“Pitääkö aina olla kaiken maailman suosituksia? Jotkut osaavat ajatella itse.” – Kollega sosiaalisessa mediassa
Tätä tekstiä lukevat varmasti muistavat Hesarin lääkäriteeman ensimmäisen artikkelin ”Lääkäreiden rahoitus pysyy piilossa” (HS 25.2.2017), jossa ruodittiin pääasiassa lääketeollisuuden ja terveydenhuollon ammattilaisten välistä yhteistyötä, mutta sivuttiin myös lääkärien omistuksia julkisissa osakeyhtiöissä. Artikkelissa toimittajat esittivät ajatuksen siitä, kuinka ”lääkärit määräävät mielellään Orionin lääkkeitä, koska he omistavat runsaasti Orionin osakkeita”. Kyseisen väitteen mukaan lääkärin osakkeenomistus vaikuttaa sidonnaisuudelta, mutta ovatko osakkeet todellinen sidonnaisuus vai pelkästään siltä vaikuttava tekijä?
Haluaisin uskoa, että kaksi Orionin osaketta omistava lääkäri ei ole niin kuutamolla, että kuvittelee hyötyvänsä taloudellisesti määräämällä potilailleen jonkun tietyn lääkeyhtiön valmisteita. Ajatus siitä, että määräämällä potilaalle tietyn yhtiön lääkkeitä, hyötyisi itse kyseisen lääkemyynnin tuottamasta voitosta on toivotonta haaveilua, olit sitten kuinka ahkera hyvänsä kirjoittamaan reseptejä. Kyse on siis ennemmin mielikuvasta, ei todellisesta hyödystä.
Lääkäreiden täytyisi tehdä informoituja ja puolueettomia päätöksiä. Ollakseen puolueeton ei lääkärin pitäisi olla mahdollista saavuttaa henkilökohtaista hyötyä, esimerkiksi potilastyössä tehtyjen päätösten kautta. Sidonnaisuuksissa ollaan lääkäreiden kohdalla tyypillisesti huolissaan taloudellisesta hyödystä. Syrjäyttääkö siis lääkärin taloudellinen etu potilaan edun? Taloudellisten hyötyjen käsittelyssä pitäisi ottaa huomioon rahallisen hyödyn suuruus, tyyppi, lääkärin toimenkuva ja asema kyseisessä tilanteessa, sekä rahallisen tekijän vaikutus toimintaan. (Fineberg, 2017)
Yleisen mielipiteen mukaan sidonnaisuudelta vaikuttava tekijä on yhtä merkittävä kuin todellinen sidonnaisuus. Kyseinen käsitys on virheellinen. Vain todellinen sidonnaisuus on eettisesti merkittävä, sillä vain se aiheuttaa todellisen riskin toiminnalle. Pelkästään sidonnaisuudeksi koettu tekijä ei aiheuta jääviyttä eikä vaikuta seuraamuksiin, oli lääkärin toimenkuva mikä tahansa. Sidonnaisuuksien vääränlainen tai epäselvä määritelmä voi johtaa lääkärien ja tutkijoiden luottamuksen tarpeettomaan nakertamiseen. Siksi on tärkeää määritellä, mikäli sidonnaisuus todella on olemassa. Sidonnaisuuden muodostumisessa ei ole riittävää, että tehtävään kuuluu sekundäärinen taloudellinen hyöty. Sidonnaisuuden täytyy merkitä sitä, että lääkärin taloudellisen hyödyn tavoittelu vaikuttaa puolueellisesti hänen päätöksensä, suhteessa ensisijaiseen työtehtävään, tavoiteltaessa potilaan hyvinvointia tai uutta tutkimustietoa (McCoy & Emanuel, 2017)
Pitäisikö siis pieniä omistuksia julkisissa pörssiyhtiöistä pitää edes sidonnaisuutena? Lääkärin käyttäytymiseen merkittävästi vaikuttavia tekijöitä ovat lääkeyhtiöiltä saatu suora rahallinen tuki, puhujapalkkiot ja lääke-esittelijöiden tapaaminen (Chren & Landefeld, 1994). Esimerkiksi Yhdysvalloissa kovimpia palkkioita saaneet lääkärit saivat reilun puolen miljoonan dollarin edestä puhujan palkkioita ja erilaisista koulutuksista saatavia palkkioita, vuosina 2013 – 2015 (Lo & Grady, 2017) Suomessa suurimman potin Orionia omistava lääkäri omistaa yhteensä 16,9 miljoonaa euroa, n. 0,3 % yrityksen markkina-arvosta. Lääkäri ei siis osakesäästäjänä pääse lähellekään hyötyjä, joita palkkioiden kautta on mahdollisuus saada. Millä rahasummalla voidaan sitten vaikuttaa lääkärin päätöksentekoon? 10 000? 100 000? Tällä hetkellä ei ole saatavilla dataa, joka vastaisi kysymykseen. (Lo & Grady, 2017)
Epäselvyyksien hälventämiseksi pitäisi määritellä onko minkä tahansa suuruisen osakepotin omistaminen sidonnaisuus. Mielestäni näin ei normaaleissa tapauksissa ole, sillä osakesijoittaminen ei aiheuta riskiä, missä taloudellisen hyödyn tavoittelu vaikuttaisi puolueellisesti lääkärin päätökseen. On kuitenkin mahdollista, että kliinisen työn, tutkimustyön ja muun, esimerkiksi hoito-ohjeistuksista päättävien, tehtävien välillä on eroja. Näille eri toimille voisikin hyvin olla omat suosituksensa osakeomistajuuden suhteen.
Entä miksi lääkärin pitäisi koeta tarvetta omistaa osakkeita, joko suoraan tai välillisesti rahastojen kautta? Osakemarkkinoihin sijoittamista voidaan pitää vastuullisena varainhallintana. On luonnollista, että ihminen sijoittaa alalle, josta hänellä on tietämys ja ymmärrys.
Sosiaalisessa mediassa kollegakunnasta on heitetty kommentteja tyyliin ”myin pois ihan varmuuden vuoksi”. Tarpeeton jääviyden pelko aiheuttaa lääkäreille melko suuren handicapin. Boikotoimalla säästämisstrategiassaan omaa alaansa jää helposti markkinoiden keskituotosta jälkeen – onhan esimerkiksi S&P 500 -indeksissä peräti 62 terveydenhuoltoalan yritystä.
Huolimatta siitä, että jotkut osaavat ajatella itse, omistusetiikka kaipaa selkeää linjavetoa. Ei sen vuoksi, etteivät lääkärit osaisi sijoittaa muutenkin eettisesti, vaan pikemminkin turhien pelkojen hälventämiseksi. Kun saavutamme selkeän käsitteen sidonnaisuuksille, myös niiden valvominen ja yhteisten pelisääntöjen noudattaminen helpottuu, eikä jokaisen tarvitse itse rajoittaa toimintaansa tarpeettomasti pelätessään seuraamuksia.
Olli Veikkola, LK
SML:n hallituksen jäsen
Chren, M. M., & Landefeld, C. S. (1994). Physicians’ behavior and their interactions with drug companies. A controlled study of physicians who requested additions to a hospital drug formulary. Jama, 271(9), 684-689.
Fineberg, H. V. (2017). Conflict of Interest: Why Does It Matter? Jama, 317(17), 1717-1718. doi:10.1001/jama.2017.1869
Lo, B., & Grady, D. (2017). Payments to Physicians: Does the Amount of Money Make a Difference? Jama, 317(17), 1719-1720. doi:10.1001/jama.2017.1872
McCoy, M. S., & Emanuel, E. J. (2017). Why There Are No “Potential” Conflicts of Interest. Jama, 317(17), 1721-1722. doi:10.1001/jama.2017.2308
HS:n Lääkäriselvitys osa 1. Helsingin Sanomat 25.2.2017
