Mitä tehdä silloin kun on töissä maassa, jossa ainoa varma asia tulevaisuudesta on epävarmuus. Helppo ja yksinkertainen vastaus on jatkaa töitä normaaliin tapaan.
Ison-Britannian on määrä erota EU:sta 29.3.2019 eli tätä kirjoitettaessa reilun kahden kuukauden kuluttua. Ero tarkoittaa yksittäisen tallaajan näkökulmasta nykyisten tulli- ja kauppasopimusten voimassaolon lakkaamista ja ihmisten vapaan liikkuvuuden loppumista. Tarkoittaako tämä siis sitä että huhtikuussa 2019 Englannissa ei voi enää työskennellä lääkärinä? Entä viettääkö James Bond seuraavassa elokuvassaan puolet rainan pituudesta Heathrow’n lentokentän passintarkastuksessa?
Ei välttämättä, mutta tilanne on vähintäänkin kaoottinen. Vallalla oli pitkään suunnitelma, jossa EU-eroa seuraisi kahden vuoden siirtymäaika. Tämän aikana Iso-Britannia jatkaisi kutakuinkin nykymuotoisesti unionin jäsenenä maksaen jäsenmaksua, mutta ilman äänivaltaa päätöksenteossa. Tätä tekstiä kirjoitettaessa brittiparlamentti on kuitenkin juuri äänestänyt nurin suurella enemmistöllä ainoan pöydällä olleen sopimuksen EU-erosta eikä minkäänlaisia konkreettisia jatkosuunnitelmia ole julkisuudessa tämän jälkeen esitetty. Isossa-Britanniassa työskentelevät EU-kansalaiset voivat kuitenkin hakea oleskelulupaa, joka mahdollistaa maassa asumisen ja työskentelyn eron jälkeenkin. Terveydenhuollon työntekijät ovat pilotoimassa tätä projektia ja sairaala on tarjoutunut myös maksamaan tästä työntekijälle aiheutuvan 65 punnan kustannuksen. On kuitenkin mahdotonta arvioida, mitä Britannian politiikassa tapahtuu seuraavan 48 tunnin, saati seuraavan kahden kuukauden aikana.
Yllättäen arjen työssä kovaa vauhtia lähestyvä EU-ero ei näy käytännössä lainkaan. Hieman ironisesti tämä johtuu siitä että Englannissa noudatetaan tarkasti EU:n 47 tunnin keskimääräistä maksimityöaikaa, joka mahdollistaa 35-60 tuntia kolmivuorotyötä ja vaihtuvaa vuorokausirytmiä viikossa. Tosin lehdistä on voinut lukea 75% terveydenhuoltohenkilökunnasta vastustavan EU-eroa siitä aiheutuvien resurssivajeen ja hoidon laadun heikentymisen vuoksi (1). Jos ruuhkaisesta päivystyksestä nostaa päänsä hetkeksi tarkastelemaan normaalia elämää, brexit näyttäytyy selkeämmin. Päivittäisten uutisaiheiden lisäksi Channel 4 –kanavan uutisissa on aiheelle pyhitetty brexit-minuutti, Ison-Britannian lääkäriliitto BMA (British Medical Association) on perustanut sivuilleen oman välilehden nimellä brexit ja sosiaalisesta mediasta löytyy toinen toistaan nokkelampia meemejä aiheesta.Tosin aika-ajoin aiheeseen palatessa on tuntunut usein siltä, että suunta erosta on kääntynyt päälaelleen, mikä onkin usein pitänyt paikkansa. Ainoa varma asia on tuntunut olevan epävarmuus siitä mitä tapahtuu vai tapahtuuko sittenkään mitään. Joiltakin osin asetelma on tuonut esiin mielleyhtymiä kotimaiseen soteuudistukseen.
Spekulaatiota on siis paljon, mutta palataan johonkin konkreettisempaan. Tässä tapauksessa tarjolla on joitakin tilastoja ja asiantuntijalausuntoja.
Ison-Britannian lääkäriliitto BMA (British Medical Association) lausui 2018 huolensa sopimuksettoman brexitin katastrofaalisesta vaikutuksesta terveydenhuoltoon. Se nosti esille Ison-Britannian kärsimät taloudelliset tappiot ja tästä aiheutuvat leikkaukset sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Tämän lisäksi huolet kohdistuvat välttämättömien lääkkeiden ja tarvikkeiden saatavuuteen, työvoiman kaikkoamiseen sekä tutkimusrahoituksen ja –yhteistyön vähenemiseen. Laajempien vaikutusten ajatellaan ulottuvan lopulta kansanterveyteen ja hoidon laadun heikkenemiseen. BMA ja Ison-Britannian sairaanhoitajaliitto RCN (Royal College of Nursing) ovat vaatineet uutta kansanäänestystä terveydenhuollosta tutulla ”informed consent” –periaatteella. Siinä kansanäänestys uusittaisiin siten, että ihmisillä on riittävään tietoon ja ymmärrykseen perustuva käsitys asiasta ennen kuin he ilmoittavat suostuvansa tai kieltäytyvänsä tarjotusta interventiosta (tässä tapauksessa EU:ssa pysymisestä tai eroamisesta). Kyseinen suostumus on Ison-Britannian terveydenhuollossa arkipäivää tavallisia kanylointeja invasiivisemmissa toimenpiteissä. Neljä lääkäritaustaista brittikansanedustajaa on vaatinut erolle ehtona toista kansanäänestystä edellä mainitulla periaatteella. (2) Moni saattaa vielä muistaa EU-eroa mainostaneet bussit, joiden kyljessä komeili lupaus 350 miljoonan punnan säästämisestä viikossa EU-jäsenmaksuista terveydenhuoltoon. Tällaisia terveydenhuoltoon kohdistuvia lisärahoja ei kuitenkaan ole luvassa.
Asian vakavuuden ja uhkakuvien selkiydyttyä BMJ (British Medical Journal) julkaisi selvityksen, jonka mukaan Englannissa 9% sairaaloita ylläpitävistä säätiöistä oli perustanut komitean tai hallintoelimen valvomaan brexitiin valmistautumista organisaatiossa. Luku on selvästi korkeampi Walesissa, Skotlannissa ja Pohjois-Irlannissa. Ongelmana tässä on ollut konkreettisten ohjeiden ja informaation puute hallitukselta. (3) Omakohtaisena kokemuksena kysyin erään muodollisen työhaastattelun päätteeksi arvovaltaiselta ylilääkäripaneelilta, miten brexit-vaikuttaa heidän osastonsa toimintaan. Vastaus oli rehellinen joskin enemmän kysymyksiä herättävä: ”Emme tiedä”. Viitatessani BMA:n huoleen lääkkeiden saatavuusongelmista he vastasivat olevamme suuressa yliopistosairaalassa, joka ei ole ensimmäinen paikka, josta lääkkeet loppuisivat. Tämän konkreettisemmalle tasolle emme pääseet.
Lääkäreistä noin 9.1% (absoluuttisesti reilut 21 000) ja sairaanhoitajista ja kätilöistä 5.1% (absoluuttisesti reilut 35 000) tulee Euroopan talousalueelta (4,5). Viimeisimmän hoitohenkilökunnan valvontaviraston NMC:n (Nursing and Midwifery Council) tilaston mukaan 2016-2017 Isoon-Britanniaan laillistuksen sai 805 ja siitä luopui 3962 hoitajaa. Trendi on ollut muuttotappiollinen vuodesta 2013 lähtien. Lääkäreiden valvonnasta ja laillistuksesta vastaava GMC (General Medical Council) raportoi myös muuttotappiollisia tilastoja vuodesta 2015 lähtien joskin lievempänä. Ymmärrettävästi GMC on huolissaan mitä brexitin voimaantulo saa aikaan lääkärityövoiman saatavuudessa ja EU-alueelta tulevien laillistustuksessa jatkossa (4,6). Selvennyksenä GMC:llä on tähän asti ollut oma muuta maailmaa kevyempi laillistusprosessi Euroopan talousalueelta ja Sveitsistä tuleville lääkäreille. Niin tai näin, työvoiman korvaaminen on hankala ja kallis prosessi. Näihin liittyen GMC on vaatinut selkeää työvoimapolitiikkaa brexitin jälkeisen ajan terveydenhuollon työntekijöitä koskien. Lienee hankalaa olla tällä hetkellä kyseisessä virastossa töissä vastaamassa EU-alueelta tulevien ihmisten kysymyksiin laillistuksesta ja muutoksista vailla konkreettista suuntaa tai ohjeistusta poliitikoilta.
Arjen keskellä lähestyvä brexit ei näy, mutta tulevaisuus näyttää hämärältä.
EU-alueelta tulleen terveydenhuoltohenkilöstön on uutisoitu brexit-kansanäänestyksen jälkeen kokeneen, että he eivät ole enää tervetulleita Isoon-Britanniaan.
Tämä asettaa haasteensa jo valmiiksi aliresursoituun ja ja monelta osin tehottomaan systeemiin (allekirjoittaneen henkilökohtainen ja kollegoiden jakama subjektiivinen havainto). Itselläni on ollut jatkuvasti tervetullut olo työyhteisössä eikä brexitistä ole avoimesti puhuttu töissä. Todennäköisimmin tämä johtuu siitä, että työpisteessämme lääkäreiden yhdessä pitämät tauot ovat jonkinlainen harvinaisuus johtuen ympärivuorokautisesta päivystyspotilaiden jonosta. Potilaat ovat myöskin olleet hyvin kiitollisia saamastaan hoidosta ja ainoa viittaus lääkärin ulkomaalaistaustaisuuteen on ollut ajoittainen, joskin säännöllinen, kohtelias tiedustelu, mistä maasta lääkärin englanninkielen korostus on peräisin.
Tulevaisuus on siis täysin hämärän peitossa. Paljon voi muuttua ja äkisti. Joka tapauksessa luvassa on varmasti jatkossakin runsaasti ohjelmaa ja yllätyksiä. Toistaiseksi järkevältä toimintatavalta vaikuttaa mennä töihin normaalisti kuten tähänkin asti.
Lauri Husa, LL
Kirjoittaja on lontoolaisessa yliopistosairaalassa työskentelevä kriittisesti sairaan potilan hoidosta kiinnostunut nuori lääkäri, joka arvostaa omaa henkilökohtaista valinnanvapauttaan työskennellä eri maissa ja terveydenhuoltojärjestelmissä.
