Kysymyskohtaiset tulokset 2021

Suurin vastaajajoukko löytyi jälleen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä. Aiempien vuosien tapaan runsaasti vastaajia oli myös Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiireistä. Itä-Savon ja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiireistä vastaajia oli vähiten.

Vastaajia oli järjestyksessä eniten terveyskeskuksista, yliopistollisista keskussairaaloista ja keskussairaaloista. Yksityissektorilta vastaajia oli vain 40. Enemmistö vastaajista oli naisia.

Vastaajista valtaosa (72 %) oli aloittanut erikoislääkärikoulutuksen.

Vastaajista 12 % oli suorittanut erikoislääkärikoulutuksestaan vasta alle viidesosan. Loput vastaajat jakautuivat melko tasaisesti eri koulutusvaiheisiin.

Selvä enemmistö vastaajista (62 %) olisi kokenut uraohjauksen tai mentoroinnin hyödylliseksi erikoisalan valinnassa. NLY pitää nuorten lääkärien uraohjauksen kehittämistä tärkeänä ja onkin nimennyt sen yhdeksi toimintavuoden 2021 kehitysalueeksi.

Erikoislääkärikoulutuksen päivitetyt ja ensimmäistä kertaa valtakunnalliset opinto-oppaat julkaistiin elokuussa 2020. Vuonna 2021 vastaajista 79 % oli lukenut YEKiin tai erikoislääkärikoulutukseensa liittyvän opinto-oppaan.

Vielä varsin merkittävä osuus vastaajista ei ollut tietoinen opinto-oppaan olemassaolosta. Opinto-oppaat ovat luettavissa ammatillisen jatkokoulutuksen valtakunnallisella verkkosivustolla.

Nuoret lääkärit joutuvat koulutuksen rakenteen vuoksi vaihtamaan usein työpaikkaansa. Selvä enemmistö vastaajista (79 %) oli ollut nykyisessä koulutuspaikassaan yli kolme kuukautta. Vastaajista 42 % oli työskennellyt koulutuspaikassa yli vuoden.

Vastaajista 16 % oli joutunut jonottamaan päästäkseen suorittamaan koulutusta nykyiseen toimipaikkaansa. Jonottajista 59 % oli joutunut jonottamaan nykyiseen koulutuspaikkaansa yli puoli vuotta.

Vastaajista 16 % työskenteli koulutuspaikassaan osa-aikaisesti. Heistä 62 % työskenteli 80-prosenttisella työajalla.

Vastaajista 42 %:lla keskimääräisen työviikon pituus päätoimessa oli yli 40 tuntia. Useimmin vastaajat kuitenkin työskentelivät 40 tuntia viikossa. Työviikkojen keskipituus oli 42 tuntia.

Perehdytys

Hyvä perehdytys mahdollistaa sujuvan töiden aloittamisen ja työyhteisöön tutustumisen. Vuonna 2021 Koulutuspaikkakyselyssä selvitettiin aiempia vuosia yksityiskohtaisemmin perehdytyksen toteutumista koulutuspaikoissa. Perehdytykseksi määritellään aika, jolloin potilasvastuu on merkittävästi normaalia pienempi. Lisäksi toisen, nimetyn työntekijän työaikaa on perehdytyksen ajaksi saatettu varata kysymyksiin vastaamista varten.

Vastaajista yli kolmanneksella (36 %) ei ollut ollut lainkaan perehdytystä tai sitä oli ollut vain korkeintaan yksi työpäivä.

Parhaimmillaan perehdytys on suunnitelmallista ja sen tueksi on toimipaikassa laadittu kirjallinen perehdytysmateriaali. Lähes 80 %:lle vastaajista toimipaikan kokous- ja koulutuskäytännöt olivat tulleet tutuiksi perehdytyksen aikana. Sen sijaan vastaajista 38 % oli perehdytyksen jälkeen epätietoisia siitä, miten toimipaikan ulkopuolisiin koulutuksiin hakeudutaan.

Vastaajista suurin osa (64 %) antaisi perehdytykselleen arvosanan erinomainen tai hyvä. Kuitenkin yli kolmanneksella vastaajista (35 %) perehdytys oli ollut tyydyttävällä tai heikolla tasolla.

Ohjaus

Ohjaus on perehdytyksen ohella keskeinen osa ammatillisessa jatkokoulutuksessa olevan lääkärin työturvallisuutta. Ohjaus voidaan jakaa kolmeen eri osa-alueeseen: konsultaatiot, käytännön työn ohjaus ja koulutuksellinen ohjaus.

Aiempien vuosien tavoin konsultaatiomahdollisuudet olivat valtaosalla vastaajista hyvällä tolalla. Huomiota on kuitenkin hyvä kiinnittää siihen, että myös konsultin työaikaa on allokoitu konsultaatioihin vastaamiseen. Vuonna 2021 kartoitettiin ensimmäistä kertaa koulutuspaikkojen etäkonsultaatiomahdollisuuksia. Vastaajista 53 % kertoi, että koulutuspaikassa on otettu käyttöön tällaisia konsultaatiosovelluksia.

Vastaajista 50 % sai ohjausta säännöllisesti vähintään kuukausittain. Vuodesta 2020 tässä nähtiin pientä laskua, mutta vuosien 2018 ja 2019 tasoon nähden nykytilanne on kuitenkin merkittävästi parempi. Vuonna 2021 vastaajista 13 % sai ohjausta säännöllisesti mutta harvemmin kuin kuukausittain, 20 % vain satunnaisesti ja 15 % ei lainkaan.

Ohjausta saavista vastaajista 73 %:lla ohjauksesta vähintään puolet oli henkilökohtaista.

Vastaajista 41 % oli luonut itselleen henkilökohtaisen koulutussuunnitelman, joka otettiin koulutuspaikassa huomioon. Osaamistavoitteet työskentelyjaksolleen oli asettanut ennätyksellisen suuri osuus vastaajista (50 %). Lokikirja sekä suullinen ja kirjallinen palaute tukevat koulutuksessa olevaa lääkäriä oman osaamisensa tunnistamisessa, mutta valtaosalla vastaajista nämä menetelmät eivät vielä olleet käytössä. Simulaatio- tai toimenpidekoulutusta sai 48 % vastaajista.

Ammatillinen kasvaminen

Erikoislääkäriksi kasvamisen tukeminen on tärkeää erikoistuvan lääkärin rakentaessa vähitellen omaa ammatti-identiteettiään. Työnohjauksessa erikoistuva lääkäri pääsee koulutetun työnohjaajan avulla jäsentämään omaan työrooliin, työyhteisöön ja perustehtävään liittyviä kysymyksiä, kokemuksia ja tunnetiloja. Työnohjaus voi olla yksilö- tai ryhmämuotoista.

Vain joka kolmannella vastaajalla oli koulutuspaikassaan mahdollisuus työnohjaukseen. Useimmin työnohjausta tarjottiin kerran kuukaudessa.

Vastaajista 93 % oli sitä mieltä, että jokaisella nuorella lääkärillä pitäisi olla mahdollisuus työnohjaukseen.

Työnohjauksen lisäksi erikoislääkäriksi kasvamista voidaan tukea mentoroinnilla, ja myös oma lähiohjaaja/-kouluttaja tai muu kollega voi tarjota tukea ammatilliseen kasvamiseen liittyvissä kysymyksissä.

Muunlaista tukea ammatilliseen kasvamiseen oli saanut 52 % vastaajista. Vuoteen 2020 nähden (43 %) tässä oli nähtävissä ilahduttavaa edistystä. Yleisimmin tätä tukea oli ollut saatavilla aina tarvittaessa tai yksittäisiä kertoja työsuhteen aikana.

Valtaosalla vastaajista (64 %) oli tarjolla jonkinlaista tukea ammatilliseen kasvamiseen. On kuitenkin huomattava, että 18 % vastaajista ei ollut minkäänlaisen ammatillisen kasvun tuen piirissä. Vuonna 2020 vastaava luku oli kuitenkin vielä 3 %-yksikköä enemmän (21 %).

Valitettavasti yli kolmannes vastaajista (36 %) koki, että tarjolla oleva ammatillisen kasvun tuki ei ole riittävää.

Työympäristö ja työhyvinvointi

Lääkäreiden ammatillinen jatkokoulutus tapahtuu työnteon ohessa ja työympäristö on erottamaton osa koulutusympäristöä. Oppimisen kannalta tärkeää on, että työn kuormitus ja erikoistuvan lääkärin sijoitukset työpaikalla suunnitellaan koulutusvaiheeseen sopiviksi.

Koulutuksessa olevan lääkärin työhyvinvointiin vaikuttavat olennaisesti mahdollisuudet vaikuttaa oman työn sisältöön ja kokemus kuulluksi tulemisesta. Vastaajista peräti 43 %:lla ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa omaan työaikatauluunsa (esim. vastaanottojen pituuteen ja paperityöaikaan), ja 36 % vastaajista ei saanut vaikuttaa työnkuvaansa. Vastaajista 65 %:lla oli mahdollisuus osa-aikaiseen työhön. Koulutuspaikan kehittämistyöhön koki itsensä tervetulleeksi 71 % vastaajista. Vastanneista 58 % kertoi, että koulutuspaikassa kerätään säännöllisesti palautetta työyhteisön toiminnasta.

Vastaajista noin kolmannes (30 %) koki työkuorman haittaavan oppimista. Noin joka viides vastaaja oli sitä mieltä, että työsijoitus ei määräydy koulutussuunnitelman mukaisesti. 76 % vastaajista koki työvuorosuunnittelun mahdollistavan riittävän viikoittaisen levon, ja 72 % vastaajista kertoi pystyvänsä palautumaan työstään vapaapäivien aikana. Vastaajista 66 % koki palkkatasonsa riittäväksi suhteessa työtehtäviinsä. Lähes kolmannes vastaajista (32 %) kertoi joutuvansa rajoittamaan vapaa-ajan suunnitelmien tekemistä ylitöiden uhan vuoksi. Lisäksi vastaajista 12 % ilmoitti, että ylitöitä ei kompensoida vastaavana vapaa-aikana tai palkkana – ilahduttavasti kuitenkin 6 %-yksikköä edellisvuotta harvempi.

Vastaajista 43 % tunsi olevansa lopen uupunut työssään useammin kuin kerran kuukaudessa, mikä vastaa vuoden 2019 tilannetta. Vastaajista 21 % koki uupuneisuutta viikoittain, jopa päivittäin.

Tutkimustyö

Moni erikoistuva lääkäri tekee ammatillisen jatkokoulutuksen ohella myös tieteellistä työtä tai tieteellistä jatkokoulutusta kohti tohtorintutkintoa. Tutkimus on erottamaton osa lääketiedettä ja sen tekeminen on arvokasta työtä, jolle olisi tärkeää voida järjestää ajallisia ja rahallisia resursseja.

Joka neljäs vastaaja (26 %) teki tutkimustyötä potilastyön ohessa. Tutkimustyötä tekevistä vastaajista peräti 59 % teki tutkimustyötä omalla vapaa-ajallaan.

Tutkimustyötä tekevistä vastaajista 45 % teki tutkimustyötä ilman korvausta. Vastaajajoukosta 39 %:lla oli henkilökohtainen apuraha tutkimustyötä varten ja 16 % sai tutkimustyöstä palkkaa.

Vastaajista 60 % kertoi tutkimuspäivien tai -vapaiden järjestämisen onnistuneen koulutuspaikassa hyvin. Yli viidennes tutkimustyötä tekevistä vastaajista (22 %) ei osannut ottaa asiaan kantaa.

Päivystys

Säännöllisen työajan lisäksi suoritettava päivystys kuuluu lääkärin virkavelvollisuuksiin. Lääkäriä ei kuitenkaan saa ilman suostumustaan velvoittaa päivystämään työpaikkapäivystyksenä yli 85 tuntia eikä yli viittä kertaa kuukaudessa eikä vapaamuotoisena päivystyksenä yli kuutta kertaa kuukaudessa.

Vastaajista 62 %:lla päätoimeen kuului päivystystä. Päivystykseksi ei tässä määritelty terveyskeskuksissa säännölliseen työaikaan kuuluvaa päiväpäivystystä/kiirevastaanottoa.

Päivystystyötä tekevistä vastaajista peräti 64 % kertoi päivystävänsä kuukaudessa yli neljän 8-tuntisen työvuoron ja 23 % yli kahdeksan 8-tuntisen työvuoron verran. Vastaajat tekivät päivystystyötä keskimäärin 45 tuntia kuukaudessa, ja yleisimmin päivystystyötä tehtiin 60 tuntia kuukaudessa. Luvut vastasivat lähes täydellisesti edellisvuoden tilannetta.

Työpaikkapäivystyksellä tarkoitetaan ympärivuorokautista päivystystä (päivystys on järjestetty esim. illasta aamuun) tai osavuorokautista päivystystä (päivystys on järjestetty esim. illasta yöhön), jota lääkäri on kummassakin tapauksessa määrätty suorittamaan työpaikalla. Vapaamuotoisella päivystyksellä tarkoitetaan muualla kuin työpaikalla suoritettavaksi määrättyä päivystystä. Kaikista ilmoitetuista päivystystunneista 86 % tehtiin työpaikkapäivystyksenä.

Vastaajista 65 % koki päivystystyön lisäävän merkittävästi kuormitusta, mikä oli 2 %-yksikköä enemmän kuin vuonna 2020.

Täydennyskoulutus

Lääkäreiden ammatillista jatkokoulutusta sekä kaikkia lääkäreitä koskettavaa täydennyskoulutusta järjestetään sekä työpaikoilla että niiden ulkopuolella.

Yliopistojen ohjeistuksen mukaisesti ammatillista jatkokoulutusta suorittavilla lääkäreillä tulisi olla toimipaikkakoulutusta vähintään kaksi tuntia viikossa, mikä vuonna 2021 toteutui 71 %:lla vastanneista. Vuonna 2020 toimipaikkakoulutusta toteutettiin poikkeuksellisen paljon, vaikkakin neljän viime vuoden aikana trendi on kaiken kaikkiaan ollut nouseva. Vuonna 2021 yliopistollisissa keskussairaaloissa täydennyskoulutussuositus toteutui toimipaikkakoulutuksen osalta huomattavasti keskivertoa useamman vastaajan kohdalla (83 %). Yksityissektorilla vastaajista vain hieman yli puolet (55 %) saa toimipaikkakoulutusta vähintään kaksi tuntia viikossa. Lääkäriliiton täydennyskoulutussuosituksen mukaisesti toimipaikkakoulutusta ja aikaa itseopiskeluun tulisi lääkärillä olla vähintään viisi tuntia viikossa.

Kaikista ilmoitetuista toimipaikkakoulutustunneista 21 % oli kaupallista koulutusta.

Vastaajista 85 % koki toimipaikkakoulutuksen olevan laadukasta. Vastaava luku vuonna 2019 oli 87 % ja vuonna 2020 82 %. Vaikuttaakin siltä, että poikkeuksellinen koronavuosi 2020 hetkellisesti lisäsi toimipaikkakoulutuksen määrää laadun kustannuksella. Tätä voi selittää se, että koulutusten etätoteutustapoja jouduttiin vuonna 2020 omaksumaan kiireessä.

Lääkäriliiton täydennyskoulutussuosituksen mukaisesti lääkärille tulisi mahdollistaa kymmenen työpaikan ulkopuolista koulutuspäivää vuodessa työnantajan kustantamana. Vuonna 2021 tämä toteutui 16 %:lla vastaajista, kun vuonna 2020 vastaava luku oli 12 % ja vuonna 2019 23 %. Toimipaikan ulkopuolisen koulutuksen osalta täydennyskoulutussuositus toteutui keskivertoa useammalla yksityissektorilla (28 %), kun taas yliopistolliset keskussairaalat jäivät muista jälkeen (12 %).

Pandemiatilanteen vaikutus näkyy toimipaikan ulkopuolisen koulutuksen toteutumisessa vielä selvästi. Muita koulutuspäivien lukumäärää selittäviä tekijöitä olivat vastaajien passiivisuus sekä työvoimapula.

Ilahduttavasti selvä enemmistö vastaajista (70 %) koki toimipaikan ulkopuolisiin koulutuksiin osallistumisen olevan suunnitelmallista ja tukevan osaamisen kehittymistä.

Vastaajista 54 %:lla oli mahdollisuus osallistua johtamiskoulutukseen työajalla. Yhä peräti 40 % vastaajista ei osannut vastata kyseiseen kysymykseen.

Kaikista vastaajista 49 % suosittelisi koulutuspaikkaansa ystävälle tai kollegalle (suosittelun todennäköisyys 9-10 asteikolla 0-10).