Lääkäriliitto julkaisi joulukuussa 2014 uudistetut eettiset ohjeet. Vaikka lääkärin etiikka pohjautuukin vuosituhantisiin perinteisiin, oli ohjeiden tarkastelu ja päivittäminen varmasti paikallaan.
Sanamuotojen nykyaikaistamisen lisäksi käytiin pohdintaa, miten yhteiskunnan muuttuminen on vaikuttanut lääkärikunnalle asetettaviin eettisiin vaatimuksiin. Valmisteluvaiheessa ehdotettiin lauseen ”Lääkärin ei pidä koskaan osallistua kidutukseen, kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon tai muuhun epäinhimilliseen toimintaan tai sellaisen valmisteluun” poistamista, sillä lääkärin etiikan perustavanluontoisimpien arvojen, ihmisyyden ja elämän kunnioittamisen, ajateltiin itsestään selvästi sulkevan myös kidutuksen pois. Ehkäpä asia ajateltiin myöskin etäiseksi, ei meitä tai meidän aikaamme koskevaksi.
Kidutuksen ja kuolemanrangaistuksen kielto kuitenkin päätettiin jättää eettisiin ohjeisiin, ja se siirrettiin ensimmäiseen, lääkärin velvollisuuksia käsittelevään pykälään. Sattumalta samaan aikaan eettisten ohjeiden julkaisun kanssa julkisuuteen nousi myös Yhdysvaltain senaatin tutkintakomitean raportti keskustiedustelupalvelu CIA:n kuulusteluohjelmasta 2001–2009. Raportista kertoneet uutiset muistuttivat jälleen, että lääkäreiden osallistuminen kidutukseen ei ole jäänyt menneisyyteen, edes länsimaissa. Kidutusta suunnittelivat psykologit, ja lääkärit antoivat neuvoja kidutuksen käytännön toteuttamiseen. Monet käytetyistä menetelmistä ovat vuotaneet julkisuuteen jo aiemmin, mutta terveydenhuollon ammattilaisten osuus oli silti järkyttävä tieto. Veden kaataminen hengitysteihin tukehduttavan tunteen tuottamiseksi, kipua tuottavissa asennoissa seisottaminen päiväkausia tai ravitsemusliuoksen infusoiminen peräsuoleen ovat julmia rikoksia ihmisyyttä vastaan, ja ilmiselvästi myöskin törkeästi lääkärin etiikan vastaista toimintaa.
Valtioiden järjestäessä kidutusta syylliset jäävät usein rankaisematta, niin käynee tälläkin kertaa. Olihan päämääränä vapaan maailman suojeleminen terrorilta, ja jokainen osallistunut vain teki velvollisuutensa. Tämä puolustus ei mitenkään oikeuta tekoja, varsinkin kun kiduttamalla hankitun tiedon hyödyttömyys tiedetään yleisesti, äärimmäistä kärsimystä kokeva ihminen kun on valmis tunnustamaan keksittyjäkin asioita. Silti on tarpeen pohtia, miten lääkärit päätyivät toimimaan näin? Kyseessä ei välttämättä olekaan sadistinen halu tuottaa kärsimystä. Todennäköisempää on, että tiedustelupalvelun organisaatioon kuuluneet lääkärit ovat vain mieltäneet toimivansa virkatehtävässään, kyseenalaistamatta sen mielekkyyttä tai edes huomaamatta omaksuneensa ammattikunnan arvojen tilalle tiedustelutoiminnan eetoksen, joka sallii toisen ihmisen kohtelun välineenä.
Filosofi Hannah Arendt kirjoitti Adolf Eichmannin oikeudenkäyntiä käsittelevässä kirjassaan pahuuden banaalisuudesta. Joukkotuhoa toteuttikin personoituneen paholaisen sijaan harmaa byrokraatti, joka kykeni tekoihinsa vain sääntöjä noudattamalla, ajattelematta ollenkaan toimintansa moraalista luonnetta. Esimerkkinä tavallisten ihmisten kykenevyydestä julmuuksiin on lähes kliseeksi asti siteerattu Stanley Milgramin tottelevaisuuskokeita sekä Philip Zimbardon Stanfordissa tekemää vankilakoetta. Näitä tutkimuksia on toki myös perustellusti kritisoitu.
Ihmisen on mahdollista ajautua pahuuteen ajattelemattomuuttaan tai auktoriteettien ohjeita noudattaen. Tämän vuoksi lääkärin etiikkaakaan ei voida pitää itsestäänselvyytenä, vaan jatkuvaa ponnistelua vaativana tehtävänä. Toivon maailman lääkärikunnalle rohkeutta puuttua vääryyksiin ja puolustaa heikoimpia.
Matias Rantanen
Edunvalvontavaliokunnan puheenjohtaja