Lääketeollisuutta toistuvasti ravistelevat oikeudenkäynnit ovat jääneet Suomessa varsin vähälle huomiolle. Kuitenkin lähes kaikki suuret kansainväliset lääkeyritykset ovat saaneet jopa miljardien eurojen sakkotuomioita lääketutkimustulosten tahallisesta vääristelystä ja vilpillisestä markkinoinnista, erityisesti Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Lääketeollisuuden harjoittamaa tutkimustulosten vääristelyä, markkinointisäännösten rikkomista ja korruptiota on viime vuosina tarkasteltu useissa teoksissa.
Yhdysvaltalainen lääkäri Carl Elliot toteaa kirjassaan White Coat Black Hat, kuinka vielä 1980-luvulla lääketeollisuus toimi kuin mikä muu hyvänsä teollisuudenala, pyrkien kannattavaan toimintaan ennen kaikkea tuotekehittelyynsä panostamalla. Tilanne kuitenkin muuttui 1990-luvulla kun uusi sukupolvi yritysjohtajia ja markkinoinnin ammattilaisia tuli lääketeollisuuden palvelukseen ja ala alkoi panostaa voimakkaasti markkinointiin. Esimerkiksi vuosina 1996-2001 Yhdysvalloissa lääke-edustajien määrä kaksinkertaistettiin 90 000:en, ja vuoteen 2005 mennessä Yhdysvalloissa oli yksi lääke-edustaja jokaista kahta ja puolta lääkäriä kohden.
Kyse ei kuitenkaan ollut ainoastaan lääkkeiden markkinoinnista lääkäreille henkilökohtaisten lääke-edustajakontaktien kautta, vaan käyttöön otettiin viimeisimmät markkinointitutkimusten saavutukset. Lääketieteen eri alueitten mielipidejohtajia tunnistettiin ja heihin kohdistettiin erityistä huomiota muhkeiden konsultaatio- ja luentopalkkioiden sekä kongressimatkojen muodossa. Rivilääkäreille jaettiin ilmaisia lääkenäytteitä ja kaikenlaisia lahjoja, joissa oli yritysten tuotenimet näkyvillä. Lääkäreitä rekrytoitiin myös erilaisiin tutkimuksiin, joissa lääkettä tuli määrätä joukolle potilaita ja kirjata heidän tuntojaan tutkimuskäyttöä varten. Tosiasiassa kyse oli kuitenkin ainoastaan markkinoinnista; tutkimusten tuloksia ei koskaan julkistettu, eivätkä ne olisi täyttäneetkään tieteellisiltä tutkimuksilta vaadittuja kriteerejä.
Brittiläinen lääkäri Ben Goldacre julkaisi vuonna 2012 kirjan Bad Pharma, jossa hän tutkii suurten lääkejättien saamia tuomioita ja niiden taustoja.
Ongelmana ei Goldacren mukaan ole pelkästään lääketeollisuuden harjoittama aggressiivinen ja harhaanjohtava lääkemarkkinointi, vaan tieteellisissä lehdissä julkaistujen tutkimustulosten tahallinen vääristely sekä johtavien lääkevalvontaviranomaisten, tutkijoiden ja tieteellisten toimittajien painostaminen ja suoranainen lahjominen.
Goldacren johtopäätös lääketutkimuksen nykytilasta on lohduton: ”Lääkevalmistajat testaavat tuotteensa huonosti suunnitelluilla kokeilla ja pienillä potilasjoukoilla, jotka eivät edusta lääkkeen tulevia käyttäjiä, ja tulokset analysoidaan tekniikoilla jotka ovat jo lähtökohtaisesti puutteellisia ja jotka pyrkivät liioittelemaan lääkkeen hyötyjä”.
Peter C. Gøtzsche on tanskalainen sisätautilääkäri, joka on aiemmin työskennellyt lääketeollisuuden palveluksessa. Vuodesta 2010 hän on toiminut kliinisten tutkimusten suunnittelun ja analysoinnin professorina Kööpenhaminan yliopistossa.
Vuonna 2013 ilmestyneessä ja hiljattain suomennetussa kirjassaan Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus hän arvostelee aikamme lääketeollisuuden toimintaa jyrkin sanoin. Hän kirjoittaa, kuinka ”…meitä piinaa nyt kaksi ihmisen itsensä aiheuttamaa hengenvaarallista epidemiaa: tupakka ja reseptilääkkeet.” Kirjoittaja rinnastaakin lääketeollisuuden suoraan tupakkateollisuuteen, koska molemmat ”näyttävät viittaavan kintaalla ihmishengille…Tupakkateollisuuden johto tietää kauppaavansa kuolemaa, samoin lääkefirmojen johtajat”.
Gøtzsche toteaa omiin tutkimuksiinsa nojautuen, kuinka ”lääkkeitä käsittelevä tieteellinen kirjallisuus on kauttaaltaan vääristynyttä, koska lääkekokeita suunnitellaan ja tulkitaan väärin, tutkimustuloksia ja tieteellistä materiaalia julkaistaan valikoivasti, kielteisistä tuloksista vaietaan ja suuri osa tieteellisistä artikkeleista on haamukirjoittajien laatimia.”
Gøtzschen mukaan lääketeollisuuden toimintamalli on samanlainen kuin järjestäytyneellä rikollisuudella, jossa ”keskeisiä mielipidevaikuttajia, lehtien toimituksia, johtavia viranomaisia lahjotaan suurilla summilla samanaikaisesti kun väärinkäytökset julki tuovia yritysten työntekijöitä, tutkijoita ja toimittajia uhkaillaan ja mustamaalataan ja heidän uransa pyritään tuhoamaan.”
Jos kirjoittajat ovat oikeassa – ja heidän esittämänsä dokumentaation valossa ei ole syytä epäillä muuta – käytännön lääkärin ongelmana ei ole osallistuminen lääkeyritysten tarjoamiin koulutustilaisuuksiin tai mainoskynien vastaanottaminen, vaan se, että lääketutkimuksista julkaistu ja meille markkinoitu tieto saattaa olla vakavalla tavalla vääristynyttä ja harhaanjohtavaa. Kuinka siis löytää lääketeollisuuden manipulaatiosta vapaata tutkimustietoa, ja kuinka riippumatonta Suomessakaan tehty lääketutkimus on lopulta ollut?
Raimo Puustinen
LL, FT, PhD
Yleislääketieteen erikoislääkäri
Yleislääketieteen professori ma.
Kirjoituksessa tarkastellut teokset:
Elliott C. White Coat Black Hat. Adventures on the Dark Side of Medicine. Beacon Press 2010.
Goldacre B. Bad Pharma. How Medicine is Broken, and How We can Fix It. Fourth Estate, 2013.
Gøtzsche P. Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus. Näin lääketeollisuus on turmellut terveydenhuollon. Sitruunakustannus 2014.