Siirry suoraan sisältöön
Etusivu > Koulutusvastuulääkärit aloittivat Tampereella
Etusivu > Koulutusvastuulääkärit aloittivat Tampereella

Koulutusvastuulääkärit aloittivat Tampereella

”Porukassa on hyvin innostunut henki. Olen itsekin erittäin motivoitunut evl-koulutuksen kehitykseen. Olin aiemmin 3 vuotta kliinisenä opettajana ja pidin opena olosta paljon. Luovuin k.o. tehtävästä ollakseni enemmän läsnä klinikassa ja vaikuttaakseni täällä asioihin. KOVA-lääkärin toimenkuva on siinä mielessä minulle unelmatyö,” kertoo KOVA-lääkärinä syöpätaudeilla aloittanut Leena Tiainen.

Koulutusvastuulääkäri, eli KOVA-lääkäriprojekti on lopputulos vuodesta 2014 alkaen pohjustetulle hankkeelle, jonka tavoitteena on erikoislääkärikoulutuksen kehittäminen Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä. Tampereen Yliopiston ammatillisen jatkokoulutustoimikunnan puheenjohtaja Markus Rautiainen toteaa, että nykyinen erikoislääkärikoulutuksen toteutus on hyvin perinteistä ja korkeintaan tyydyttävällä tasolla. On korkea aika ryhtyä uudistamaan koulutusjärjestelmää.

Koulutusvastuulääkärin toimenkuvan ideoi nykyiseen muotoonsa Johanna Rellmanin johtama työryhmä vuoden 2018 aikana. Toteutus on nyt täydessä vauhdissa. Osallistuin tähän työryhmään. Pienen ylpeyden kirpaisun lisäksi tunnustan mussuttaneeni hallinnon käytävältä poimittuja, PSHP-brändättyjä salmiakkeja yli oman tarpeen. En kadu mitään.

Markus Rautiainen toimii Tampereen Yliopiston ammatillisen jatkokoulutustoimikunnan puheenjohtajana ja hänellä on ollut keskeinen rooli koulutuksen kehittämistyössä. Rautiaisen mukaan uusi asetus luo edellytyksiä erikoislääkärikoulutuksen kehittämiselle parempaan suuntaan. Tämä vaatii kuitenkin konkreettisia toimenpiteitä palvelujärjestelmältä, yliopistolta ja erikoisalojen kouluttajilta. Koulutusvastuulääkärin tehtävä luo mahdollisuuksia parantaa erikoislääkärikoulutuksen laatua sekä kehittää sitä järjestelmällisempään suuntaan. Myös erikoistuville tulee mahdollisuus henkilökohtaisempaan erikoistumissuunnitelmaan, ohjaukseen ja palautteeseen.

Koulutusvastuulääkärille on varattu 20 % työajasta alansa erikoistuvien koulutuksen suunnitteluun. Yliopiston sivutoimen kautta koulutusvastuulääkäri saa virallisen aseman yliopiston puolella ja tehtävään liittyen pienen palkan yliopistolta. Työaikavarauksesta huolimatta hän on edelleen täysiaikaisessa työsuhteessa omaan palvelujärjestelmän työnantajaansa, eivätkä koulutustehtävät vaikuta muuhun palkkaan alentavasti. Sivutoimi yliopistolla antaa mahdollisuuden hyödyntää yliopiston verkostoja ja koulutusinfraa.

Koulutusvastuulääkärin on hyvä ymmärtää pedagogiikkaa. Tätä varten alettiin järjestää erikoislääkärikouluttajien pedagogisia kursseja, jotka mallinnettiin PETE-yksikön yleislääketieteen ohjaajakoulutuksesta. Tässä yhteyshenkilönä toimi ylilääkäri Sari Mäkinen. PEDA-koulutuskurssi sisältää orientoivan päivän ja 3 lähiopetuspäivää ja on tarkoitettu kaikille erikoislääkäreille, joiden työhön erikoistuvien ohjaaminen kuuluu. Se ei kuitenkaan ole edellytyksenä KOVA-tehtävissä toimimiselle.

Koulutusvastuulääkäri integroi erikoislääkärikoulutusta keskussairaaloiden ja yliopistosairaalan välillä. Yhteistyö professorin, yliopiston, koulutusyksikön johdon sekä erikoistuvien kanssa on tärkeää, ja tehtävän tarkempi määrittely on jätetty erikoisalan sisälle. Rellmanin mukaan on kuitenkin tärkeintä, että KOVA-lääkärin työnkuva on perusteiltaan kaikilla erikoisaloilla samanlainen. Erikoisaloilla on kuitenkin erilaisia tarpeita, ja tässä pitää antaa vapautta työnkuvan muokkaukseen.

KOVA-lääkäri on klinikan erikoislääkäri – hän ei yksin tee koulutustyötä, vaan siihen osallistuvat periaatteessa kaikki erikoislääkärit. Todennäköisesti KOVA-lääkäri kuitenkin saa suurempaa vastuuta myös käytännön koulutus- ja ohjaustyöstä.

Koulutusvastuulääkärin tehtävä luo mahdollisuuksia 

 ”Olen jo käytännössä nähnyt, että professorit ja myös esim. erikoislääkäriyhdistykset ovat ottaneet KOVA-lääkärin vahvasti mukaan alan koulutuksen kehittämiseen.”  – Johanna Rellman.

KOVA-lääkäriä pidettiin tarpeellisena monesta syystä. Jo pidempään oli haluttu kehittää alueellista lääkärikoulutusta ja käytännön toimia oli pohjustettu vuosia. NLY:n ensimmäisen koulutuspaikkakyselyn tulokset vuodelta 2017 alleviivasivat kehittämisen tarvetta.

NLY Tampere keräsi erikoistuvien vanhimmat sekä -kapteenit yhteen ensi kertaa vuoden 2018 keväällä keskustelemaan erikoistumiskoulutuksen tulevaisuudesta. Tässä tilaisuudessa saatiin hyvää kartoitusta nykytilanteesta sekä suuntaviivoja tulevaan työhön. Rellman arvelee, että eval-kapteeneilla on jatkossakin tärkeä roolinsa erikoistumisen kokonaisuudessa. Monet kapteeneista hoitavat tällä hetkellä osaa KOVA-lääkärille suunnitellusta työnkuvasta, mutta tehtävää varmasti riittää molemmille. Kapteeni on tärkeä ”vertaistukihenkilö” ja viestinvälittäjä erikoistuvien ja koulutuksesta vastaavien välillä, varsinkin suuremmissa klinikoissa.

KOVA-projekti on yliopiston sekä sairaanhoitopiirin yhteistyötä, ja vaati molemmilta merkittävän sitoumuksen projektiin korvamerkityn EVO-rahoituksen muodossa. Ilman yliopiston dekaani Visakorven ja PSHP:n johtajaylilääkäri Hiltusen, johtoryhmän sekä toimialuejohtajien hyväksyntää rahoituksen kohdentamisesta mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Myötätuuli oli kuitenkin syntynyt myös muista tekijöistä. Tulevat erikoislääkärikoulutusta sekä opiskelijavalintaa koskevat laajat valtakunnalliset uudistukset tarvitsevat toteuttajansa. Koulutusvastuulääkäreistä saadaan tähän työhön asiantuntevia ja sitoutuneita käsipareja.

Johanna Rellman kokosi työryhmän suunnittelemaan käytännön toteutusta. Professori Arvi Yli-Hankalan kanssa käydyt keskustelut anestesiologikoulutuksesta toimivat ensimmäisenä hahmotelmana KOVA-lääkäristä. Myös muut erikoisalat olivat itsenäisesti kehittäneet omia ratkaisujaan, joista haettiin mallia lopulliseen toteutukseen.

Missä mennään nyt?

”Tällä hetkellä ongelma on ajankäyttö, mutta kevään aikana olen ehtinyt tehdä ko. tehtävään orientoitumista, suunnitelmia ja saamaan muutamia kehitystehtäviä alkuun. Pää pursuaa ideoita koulutuksen kehityksestä, ja niitä on ilo ruveta syksyn myötä toteuttamaan,” – Leena Tiainen.

Rellmanin mukaan tällä hetkellä tärkeintä on turvata uusille KOVA-lääkäreille työaika kehittämistehtäväänsä. Pienimpien erikoisalojen kohdalla KOVA-toiminta hakee vielä muotoaan. Koulutuksen kehittämisen tarve ei ole pienillä erikoisaloilla suuria vähäisempää, mutta erikoistuvien pienen määrän johdosta toimintaa voisi näiden kohdalla olla hyvä rakentaa valtakunnallisesti. Joidenkin, toisiaan lähellä olevien alojen kohdalla koulutusvastuulääkäri voisi olla yhteinen.

Pedagogisen kurssin suosio on ylittänyt odotukset. Kaikki halukkaat eivät mahdu kursseille. KOVA-lääkäreiden lisäksi kursseille on osallistunut myös lukuisia muita koulutusosaamisensa kehittämisestä kiinnostuneita kollegoita. Kurssikävijät ovat olleet motivoituneita, ja kursseilla on ollut hyvä yhteishenki. KOVA-lääkärin työnkuva täyttää lääkärikouluttajan erityispätevyyden työtehtävävaatimuksissa ilmaistut kriteerit ja mahdollistaa halukkaille myös laajemman lääkärikouluttajana pätevöitymisen.

Tampereen yliopistossa koulutetaan erikoislääkäreitä 50 eri erikoisalalle. Osa erikoisaloista on kuitenkin hyvin pieniä. Tämänhetkisenä tavoitteena on päästä 20 KOVA-lääkäriin vuoden 2019 loppuun mennessä. Koulutusvastuulääkärisopimuksia oli 8.5. jo 19 erikoisalalla, joten tavoite on hyvällä mallilla. Pirkanmaalla on aloitettu seurantatutkimus koulutusvastuulääkärin tehtävän vaikuttavuudesta erikoislääkärikoulutukseen.

Myös muualla erikoislääkärikoulutuksen tulevaisuus tarvitsee tekijöitä. KOVA-lääkäri voisi olla jatkossa eri tavoin mukana mm. erikoistuvien valintamenettelyssä, ehkä myös koulutustarpeen arvioinnissa, pohtii Rellman.

Tiainen uskoo, että KOVA-tyyppistä toimintatapaa tullaan ennemmin tai myöhemmin perustamaan muuallekin, kun TAYS erva-alueella saavutetut hyödyt tulevat näkyviin. Rellmanin mukaan koulutusvastuulääkäriprojekti on jo herättänyt kiinnostusta muissa yliopistosairaaloissa, ja sopisi erikoislääkärikoulutuksen suunnitelmallisuuden ja laadun parantamisen keinona kaikkiin sairaaloihin. Suurimmille aloille keskussairaaloihin olisi tarkoituksenmukaista nimetä oma KOVA-lääkäri. Kirurgialle omat KOVA:t on nimitetty sekä Seinäjoelle, että Hämeenlinnaan.

Parhaat ideat tuntuvat toteutuessaan itsestäänselvyyksiltä. Miksi näin ei tehty jo aiemmin? Tunne kuvaa myös Tamperelaisen koulutusvastuulääkäri, eli KOVA-lääkäriprojektin lopputulosta. Koulutusvastuulääkäritoiminta muuttaa EVO-rahoituksen konkreettiseksi kehitysvoimavaraksi sairaalan sisällä. Tästä syystä uskon, että koulutusvastuulääkärit ovat tulleet jäädäkseen.

 

Pyry Jylhä-Vuorio
Puheenjohtaja, NLY Tampere
Koulutusvastuulääkärityöryhmän jäsen