Paperittomien ihmisten määrä on Suomessa kasvussa. Yhä useampi kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut jää maan alle vailla mitään oikeuksia. Suomessa ketään ihmistä ei kuitenkaan pidä jättää terveyspalveluiden ulkopuolelle. Lääkärit hoitavat sairaita ihmisiä riippumatta heidän oleskelustatuksestaan, sillä maahanmuuttopolitiikka ei kuulu toimenkuvaamme. Sosiaali- ja terveysministeriö ohjeisti kuntia suosituksessaan tarjoamaan paperittomille kiireellisen hoidon, mutta ohjaamaan heidät vapaaehtoisen paluun järjestelmään. Potilaalla on kuitenkin aina oikeus hakeutua hoitoon ilman pelkoa seurauksista. Lääkäriliitto onkin todennut, että lääkärin etiikka ja potilassalaisuus eivät taivu noudattamaan ministeriön ohjeistusta. Potilaan on voitava luottaa lääkäriinsä ja hoitajaansa. 

Käsitteillä on paljon valtaa. Sillä on merkitystä, nimeämmekö ihmisryhmän paperittomiksi vai laittomasti maassa oleskeleviksi. Paperiton ihminen on Suomessa äärimmäisen haavoittuvassa asemassa. Terveydenhuoltolaki takaa kaikille kiireellisen sairaanhoidon, mutta kustannukset on maksettava itse. Kiireellisyyden ja hoidontarpeen arviointi on aina hoitavan ammattilaisen käsissä. Keneltäkään ei lähdetä karhuamaan maksua triageluukulla, vaan hoito tarjotaan aina ensin. Pelko suuresta laskusta pitänee kuitenkin monet paperittomat poissa päivystyksistä, vaikka vakaviakin oireita olisi. 

Kiireettömällä hoidolla voidaan säästää kustannuksia

Ihminen voi olla myös kiireettömästi sairas, mutta yhteiskunta ei tarjoa tähän apua. Sairauden on pahennuttava ennen kuin sitä suostutaan hoitamaan. Paperittomien klinikalla oireiden selvittely jää puolitiehen, kun tutkimusmahdollisuudet ovat hyvin rajalliset. Pitkäaikaissairauksien lääkehoidot eivät toteudu, kun potilaalla ei ole varaa ostaa lääkkeitä. Akuuttien vakavien sairauksien jatkohoitokaan ei ole aina turvattu. Kustannusvaikuttavuus on todella kaukana tilanteesta, jossa potilaan infektiota on ensin hoidettu sairaalassa suonensisäisellä antibiootilla, mutta kotiutuessa halpaa penisilliiniä ei ole annettu mukaan ja potilaalla ei ole ollut varaa hakea sitä apteekista. 

Helsinki on yksi edelläkävijöistä. Paperittomat lapset ja raskaanaolevat pääsevät hoitoon ja neuvolaan. Näiden erityisen haavoittumien ryhmien hoito on vähintä, mitä voimme tehdä. Raskauden seuranta on myös kustannusten kannalta järkevää, sillä komplikaatiot tulevat kalliiksi. Sama tilanne pätee kuitenkin myös moneen krooniseen sairauteen: varhainen puuttuminen tulisi halvemmaksi kuin akuuttitilanteen hoito.

Vapaaehtoistyö ei ole ratkaisu 

Paperittomien terveydenhuolto oli monen kuntavaalikoneen kysymyksenä – eikä turhaan. Kunnissa uudet valtuutetut voivat päättää tarjota laajemmat terveyspalvelut kuin mitä laki edellyttää. Paperittomat tarvitsevat hoitoa juuri nyt eikä päätöksiä pidä lykätä kaukaiseen sote-uudistuksen jälkeiseen aikaan. Kuntien hyvät käytännöt on aikanaan laajennettava maakuntiin, kun vastuu sote-palveluista siirtyy niille. On kestämätön tilanne, että sivistysvaltiossamme ihmisen terveys voi jäädä vapaaehtoistyön varaan. 

 

Reetta Vanhanen, LL

Terveyspoliittisen valiokunnan jäsen