Miksi heräät aamulla ja menet töihin?Kysymys tuntuu simppeliltä – eihän sitä nyt voi nukkumaankaan jäädä kun työvuoro odottaa – mutta aina silloin tällöin kannattaa pohtia kysymystä ihan oikeastikin. Miksi teet töitä, miksi olet valinnut juuri tämän ammatin? Lääkärin työ tarjoaa monia erilaisia porkkanoita: Hyvä palkka, arvostettu ammatti, mahdollisuus auttaa ihmisiä, älyllisesti haastavat työtehtävät. Vastapainona viikkotyötunteja saattaa kertyä roimasti, jolloin perhe, uni ja vapaa-aika jäävät helposti paitsioon. Jokaisella on varmasti hetkiä, jolloin pitkän päivän päätteeksi pohtii onko työ ja uralla eteneminen tosiaan kaiken tämän panostuksen arvoinen.

Kannattaa kuulostella tarkkaan, miksi työtään tekee. Motivaation laadulla voi olla nimittäin pitkäkestoiset vaikutukset sekä työssä aikaansaavuuteen, uralla etenemiseen että erityisesti omaan hyvinvointiin nähden. Ja lopulta myös siihen kuinka merkitykselliseksi oman elämänsä kokee.

Motivaatiotutkimuksen viitatuin nykyteoria, itsemääräämisteoria (self-determination theory), tekee erottelun kahden erilaisen motivaatiotyypin välillä: sisäisen ja ulkoisen. Ulkoisessa motivaatiossa tekeminen itsessään ei välttämättä ole niin kiinnostavaa, mutta teemme sen jostakin ulkoisesta syystä: Saamme jonkin palkkion sen tekemisestä tai saisimme jonkin rangaistuksen sen tekemättä jättämisestä. Työpaikalla ilmeinen ulkoisen motivaation lähde on tietysti raha – ja lääkärin työssä palkka usein kieltämättä on ihan houkuttelevan kokoinen. Sisäinen motivaatio tarkoittaa vuorostaan sitä että tekemisessä itsessään on jotakin niin kiinnostavaa, innostavaa tai arvokasta, että se suorastaan vetää meitä puoleensa: Haluamme tehdä sitä riippumatta mistään ulkoisista palkkioista ja rangaistuksista. Lapsen leikki on klassinen esimerkki sisäisesti motivoituneesta toiminnasta. Mutta työssä kuin työssä on tekemisiä, jotka ovat sisäisesti motivoivia. Harva innostuu lomakkeiden täyttämisestä, mutta kirurgi leikkaussalissa tai hammaslääkäri haastavan potilaan äärellä keskittyvät usein sataprosenttisesti nykyhetkeen ja kyseisen tapauksen ratkaisemiseen. Työstä tulee itsessään oma palkintonsa. 

Motivoivatko sinua työssäsi ulkoiset seikat – raha, arvostettu asema, status hierarkian huipulla – vai sisäiset seikat – kiehtovat haasteet, mahdollisuus auttaa ihmisiä, tiimityö hyvässä porukassa? Professori Kennon Sheldon tutki lakimiesten motivaatiota ja jaotteli heidät kahteen ryhmään: Raha-lakimiehet tekivät töitä enimmäkseen yksityisellä puolella, keskittyen esimerkiksi tekijänoikeuksiin, vero-optimointiin tai yritysfuusioihin. Palvelu-lakimiehet olivat enimmäkseen julkisella puolella, tarjoten esimerkiksi julkista oikeusapua tai lakipalveluja yleishyödyllisille järjestöille. Ei liene yllätys, että ensimmäisen ryhmän lakimiehet ansaitsivat huomattavasti enemmän kuin toisen ryhmän lakimiehet. Ei myöskään liene yllätys, että jälkimmäisen ryhmän lakimiehet olivat liikkeellä selkeästi vahvemmalla sisäisellä motivaatiolla: Heille syy työskennellä ei liittynyt niinkään rahaan kuin mahdollisuuteen palvella ihmisiä ja yhteiskuntaa.

Mielenkiintoista olivat tulokset hyvinvointiin liittyen: Palvelu-lakimiehet arvioivat oman hyvinvointinsa paremmaksi kuin raha-lakimiehet. Erityisen merkittävä ero oli alkoholinkäytössä: Raha-lakimiehet sekä joivat useammin että isompia määriä. Raha ei siis tässä tapauksessa tehnyt onnelliseksi, päinvastoin: Pienemmällä palkalla mutta sisäisemmällä motivaatiolla operoivat lakimiehet voivat paremmin.

Samaa motivaation laadun merkitystä todistavat myös muut tutkimukset. Kun collegen päättäviltä nuorilta kysyttiin mihin he elämässään pyrkivät, korostui yhdellä porukalla ulkoiset motivaatiotekijät: Raha, maine, ulkonäkö. Toisella porukalla sisäisemmät motivaation lähteet kuten itsensä kehittäminen, hyvät ihmissuhteet ja yhteiskunnan palveleminen olivat tärkeämpiä. Kun heihin otettiin yhteyttä vuotta myöhemmin, kävi ilmi että sitä saa mitä tilaa: Mitä vahvempi tietty päämäärä yksilön elämässä oli, sitä todennäköisemmin hän oli kuluneen vuoden aikana onnistunut ottamaan askelia sen saavuttamiseksi. Rahaa tavoittelevat olivat keränneet enemmän rahaa, ihmissuhteisiin keskittyvät olivat syventäneet ihmissuhteitaan.

Mutta jälleen keskeinen ero oli hyvinvoinnissa: Sisäisesti motivoituneita päämääriä saavuttaneiden henkilöiden hyvinvointi oli vahvistunut. Yhteiskunnan palveleminen, itsensä kehittäminen ja syvät ihmissuhteet siis tuntuivat tuottavan hyvinvointia. Ulkoisesti motivoituneet eivät olleet yhtä hyvässä asemassa. Vaikka rahaa, mainetta ja ulkonäköä tavoitelleet olivatkin saavuttaneet tavoitteitaan, ei heidän hyvinvointinsa ollut lisääntynyt lainkaan. Päinvastoin, erilaiset pahoinvoinnin muodot kuten ahdistus, negatiiviset tunteet ja päänsäryn kaltaiset fyysiset oireet olivat lisääntyneet. Eli ihmisen hyvinvoinnin kannalta kaikki päämäärät eivät ole samanarvoisia: Toiset tuottavat hyvinvointia, toiset pahimmillaan jopa pahoinvointia.

Sama koskee myös elämän tarkoitusta.

Olen itse tehnyt akateemista tutkimusta elämän merkityksellisyyden kysymyksen ympärillä vuodesta 2013 lähtien. Melko pian löysin mielestäni toimivan yhden lauseen vastauksen tähän suureen kysymykseen: Elämän merkitys on tehdä itsestäsi merkityksellinen muille ihmisille. Mitä vahvemmin olet merkityksellinen muille ihmisille, sitä merkityksellisempi on myös oma elämäsi. Sekä omat että muiden tekemät tutkimukset ovatkin osoittaneet, että mahdollisuus tehdä hyvää toisille on ihmisille keskeinen merkityksellisyyden lähde sekä työssä että elämässä ylipäänsä.

Psykologi William Damon sai minut kuitenkin tajuamaan että tämä on vasta puolet vastauksesta. Merkitystä tutkinut Damon kertoi tavanneensa sydänleikkauksiin erikoistuneen kirurgin, jonka työ päällisin puolin kuulostaa merkityksellisyyden prototyypiltä: Hän pelastaa työnsä kautta ihmishenkiä lähes päivittäin. Siitä huolimatta kyseinen kirurgi alkoi vihata työtään niin paljon, että ei aamulla meinannut päästä sängystä ylös. Hän tajusi päätyneensä ammattiin vain miellyttääkseen muita. Kun pärjää hyvin lukiossa, niin lääketieteellinen on luonteva vaihtoehto. Isä ja äiti ainakin tykkäävät. Kun pärjää hyvin opiskeluissa, kirurgin ura on luonteva vaihtoehto. Sitä kulkee putkea pitkin koskaan pysähtymättä miettimään mitä todella haluaa elämällään tehdä. Ja kun tämä kirurgi vihdoin pysähtyi pohtimaan tätä, hän tajusi haluavansa tehdä jotakin aivan muuta.

Elämän merkityksellisyyteen ei siis riitä että on yhteys toisiin ihmisiin. Pitää olla yhteys myös omaan itseensä. Pitää päästä toteuttamaan itseään ja tekemään sitä mikä on itselle kiinnostavaa. Kuten joku viisas on aikanaan todennut: ”On parempi olla oma itsensä, koska kaikki muut ovat jo varattuja.” On tärkeätä elää omaa elämää, ei omien vanhempiensa tai mainosmaailman seireeneiden sanelemaa elämää. Tämä ei ole aina helppoa, koska ihmisluonnossa asuu niin syvällä muiden miellyttämisen halu. Siksi olen päätynyt siihen, että tarkempi yhden lauseen vastaus kysymykseen elämän merkityksestä on seuraava:

Elämän merkityksellisyys syntyy siitä, että pääsee tekemään itselleen merkityksellisiä asioita siten että tekee itsestään merkityksellisen muille ihmisille.

Kun pääset elämässäsi toteuttamaan itseäsi ja tekemään hyvää muille, niin siinä on jo kaikki mitä tarvitset merkitykselliseen elämään. Keskity tähän, niin hyvinvointi tulee sivutuotteena. Ota siis itsellesi hetki ja pysähdy todella miettimään: Mikä motivaatio saa sinut nousemaan aamulla sängystä ja lähtemään töihin?