Tekniset asiat tulevat varmasti monelle ensimmäisenä mieleen. Meiltä kandeilta voi hyvin kysellä erilaisia tapoja hyödyntää tietotekniikkaa. Sen lisäksi, että sukupolvi toisensa perään olemme entistä enemmän ”diginatiiveja”, on meillä tottumattomuuden suoma etu löytää uusia tapoja hyödyntää ohjelmistojen ominaisuuksia. Esimerkiksi potilastietojärjestelmien käytössä on yhtä monta tapaa kuin on lääkäriäkin. Kandina seuraa lähes joka päivä eri lääkäriä, jolloin näkemys järjestelmän käytöstä muodostuu varsin laajaksi. Medisiinisten knoppien lisäksi senioreilta tulee jatkuvasti eteen uusia, innovatiivisia tapoja hyödyntää tekniikkaa. Me kandit hamuamme tällaista tietoa, jotta järjestelmien käyttö olisi itsellemme mahdollisimman mutkatonta.

Onko osastosi tai klinikkasi toimintamalli loppuun asti hiottu? Kandina näen viikoittain uudenlaisen tavan tehdä lääkärin töitä osana hoitotiimiä. Jos jokin ei etene parhaalla mahdollisella tavalla, voi siihen löytyä yksinkertainen ratkaisu varsin läheltä: vanavedessä parveilevalta kandilaumalta. Ensiaskel on tunnistaa toimintamallin puutteet.

Ohjaavalta lääkäriltä ei vie montaa minuuttia käydä palautekeskustelua kandien tai erikoistuvien kanssa eri opetustilanteissa. Monella on sisäänrakennettu tarve saada palautetta kehittyäksemme. Monet ovatkin ottaneet välittömän palautteen kysymisen osaksi jokaista opetustilannetta. Näin opetus kehittyy jatkuvasti. Ryhmäkokojen kasvaessa suora palaute voi olla korkean kynnyksen takana, mutta onneksi anonyymin palautteen kerääminen on helppoa esimerkiksi ilmaisilla sähköisillä työkaluilla.

Kandin ei kuulu tietää lääketieteestä enempää kuin seniorin. Monessa tilanteessa ylimääräiset silmät ovat kuitenkin paikallaan. Meille on usein tärkeää päästä loistamaan tiedolla, jolla on todellista merkitystä hoitoon. Usein rooli on kuitenkin puhtaasti kisällinä olemista ja hyvä niin. Vastuuta ehdimme kantaa toivottavasti kaikki vielä tulevina vuosina riittämiin.

Onpa kyseessä sitten mentori-aktori-, esimies-alainen- tai EL-LK -parin vuorovaikutus, uskon vahvasti, että kaikissa kohtaamisissa on annettavaa aina puolin ja toisin. Meidät nuoremmat on opetettu kysymään. Joskus ehkä turhankin tehokkaasti. Vastavuoroinen keskustelu tuo tiedon lisääntymisen lisäksi myös hyvää henkeä työilmapiiriin. Haavoittavuutta ei kannata pelätä. Arkinen jutustelu ei vähennä auktoriteettia tai murenna opettaja-oppilas –asetelmaa. Se helpottaa kuitenkin runsaasti arkojen asioiden esilletuontia ja niiden ”tyhmien kysymysten” esittämistä. Näistä saatu oppi on puolin ja toisin erittäin arvokasta.

Milloin viimeksi pohdit, että mitäköhän nyt kannattaisi katsoa Netflixistä tai mistä saisi parhaat pikaruuat? Kandeilla voi joskus olla nämä elämän osa-alueet medisiinaa paremmin hallinnassa. Käänny siis toki nuoremman kollegan puoleen. Kysyvä ei tieltä eksy.

 

Riku Metsälä
LK (=Liikaa Kysymyksiäkö?)
Suomen medisiinariliiton pääsihteeri