”You can make more friends in two months by becoming interested in other people than you can in two years by trying to get other people interested in you.” – Dale Carnegie

Yksi mielenkiintoisimpia lukemiani self-help –kirjoja on Dale Carnegien ”Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa”.  Asuin Lontoossa ja kirjan nimi oli englanniksi yhtä korni kuin se on suomeksikin. Pyörittelin kirjaa paikallisessa kirjakaupassa kädessäni ja olin jo jättämässä sen hyllyyn, kun viereeni ilmestyi nainen, joka kehui kirjaa vuolain sanakääntein. Hetken keskustelun jälkeen päätin ostaa kirjan ja jo pian tajusin Carnegien kirjoittavan sosiaalisten taitojen hallitsemisesta motivoivasti ja inspiroivasti. Otsikko ei ollutkaan niin huono, ja kirja osoittautui bestselleriksi.

Kun olin lapsi, opin nopeasti tietyn sosiaalisen peruskoodiston. Toista ei saa satuttaa eikä toiselle saa valehdella. Ensin sen opetti äiti, sittemmin sen vahvisti kokemus. Carnegien kirjaa lukiessani mietin, kuinka yksin meidät näiden perussääntöjen jälkeen jätetäänkään tulkitsemaan sosiaalisia kokemuksiamme. Toimimme tietyllä tavalla, huomamme, kuinka se vaikuttaa ihmissuhteisiimme, ja vedämme tilanteesta usein omat hiljaiset johtopäätöksemme. Jokaista tilannetta tuppaavat värittämään todellisuuden lisäksi myös omat tuntemuksemme, jotka tekevät erityisesti oman käytöksemme arvioinnista hyvin hankalaa. Välillä sitä onkin aika ulapalla siitä, minkälainen ihminen minä muiden silmissä olen ja kuinka voisin kasvaa parhaaksi versioksi itsestäni. Yksi syvimmistä tarpeistamme on olla hyväksyttyjä ja arvostettuja oman yhteisömme keskuudessa. Ja jos vedetään vähän mutkia suoriksi, niin lopulta se, kuinka hyvä tyyppi sinä muiden mielestä olet, riippuu pitkälti siitä, minkälaista ilmapiiriä luot ympärillesi ja kuinka otat muut ihmiset huomioon. Mutta jos asia on kerran näin yksinkertaista, niin minkä vuoksi me emme jo kilvan huomioi ja auta toinen toisiamme?

”If you aspire to be a good conversationist, be an attentive listener. To be interesting, be interested”. – Dale Carnegie

Carnegie tarjoaa kirjassaan monia ihmissuhdetaitoihin liittyviä konkreettisia periaatteita, joita hän rikastuttaa esimerkeillä aina Napoleonin tarkoituksella hyvin harjaannuttamasta nimimuistista Theodore Rooseveltiin, joka huolella perehtyi tapaamiinsa vieraisiin ja heidän kiinnostuksen kohteisiinsa. Carnegien mukaan ymmärrämme usein, minkälaisia muiden pitäisi olla meitä kohtaan, mutta emme kykene näkemään sitä, miten itse voisimme paremmin huomioida muita. Toisaalta kyse on yhtä lailla siitä, ettemme näe minkälaisia hyötyjä sosiaalisesti älykäs käytös tarjoaisi myös itsellemme. Carnegie osoittaa, ettei muiden ihmisten huomioonottaminen lopulta olekaan minulta pois, vaan se onkin täyttä tuottoa omalle tililleni korkoineen. Kyse on siis osin itsekkään motivaation löytämisestä muiden ihmisten palvelemiselle, jota ohjaa pitkäjänteinen sosiaalinen älykkyys lyhytnäköisen oman hännän nostamisen sijaan. Pitkällä aikavälillä minulle voi siis olla tuottoisampaa olla olematta kovaan ääneen olla oikeassa, voittaamatta väittelyä tai olla nolaamatta sitä toista, josta ehkä muutaman vuoden kuluttua onkin kasvanut oman työyhteisöni esimies tai läheinen työtoveri. Monessa yhteiskunnassa tämä ajattelu on paljon vahvemmin esillä kuin meillä. Esimerkiksi kiinalaisten käsite kasvoista ja niiden menettämisestä on juurtunut osaksi heidän sosiaalista koodistoaan, ja sillä on valtava vaikutus myös lasten sosiaalisten taitojen opetteluprosessissa. Meidät sen sijaan on jätetty hoksaamaan näitä asioita ihan itse, vaikka samoilla teoilla on pallon toisella puolellakin usein kovin samanlaiset seuraukset.

Carnegie kehottaa noudattamaan käyttäytymisessämme tiettyjä toimiviksi koettuja periaatteita ja lyhyesti kiteytettynä hän jatkaa äitini lapsena pohjustamaa peruslistaa kutakuinkin näin:

  1. Ole kiinnostunut ihmisistä ja ota selvää mistä juuri hän on kiinnostunut
  2. Pyri saamaan toinen ihminen tuntemaan itsensä tärkeäksi
  3. Vältä väittelyä ja anna toisen ihmisen säilyttää arvokkuutensa
  4. Koeta rehellisesti katsoa asioita toisen ihmisen näkökannalta
  5. Ole hyvä kuuntelija ja rohkaise toista puhumaan itsestään
  6. Puhu omista erehdyksistäsi ennen kuin käyt moittimaan toista henkilöä
  7. Esitä kysymyksiä ja pyyntöjä suoranaisten käskyjen sijasta
  8. Kiitä pienestäkin edistymisestä
  9. Anna ihmiselle hyvä maine ylläpidettäväksi

Itse pidän erityisesti viimeisestä kohdasta.

”If there is any one secret of success it lies in the ability to get the other person’s point of view and see things from that person’s angle as well as yours”. –Dale Carnegie

Joskus pienilläkin teoilla toisen ihmisen hyväksi on mieletön vaikutus ja esimerkki. Tapauksesta on jo yli kymmenen vuotta aikaa, mutta muistan tilanteen edelleen elävästi. Olin  vasta muuttanut Helsinkiin opiskelemaan. Ilta oli kolea, kun odotimme mieheni ystävää Lasipalatsin nurkalla ja vettä alkoi sataa taivaan täydeltä. Kaverin saavuttua tervehdimme toisiamme, sillä emme olleet aikaisemmin tavanneet. Yllätykseni olikin suuri, kun lähdimme kävelemään vähän matkan päähän kahvilaan ja hän avasi sateenvarjonsa kantaen sitä koko matkan mieheni ja minun pääni päällä samalla niitä näitä rupatellen. Hän kastui itse sateessa läpimäräksi, mutten tiedä onko kukaan tehnyt minuun suurempaa ensivaikutelmaa kuin hän teki. Hänhän osoitti ajattelevaisuutta meitä kohtaan.

Tätä ajattelevaisuutta ja toisen puolesta uhrautuvaisuutta haluaisimme nähdä myös työpaikoillamme ja kotonamme. Ja kuinka mielellään ja ilolla annammekaan jotain hyvää takaisin sille, joka on ensin osoittanut sitä meille. Siksi kierteen voi yhtä hyvin aloittaa itse. Sittemmin tapaamastani miehestä on tullut hyvä ystävä ja työyhteisönsä esimies, josta kaikki tuntuvat pitävän. Enkä ihmettelisi, vaikka hän olisi lukenut Carnegien ikinuoren, vuonna 1936 ilmestyneen kirjan jo paljon ennen minua.

”The world is full of people who are grabbing and self-seeking. So the rare individual who unselfishly tries to serve others, has an enourmous advantage.” – Dale Carnegie

Venla Heiskanen, KTM