Aki Lindén on Pohjois-Euroopan suurimman sairaanhoito-organisaation HUSin toimitusjohtaja. Hän näkee sote-uudistuksessa paljon hyvää, mutta torso valinnanvapauslaki on vienyt yöunet:– Lääninlääkärinä näin, mikä oli pienten kuntien terveyspolitiikka eikä siitä ole paljon hyvää sanottavaa. Leveät hartiat sotessa ovat siksi ok. Valinnanvapauslailla ei sen sijaan saa Suomeen mitään järkevää. Lakiluonnos on vakavasti puutteellinen ja tehty suuryrityksiä varten. Pienyrittäjät kuolisivat kokonaan.

Aki Lindén koki uransa suurimman onnistumisen aivan ensimmäisessä johtajanpestissään, kolme vuosikymmentä sitten. Turkulainen terveyskeskuslääkäri ja vasemmistopoliitikkko oli valittu Porin terveyskeskuksen johtavaksi lääkäriksi vuonna 1987. Suomen yhdeksänneksi suurimman kaupungin terveyskeskus oli rampa ja sairas. Neljästäkymmenestä lääkärinvirasta täytettynä oli vain 22. Tavallisen kaupunkilaisen oli lähes mahdotonta päästä vastaanotolle, koska neuvolatyön kaltaiset lakisääteiset tehtävät ja akuuttipäivystykset söivät valkotakkien työajan. Yhtä todellisuudessa  vastaanottavaa lääkäriä kohti asukkaita oli reilusti yli kymmenentuhatta.

– Kun tulin Poriin, tehtiin radikaali muutos. Otettiin Suomessa ensimmäisenä laajalti käyttöön omalääkärijärjestelmä eli väestövastuujärjestelmä. Toteutin sen täydellä omalla riskillä, en kysynyt valtuustolta, päättäjiltä, valtuutetuilta tai lautakunnalta. Työ muuttui samanlaiseksi kuin vanhoilla kunnanlääkäreillä. Peruspalkka oli vähemmän kuin aiemmin ja lisäksi maksettiin korvauksia aktiivisuuden mukaan. Kaupunki jaettiin noin neljäänkymmeneen kahdentuhannen asukkaan karttaruutuun. Hanke oli mieletön riski. Niistä 40 lääkärinruudusta 18 oli tyhjiä, kun järjestelmä käynnistettiin, mies muistelee.

– Kuudessa kuukaudessa tästä tuli houkutteleva malli, saimme täytettyä kaikki lääkärinvirat. Koko lisäkapasiteetti saatiin vastaanottoon, vastaanottoja saatiin nelinkertainen määrä. Jokainen porilainen perhe pääsi samana päivänä lääkärille.

Omalääkärikokeilun isä oli espoolainen Hannu Kauppinen, jonka alaisuudessa järjestelmää oli jo kokeiltu. Pori oli ensimmäinen kunta, joka uskalsi ottaa järjestelmän laajaan käyttöön. Tämä ei ollut viimeinen kerta, jolloin Lindén uskalsi ehdottaa ja toteuttaa jotain aivan uutta.

Kun Suomi ihaili Poria

Toimitusjohtaja muistelee lämpimästi uransa huippuhetkeä:

– Porista tuli Suomen malliterveyskeskus. Meillä juoksi koko Suomi katsomassa ja väestövastuumalli levisi koko maahan. Koska en ehtinyt joka paikkaan luennoimaan, niin filmattiin luento, jota näytettiin ympäri maata. Terveyskeskusjärjestelmä oli tuolloin pahemmassa jamassa kuin on ollut koskaan sen jälkeen ja tällä pelastettiin terveyskeskukset noin 15 vuodeksi. Vaikka olen kokenut onnistumista sen jälkeenkin, niin Pori menee ylitse muiden.

Porissa Lindén kiinnostui toden teolla johtamisesta ja alkoi kouluttautua. Hän kävi teollisuuspomojen suosiman joko-johtamiskoulutuksen kurssin ainoana julkisen sektorin edustajana. Myöhemmin hän on lukenut Turun kauppakorkeassa MBA-tutkinnon ”lopputyötä varten valmiiksi” ja ahminut valtavasti alan kirjallisuutta. Julkisuudessa hyvin viihtyvä, taitavana puhujana tunnettu ja ulospäinsuuntautunut Lindén on luennoinut laajalti johtamisesta. Hän sai Lääkäriliiton Max Oker-Blom -tunnustuspalkinnon lääkärijohtajuudesta vuonna 2011.

Kriisi on johtajalle mahdollisuus

Terveydenhuollon konkari kertoo Porin lisäksi päässeensä kahdesti uudeksi johtajaksi organisaatioon, joka on ollut syvässä kriisissä. Hänen mukaansa sekasortoon ajautunut työpaikka saattaa odottaa uutta pomoa kuin pelastavaa Jeesusta:

– Kun tulet uutena johtajana kriisiorganisaatioon, sinulla on hurjan suuret mahdollisuudet. Silloin uskalletaan tehdä paljon ja uusi johtaja saa läpi sellaista, jota et saa vakiintuneessa organisaatiossa. En varmaankaan saisi HUSissa läpi sellaisia asioita, joita sain tullessani. Saapuessani vuonna 2010 oli tilanne päällä, se antoi vapauksia tehdä. Siinä tilanteessa voi mokata ja ehkä kaikki ei ole aina mennyt kuin Strömsössä.

Kriisijohtajaksi Lindén on siksikin sopiva, että hän on sosiaalisesti taitava ja hallitsee poikkeuksellisen hyvin tukalat tilanteet. Eräs HUSin hallituksen jäsen toteaa:

– Akilla on ihailtava taito hoitaa ristiriitaisia ja hankalia tilanteita. Hän ei koskaan tyrmää ihmistä, joka on eri mieltä, saattaa vain tuoda esille hienotunteisesti omia argumentteja. Vaikkapa HUSin valtuuston kokouksissa hänellä on taito saada ihmiset tuntemaan, että molemmat selvisivät voittajina.

Entinen työtoveri Varsinais-Suomen ajoilta kuvaileekin, että nykyisellä HUS-pomolla on ”täydellinen hermokontrolli kaikkiin tilanteisiin”. Joviaali, empaattinen, diplomaattinen ja helposti lähestyttävä olemus peittävät sen, että läheisten mukaan Lindén saattaa tulistua äkkiä – ja lauhtua yhtä äkkiä.

Joskus lääkärikollegatkin työntävät keppejä hallintomiehen rattaisiin. Kun lääninlääkärinä työskennellyttä miestä oltiin valitsemassa vuonna 2000 Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtoon, myöhempi Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälvee oli juuri järjestänyt TYKSin anestesiologien joukkoirtisanoutumisen. Erikoislääkärien irtisanoutumiset ”saivat sairaanhoitopiirin polvilleen”, kuten Lindén muistelee. Ennen virkaan astumistaan silloinen lääninlääkäri oli verrannut tuntojaan ”tunnelmiin hyppyrin nokalla, jonka alastulorinne on täynnä sepeliä”. Kun johtaja pääsi virkaansa vuoden 2001 alussa, edessä häämötti vielä lääkärilakko. 

– Kriisejä todella riitti ensimmäiselle vuodelle, hän kertoo.

Sodassa oppii

Johtajiksi aikoville nuorille lääkäreille Lindénillä on kaksi ohjetta: pitää opiskella ja ottaa tehtäviä, joissa saa vastuuta:

– Tämä on verrattavissa lääkärintaitojen oppimiseen. Siinä äärimmäinen oppimistilanne on katastrofikirurgia. Kun sodassa kakkoskurssin kandit lähtivät rintamalle lääkäreiksi, niin toinen luki joukkosidontapaikan nurkassa kirurgian oppikirjaa ääneen ja toinen leikkasi. Opit enemmän kuin koskaan, mutta tilanne oli poikkeuksellinen.

– Johtamiskirjallisuutta pitää lukea yhtä innokkaasti kuin lääketiedettä. Pitää opiskella managementtia ja leadershipiä ja hypätä kylmään veteen. Pelkällä teorialla et tee mitään, vaan sitä pitää soveltaa käytäntöön ja hakea käytännön tilanteeseen apua teorian puolelta, hän jatkaa.

Johtaminen on tiimityötä. Yksin ei voita, vaan joukkue voittaa.

– Menestyksekäs tiimi kannattaa koostaa niin, että löytää toisiaan kompensoivat palaset. Minulla on puutteeni ja siksi tiimissä on oltava niitä, jotka ovat hyviä siinä, missä minä en. Ihmisten on hyvä tiedostaa omat vahvuutensa ja kehittää taitoja, joissa ei ole vahva. Jääkiekkojoukkueessa pitää olla pelia rakentava keskushyökkääjä, laiturit mieluiten niin, että toinen on rightin ja toinen leftin pelaaja. Pitää olla likainen pakki, joka siivoaa maalinedustaa ja hyökkäykseen osallistuva pakki, hän kuvailee.

Valinnanvapauden mahdoton yhtälö

HUS-pomon mukaan sote-uudistus on sodanjälkeisen ajan terveydenhuollon suurin mullistus. Hän suhtautuu myönteisesti siihen, että pienten kuntien palvelut siirtyvät maakunnille.

– Lääninlääkärinä näin, mikä oli pienten kuntien terveyspolitiikka eikä siitä ole paljon hyvää sanottavaa. Leveät hartiat ovat ok.

Sen sijaan valinnanvapauslain luonnos saa kaiken nähneen konkarin epätoivoiseksi:

– Valinnanvapauslailla ei saa Suomeen mitään järkevää. Siitä lähtien kun hallitus piti tiedotustilaisuuden siitä 21. joulukuuta, minulla on ollut päänsärky. Lakiluonnos on torso, keskeneräinen ja vakavasti puutteellinen.

Toimitusjohtajan mukaan markkinateoria, joka häämöttää valinnanvapauslain takana, ei sovellu terveydenhoitoon. Terveydenhoidossa lääkäreillä on monopoli ja markkinoille pääsy on säänneltyä. Hän kertoo esimerkin:

– Pidin luentoa turkulaisille liikemiehille, kun jo edesmennyt Hasse Westerback, Hassen matkatoimiston luoja ja värikäs kaveri, alkoi puhua. Hasse sanoi, että ihme juttu – voidakseen leikata kaihia pitää olla viiden ällän ylioppilas, päästä lääkikseen lukemaan kuusi vuotta ja vielä erikoistua kuusi vuotta silmälääkäriksi. Eikö hän voisi hankkia Kaukoidästä näppäräsormisia nuoria ja kouluttaa vuodessa hommaan? Ja sitten hän tekisi kaihileikkauksen kymmenesosahinnalla. Näinhän liikeyrittäjä markkinataloudessa ajattelee ja näin monella alalla on.

Veteraanilääkärin mukaan suuri yleisö ajattelee, että valinnanvapaus merkitsee sitä, että saa valita itse lääkärinsä. Tätä testataan nyt viidessä kokeilussa. Lakiluonnoksessa edellytetään sen sijaan, että asiakas valitsee sote-keskusyhtiön. 

– Sote-keskusyhtiöön kuuluvat lastenneuvolat, kotisairaanhoito, kaikki muut nykyiset  terveyskeskukset paitsi vuodeosastot ja kouluterveydenhoito, ja kaikki sosiaalipalvelut, paitsi pysyvä laitoshuolto ja viranomaispäätökset. Sen lisäksi siihen kuuluu kaikki erikoissairaanhoito, jota voidaan tehdä sairaalan seinien ulkopuolella. Tällaisten yhtiöitten pitäisi muodostua ja kilpailla keskenään kapitaatiorahasta. Tämä malli ei ole tästä maailmasta.

Veteraanijohtajan mukaan malli voisi toimia, jos koko Suomi olisi yksi sote-alue, mutta useimmissa maakunnissa ei yksinkertaisesti pystytä perustamaan isoja tuottajia:

– Kukaan johtava poliitikko, jonka kanssa olen keskustellut, ei ole osannut selittää minulle, miten lakiluonnoksen mukainen terveydenhuolto ja sosiaalitoimi toimisi.

Usea Lindénin tunteva ihminen kertoo, että valinnanvapauden kömpelyydet huolestuttavat toden teolla toimitusjohtajaa. Yksi perhepiirin henkilö mainitsee:

– Luulen, että Aki on huolestunut siitä, että tämänhetkisen mallin mukaan ollaan tuhoamassa kaksikymmentä vuotta työtä.

Tappaako uudistus pienyrittäjät?

Toimitusjohtaja on sitä mieltä, että lakiluonnos hyödyttää vain suuryrityksiä:

– Tällä valinnanvapauslailla ei saa Suomeen mitään järkevää. Luonnos on tehty suuryrityksiä varten. Tällä työnnettäisiin puolet sotesta eli kymmenen miljardia suuryritysten syliin. Ne olisivat tyytyväisiä. Pienyrittäjät kuolisivat kokonaan.

– Olin Turussa puhumassa valinnanvapaudesta ja moni yksittäinen hammaslääkäri tuli puhumaan, että he eivät voi työskennellä kapitaatiolla. Maakunta maksaa kaksisataa asiakkaasta. Mitä jos tarvitaan kahdentuhannen euron remontti? Pitää olla yhdeksän asiakasta, jotka eivät käy kertaakaan vuodessa, jotta he voisivat tehdä sen yhden remontin, hän lisää.

Aki Lindén tukee valinnanvapauden nykykokeiluja, joissa asiakas voi valita lääkärinsä. Kahdensadantuhannen asukkaan kaupungissa voisi olla sadan terveyskeskuslääkärin rinnalla viisikymmentä yksityispuolen kollegaa. Näistä kansa voisi valita.

– Jotta voitaisiin rahoittaa yksityislääkärien mukaanotto, tarvittaisiin 300 – 500 miljoonaa euroa lisää. Se ei ole yhteensovitettavissa siihen, että soten pitäisi tuottaa kolmen miljardin säästöt. On ihan bluffia puhua kolmen miljardin säästöistä ja valinnanvapaudesta samaan aikaan. Jos toteutat valinnanvapauden, tarvitset lisää rahaa. Jos teet säästöjä, siihen ei mahdu valinnanvapautta, hallintoammattilainen sanoo.

Suuri ja kankea on tehoton

Vaikka Lindén ohjastaa suurinta sairaanhoitopiiriä, hän haluaa karsia byrokratiaa. Suurikin kokonaisuus toimii, kun se koostuu pienistä yritysmäisistä osasista.

– Ei suuri hierarkkinen kiinteään kuukausipalkkaan perustuva organisaatio voi millään olla  tuottavin mahdollinen. Se vaan on fakta. Kun aloitin, niin HUSin toimitusjohtajasta matka potilastyötä tekevään lääkäriin oli seitsemän organisaatioporrasta. Me litistettiin rakenteesta heti kolme porrasta pois, hän kertoo.

– Uskon sisäiseen yrittäjyyteen. Se tarkoittaa sitä, että työskennellään julkisella puolella niin kuin se olisi oma yritys. Sitoudutaan, ollaan innovatiivisia ja luovia, kokeillaan, otetaan riskejä. Uskon urakkatyyppiseen tekemiseen ja suoriteperusteiseen palkkaan. Se on raaka homma, mutta mielestäni on hyvä, että palkkaus on sidoksissa tehtyyn työhön.

HUS-johtaja on kannustanut sairaanhoitopiirejä urakkapalkkausmalleihin. Hänen mukaansa erikoissairaanhoidon infrastruktuuri on niin kallis, että koneistoa kannattaa käyttää mahdollisimman pitkiä päiviä. Lisä- ja ylityöt lisäävät henkilöstökuluja, mutta lisäävät tehokkuutta ja usein vähentävät kokonaiskustannuksia. Vaikka toimitusjohtaja on yrittänyt kannustaa HUSia urakkapalkkausmalliin ja yrittäjyyteen, toivottua muutosta ei ole syntynyt.

– Terveyskeskuksissa saatoit tehdä lääkäreille erillisen urakkapalkkamallin, mutta erikoissairaanhoito on tiimityötä. Kaikki leikkaussalissa tai poliklinikoilla on monen ammattilaisen yhteensovittamista ja se on vaativampi juttu, hän taustoittaa.

Kuka maksaa opetuksen ja tutkimuksen?

HUS on ollut maan kustannustehokkain sairaanhoitopiiri. Kotimainen erikoissairaanhoito on hyvälaatuista ja kansainvälisesti poikkeuksellisen halpaa. Eräs HUSin hallituksen jäsen tiivistää:

– Mitattavilla mittareilla toimitusjohtaja on onnistunut. Laatu ja tarjonta ovat parantuneet, kustannukset suhteessa pienentyneet.

Aki Lindén kertoo itse:

– Äskettäiset hollantilaiset ja amerikkalaiset vieraat eivät uskoneet ollenkaan, että teemme erikoissairaanhoidon tuhannella eurolla per henkilö. Amerikassa menee viisituhatta euroa ja Hollannissakin kuluu rahaa kaksi kertaa enemmän kuin meillä.

Hänen mukaansa hyvistä luvuista huolimatta sairaanhoitopiirin pitää olla nöyrä. Esimerkiksi asiakaskokemus ja hoitoon pääsy kaipaavat vielä parantamista. Kiitosta hän jakaa mainiolle henkilökunnalle.

Yksi HUSin toimintaan hyvin perehtynyt poliitikko kertoo, että kunnissa ei aina ymmärretä, miten tehokkaasti se toimii:

– Erikoissairaanhoidon tehokkuus on parantunut, siitä on selvät luvut. Tieto ei aina mene perille kunnissa; on helpompi laulaa, että erikoissairaanhoito maksaa.

Yksi sote-uudistuksen likainen salaisuus on, että siinä opetus ja tutkimus on unohdettu. Tällä hetkellä Uudenmaan kunnat maksavat tilanteen pakottamina sairaanhoitopiirille opetuksen ja tutkimuksen kustannuksia, kun valtion rahahanat ovat tiukentuneet. Kun rahoitus siirtyy valtiolle, tämä ei ole enää mahdollista. Todellisena vaarana on, että opetus ja tutkimus jäävät heitteille. 

Tutkimus ja koulutus ovat tärkeitä, sillä yliopistosairaalaperinne on pitänyt HUSin hoidon laadun korkeana. Tiede ja tutkimus takaavat ajanmukaisen ja tehokkaan hoidon, ja koulutus siirtää tutkitun tiedon uudelle sukupolvelle. Lindén on puolustanut opetuksen ja tutkimuksen rahoitusta kuntien kanssa käydyissä keskusteluissa.

– Kunnat rutisevat, Aki on myönteinen, yksi tilannetta seurannut kommentoi.

Punaradikalismin lapsi

Aki Lindénin ura vaikuttajana alkoi varhain ja punasävyisenä. Hänet valittiin 15-vuotiaana vuonna 1967 Porin yhteislyseon teinikunnan puheenjohtajaksi.

– Yhteiskunnallinen aktiivisuus alkoi siitä. Eiköhän se kerro siitä, että on ollut ulospäinsuuntautuva ja kantaaottava. Sellaiset ihmiset tulevat valituiksi johtotehtäviin, entinen vasemmistoradikaali pohtii.

Kolme vuotta myöhemmin porilainen oli Teiniliiton hallituksessa Erkki Liikasen, Satu Hassin ja monen muun vaikuttajan ohella. 

– Radikalisoituminen oli laaja sukupolvikokemus. Osaltani se johti vasemmistolaiseen opiskelijapolitiikkaan, jossa olin hyvin aktiivinen. Lähdin Turkuun opiskelemaan samaan aikaan lääkikseen ja valtsikkaan ja valmistuin molemmista. Sekin kertoo ajan yhteiskunnallisesta suuntautumisesta. Turun kaupunginvaltuustoon minut valittiin 24-vuotiaana ja siitä eteenpäin pari vuosikymmentä, kunnes minut valittiin lääninlääkäriksi ja jouduin jäämään pois.

Toisin kuin monet hallintokollegat, Lindén kertoi pitäneensä tavattomasti potilastyöstä. Jossain määrin työhulluna hän teki pitkiä, suorastaan maanisia päivystyksiä. Esimerkiksi pääsiäisenä -82 hän muistelee päivystäneensä yhtä soittoa viisi vuorokautta Turun terveyskeskuksessa.

Lääkäri piti yksityisvastaanottoa muiden töidensä ohella yli kaksikymmentä vuotta:

– Se oli hyvin palkitsevaa työtä. Kun potilas valitsee juuri sinut omaksi lääkärikseen, niin siinä on hyvin välitön asiakaskontakti. 

Työtä säästämättä 

Aki Lindénillä on ollut työnarkomaanin maine. Entinen alainen kuvailee:

– Mies ei ole koskaan ollut kahdeksasta neljään -tyyppi, hän on tehnyt töitä itseään säästämättä myös kotona. Lindén on perusteellinen paneutuja, jolla on valtava omaksumisen lahja.

Hallintokonkari on aina ollut erittäin hyvin perillä siitä, mitä hän on johtanut. Erään HUS-vaikuttajan mukaan tämä on ”substanssiasioissa uskomattoman taitava”. Toimitusjohtaja hallitsee sekä suuret linjat ja pelkistämisen että valtavan määrän arjen faktaa. Perehtyneisyys näkyy kuuleman mukaan esimerkiksi HUSin hallituksen kokouksissa, joissa Lindénin tekemät esittelyt ovat asiantuntevia ja erittäin selkeitä. 

Eräs miehen alaisena toiminut talousjohtaja totesi takavuosina:

– Et sinä Aki mitään talousjohtajaa tarvitse, sellainen olet itse.

Toimitusjohtaja kertoo työteliäisyyden yhdeksi salaisuudeksi sen, että hänellä ei ole koskaan ollut poikkeuksellisen aikaaviepiä harrastuksia. Kun ei purjehdi eikä käy laskettelulomilla, aika on riittänyt niin perheelle, politiikalle kuin työllekin – pelkäksi työnarkomaaniksi hän ei tunnustaudu.

Lindén on aktiivinen mielipidekirjoittaja, joka on muutoinkin paljon esillä julkisuudessa. Hän on harrastanut laajalti kirjallisuutta ja historiaa ja kirjoittanut myös pöytälaatikkoon. Kirjallisuuteen liittyy sekin detalji, että toimitusjohtajan isoisä oli aikanaan Eino Leinon henkilääkäri. 

Aki Lindén, s. 1952

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin toimitusjohtaja
Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kunniatohtori
Lääkäriliiton Max Oker-Blom -tunnustuspalkinto lääkärijohtajuudesta vuonna 2011
Lääketieteen lisensiaatti, valtiotieteen maisteri
Naimisissa, kaksi lasta, neljä lastenlasta