Me äänestäjät valitsemme huhtikuussa järjestettävissä eduskuntavaaleissa 200 luottamuksen arvoista kansalaista päättämään puolestamme yhteiskunnan tärkeistä asioista. Valittu eduskunta tulee tekemään ratkaisuja monessa lääkärinkin jokapäiväiseen työhön vaikuttavassa asiassa. Siksi on tärkeää, että lääkärikunnan ääni on edustettuna näitä päätöksiä tehtäessä. Nyt kautensa päättävässä eduskunnassa lääkäreitä istui vain kaksi. Vielä vuonna 2005 eduskunnassa vaikutti kymmenen lääkärikoulutuksen saanutta.

Tätä kirjoitettaessa eduskunnan perustuslakivaliokunta on juuri lyönyt viimeisen naulan hallituksen kärkihankkeenaan ajaman sote-uudistuksen arkkuun. Ratkaisu oli odotettu, vaikka viimeinen puoli vuotta olikin käytetty sote-mallin muotoilemiseksi ylipäätään lain asettamien vaatimusten mukaiseksi. Poliittisten toimijoiden keskittyessä uskottavuutensa säilyttämiseen ja sote-mallinsa pelastamiseen aikaa ehdittiin hukata niin paljon, että pitkään valmisteltu uudistus lykkääntyi väistämättä seuraavan hallituksen tehtäväksi. Yksi tähän johtaneista syistä on se, että poliitikoilta on ollut riittämätöntä ymmärrystä ja vääriä käsityksiä siitä, minkälaisia resursseja ja organisaatiorakenteita erilaisten sairauksien hoidon järjestäminen ylipäätään vaatii.

Lääkäriliitto on kyllä ollut sote-uudistuksen käänteiden kommentoinnissa aktiivinen, mutta valitettavasti kannanottojen vaikutus uudistuksen poliittiseen valmisteluun on jäänyt verrattain vähäiseksi. Sote-uudistuksen tarpeellisuudesta kaikki tahot ovat joka tapauksessa yksimielisiä, ja siksipä onkin selvää, että se tulee olemaan yksi seuraavankin eduskunnan tärkeimmistä hankkeista.

Lääkärin koulutus ja työssä kehittynyt ymmärrys yhteiskunnan toiminnasta tarjoavat oivallisen pohjan käsitellä sote-uudistuksen lisäksi monia muitakin eduskunnan ratkaistaviksi tulevia asioita. Kansanedustajat joutunevat ensi istuntokaudella ottamaan kantaa mm. siihen, pitäisikö reseptivapaiden lääkkeiden myynti sallia päivittäistavarakaupoissa, pitäisikö hoitolaitosten hoitajamitoituksesta säätää lailla tai pitäisikö ”epätasa-arvoistavan” työterveyshuollon asemaa jotenkin muuttaa. Näiden lisäksi yksi kansanterveydellisesti merkittävä ja suuria intohimoja herättävä kysymys on suomalaisten lisääntyvä alkoholinkäyttö. Tulevan pääministeripuolueen aloite keskioluen alkoholipitoisuuden laskemiseksi herättäisi varmasti laajaa keskustelua, mistä jo alkuvuodesta saatiin esimakua. Moni poliitikko ehätti tuomitsemaan ajatuksen heti tuoreeltaan, muun muassa verotulojen vähenemistä ja työllisyyden heikkenemistä kauhistellen. Sitä, että tosiasiallisesti alkoholiveron tuotot (1,3 mrd. euroa) ovat vain murto-osa alkoholihaittojen kustannuksista (4-5 mrd. euroa) ei kukaan tuntunut pitävän tarpeellisena tuoda esiin. Keskustelunaihe on joka tapauksessa tärkeä, joten kävipä tulevissa vaaleissa miten tahansa, keskari-gate saanee vielä jatko-osansa.
 

Kaikkia edellä lueteltuja asioita yhdistää se, että niistä keskusteltaessa lääkärin asiantuntemuksesta on korvaamatonta hyötyä. Kuten viimeaikaiset keskustelut ilmastonmuutoksesta, vaihtoehtoislääketieteistä tai Ukrainan kriisistä ovat osoittaneet, elämme nykyisin yhä selkeämmin maailmassa, jossa tarjolla on useita vaihtoehtoisia totuuksia. Ihmisen on helppo uskoa siihen, minkä toivoisi olevan totta, ja sitä väärän tiedon tuottajat käyttävät sumeilematta hyväkseen. Uskottavasti rakennettu väärä tieto ja puutteellinen kyky käsitellä ristiriitaista tietoa voivat ajaa Hunks-tanssijan hoitamaan syöpäänsä luomurohdoilla, skeptikon hoitamaan diabetesta sairastavaa lastaan homeopatialla tai kieltämään tuhkarokkorokotteiden antamisen lapselleen. Eri väestöryhmien välisiä terveyseroja on julkisessa keskustelussa pyritty selittämään terveyspalveluiden eriarvoisella saatavuudella, vaikka käytännön kokemus antaa aiheen epäillä, että osa eroista syntyy siitä, kuinka eri väestöryhmiin kuuluvat yksilöt reagoivat saamaansa terveysvalistukseen. Jotkut aloittavat tupakoinnin herkemmin kuin toiset, ja tupakoinnin aloittaneistakin toiset motivoituvat tupakoinnin lopettamiseen toisia paremmin. Jotkut taas liikkuvat terveytensä kannalta riittävästi, toiset eivät. Toiset siis tekevät ulkopuolisen silmin järkevämpiä ratkaisuja kuin toiset. Tiedon puute tai jonot terveyskeskukseen eivät näitä eroja selitä. Samankaltaisissa asioissa ratkaisuja joutuvat tekemään myös kansanedustajat; lääkäri arvioi alkoholin aiheuttamia haittoja epäilemättä eri tavoin kuin 38-vuotias euroviisujuontaja.

Siinä missä hoidamme potilaiden elämäntapaongelmia vastaanotoillamme, maksamme myös kehnojen poliittisten ratkaisujen hintaa joka päivä veroissamme. Tämän vuoksi ainakin minä toivon, että merkittävistä yhteiskunnallisista asioista päätettäessä ääntäni Arkadianmäellä käyttää kriittinen ja harkintakykyinen edustaja. Kollegaa äänestämällä tiedän saavani äänelleni arvoisensa ehdokkaan.