja Tehohoidon erikoistuva, ehdolla lääkäriliiton vaaleissa NLY:n ESH-listalla