”Taloudellinen tilanne” iski minunkin työpaikalleni, terveyskeskukseen. Lomautettiin ja pidettiin talkoovapaita, virkoja jätettiin täyttämättä. Lounastauolla puitiin talouden käänteitä, syitä ja seurauksia, sitä mikä vielä olisi edessä.
Kävin keväällä NLY:n ja SML:n järjestämässä tilaisuudessa valaisemassa kandeille palkkakuitin ja työsuhteiden saloja. Näiden kokemusten myötä ainakin yksi asia on käynyt selväksi. Talousasioiden osaaminen ja ylipäätään kiinnostus niitä kohtaan vaihtelee lääkärikunnassa suuresti. Asia on huomionarvoinen – käyttäväthän lääkärit yhteiskunnassa hyvin merkittävää taloudellista valtaa.
Aina lääkärin määrätessä lääkettä, kirjoittaessa sairaslomaa, laatiessa lausuntoa tai määrätessä tutkimuksia syntyy tilanne, jossa raha liikkuu. Lääkäreillä on myös merkittävä rooli terveyspoliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa paikallistasolta lähtien. Väestön ikääntyessä ja hoitojen kallistuessa taloudelliset seikat tulevat korostumaan työssämme yhä enemmän. Meidän tulisikin olla aiempaa tietoisempia tekemiemme valintojemme taloudellisista vaikutuksista.
Lääkäreiden rooli koko terveydenhuollon kulurakenteen muodostumisessa on merkittävä, mihin nähden lääkäreiden talousosaamiseen on kiinnitetty hämmästyttävän vähän huomiota. Erityisesti terveyspoliittisessa keskustelussa tarvitaan lääkäreitä, joilla on kokemusta sekä kliinisestä työstä että talouden toiminnasta. Muutoin on vaarana, että lääkärikunnan ääni jää päätöksenteossa kuulumatta poliittisten päättäjien tehdessä ratkaisut terveydenhuollon järjestämisestä. Esimerkkejä on monelta tasolta: taannoisia sote-suunnitelmia kritisoitiin lääkäreidenkin taholta, mutta ääni ei tuntunut ylös asti kantavan. Alueellisella tasolla on tehty päätöksiä lomautuksista ja supistuksista ilman sen parempaa ymmärrystä siitä, millainen hinta saavutetuista säästöistä lopulta koituu maksettavaksi.
Talouskysymykset koskettavat meitä myös jokapäiväisessä työssämme: etenkin hintavampia lääkkeitä harkittaessa tulisi pitää mielessä, että lääkkeen hinta voi suoraan vaikuttaa potilaan hoitomotivaatioon. Joskus olisikin paikallaan harkita, kuinka paljon enemmän kannattaa maksaa hieman paremmasta hoidosta? Joskus taloudelliset mekanismit ja riippuvuussuhteet voivat olla varsin monimutkaisia, mikä voi houkutella liiallisiin yksinkertaistuksiin. Esimerkiksi unilääkkeet voivat äkkiseltään vaikuttaa edulliselta hoidolta, mutta niiden myötä lisääntyvien kaatumisvammojen hoito voi tulla kalliiksi.
Verenohennuslääkkeen valinnan vaikutukset ovat vielä moniulotteisemmat. Ei ole sama ohjautuuko raha hintavaan ulkomaiseen valmisteeseen vai oman terveyskeskuksen toiminnan rahoittamiseen. Raha ei käytettäessä häviä vaan jatkaa kiertoaan, jolloin valinnan vaikutukset kertautuvat. Yhdelle taholle kallis hoito voikin olla kokonaisuuden kannalta edullisin tai päinvastoin. Osaoptimoinnin riski on muistettava huomioida.
Lääkäriprofession autonomia pohjautuu lääkäreiden ja yhteiskunnan väliseen luottamukseen. Siihen, että kykenemme itse järjestämään toimintamme parhaalla mahdollisella tavalla. Tätä luottamusta voivat nakertaa silloin tällöin nousevat kohuotsikot, joissa useimmiten on kyse juuri rahasta (kuten tätä kirjoitettaessa Miksi lääkärit suosivat kalliimpaa lääkettä, HS 30.4.2014). On oma etumme huolehtia siitä, ettei kohujournalisteille synny kirjoittamisen aihetta. Talousasioiden merkityksen kasvaessa meidän on huolehdittava siitä, että osaamistasomme pysyy yhteiskunnan vaatimusten mukaisena. Muutoin on vaarana, että meille aletaan sanella ulkopuolelta asioita, joiden tulisi pysyä omissa käsissämme.
Anselm Tamminen
Kirjoittaja on erikoistuva lääkäri