Vuosi 2020 on ollut poikkeuksellinen kaikilla elämän osa-alueilla – miten se on näyttäytynyt Suomen ensimmäisen lääketieteen koulutuksen professorin Petri Kulmalan työpöydällä?
Petri Kulmala on monelle Oulun lääketieteellisen opiskelijalle tuttu lastentautien kliinisenä opettajana. Tammikuusta 2019 alkaen hänet on tunnettu myös Suomen ensimmäisenä lääketieteen koulutuksen professorina ja lääketieteen peruskoulutuksen vastuuhenkilönä.
Vaikka Suomessa professuuri on ensimmäinen lajiaan, esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa vastaavia professuureja on ollut pitkään. ”Suomessa lääketieteen koulutuksen tutkimus ei ole laajasti tunnettu kollegakunnassamme, vaikka kyseessä on jo 1960-luvulla muotoutunut oma tieteenalansa”, Kulmala kertoo.
”Lääketieteen substanssi on perinteisesti näyttöön perustuvaa, mutta myös lääketieteen koulutuksen ja sen kehittämisen tulisi olla tutkimustietoon perustuvaa. Lääketieteen koulutuksesta julkaistaan kansainvälisesti vuosittain yli 1500 tieteellistä julkaisua”, hän huomauttaa.
Lääketieteen koulutuksen professorin tehtäväkenttään kuuluvat kaikki lääkärikoulutuksen osa-alueet peruskoulutuksesta erikoislääkäreiden täydennyskoulutukseen. Koska kyseessä on Suomessa uraauurtava tehtävä, myös professuurin sisältö on täytynyt rakentaa alusta.
Nyt työtä on takana reilun vuoden verran, ja toimenkuva on alkanut hahmottua. Kulmalan työviikon eri vastuualueisiin liittyviä menoja kuunnellessakin hengästyttää. Käynnissä on tutkimustyötä, ajan tasalla pysymistä useissa eri hankkeissa ja toimimista lääketieteellisten tiedekuntien yhteisessä digitalisointihankkeessa MEDigissä. Kaikkiin lääketieteen alan professuureihin, myös lääketieteen opetuksen professuuriin, kuuluu lisäksi sivuvirkana kliinistä työtä. ”Myös oman osaamisen kehittäminen lääketieteen pedagogiikan saralla on keskeistä, ja siihen olisi tärkeää löytää aikaa”, Kulmala jatkaa.
Uusi professuuri on edesauttanut merkittävästi myös kansallista ja kansainvälistä lääketieteen koulutuksen verkostoitumista. ”Tehtävän myötä tulleiden kansallisten luottamustehtävien hoito on ollut erityisen avartavaa”, hän kertoo.
Koronaepidemia on osaltaan muuttanut toimenkuvaa, kun perusopetusta on nopealla aikataululla muutettu etänä toteutettavaksi ja koronarajoituksiin sopivaksi. Haastavasta tilanteesta huolimatta Kulmala näkee kuluneissa kuukausissa myös hyviä puolia.
Esimerkiksi epidemian vaikutuksesta tehty digiloikka tarjoaa hyvän tilaisuuden lääkärikoulutuksen tutkimuslähtöiselle kehittämiselle, jotta digitaalisia työkaluja ja toimintamalleja voidaan hyödyntää jatkossakin enemmän. ”Tilanne on ollut merkittävä boosteri myös kansalliselle MEDigi-hankkeelle”, Kulmala toteaa.
Esimerkiksi yleislääketieteen opetukseen syntyi luonteva tutkimusasetelma, kun Oulun yliopiston 6. lukuvuoden OSCE-tenteistä osa järjestettiin paikan päällä ja osa toteutettiin etäyhteyksin. Juuri tällainen tutkimus on Kulmalan mukaan erinomaista reagointia tilanteeseen ja uusien mahdollisuuksien näkemistä.
”Kokonaisuudessaan koronaepidemian tuomaan haasteeseen on lääkärikoulutuksessa onnistuttu vastaamaan todella hienosti!” hän kehuu.
Jatkossa lääketieteen koulutuksessa on tavoitteena ainakin systemaattinen pedagogisen osaamisen vahvistaminen esimerkiksi pedagogista koulutusta kehittämällä. Tärkeää on myös opetuksen pohjaaminen tutkitusti tehokkaiksi havaittuihin metodeihin, sekä digialustojen ja etäyhteyksien kehittäminen edelleen. Koulutusalalla vallitsee Kulmalan mielestä kehitysmyönteinen asenne.
”Suomalainen lääkärikoulutus on kansainvälisestikin arvioiden korkeatasoista. Tällä hetkellä on erinomainen tahtotila lääkärikoulutuksen kehittämiseen sen kaikilla tasoilla, ja valtakunnallinen yhteistyö on erittäin aktiivista!”, hän päättää.
Kuka?
Petri Kulmala, lastentautien erikoislääkäri, dosentti
Oulun yliopiston lääketieteen koulutuksen professori 1/2019 alkaen
Teksti: Nelli Roininen
Kuva: Joona Yliselä
