Kysymyskohtaiset tulokset 2020

Suurin vastaajajoukko löytyi jälleen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä. Runsaasti vastaajia oli myös Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiireistä. Lapin alueella vastaajamäärä nousi.

Vastaajia oli järjestyksessä eniten yliopistollisista keskussairaaloista, terveyskeskuksista ja keskussairaaloista. Näistä kaikista valtaosa vastaajista oli naisia. Yksityissektorilta vastanneita oli vain 48, joista noin puolet miehiä ja puolet naisia.

Erikoislääkärikoulutuksen päivitetyt ja ensimmäistä kertaa valtakunnalliset opinto-oppaat julkaistiin elokuussa 2020. Ilahduttavasti 88 % vastaajista oli lukenut omaan erikoislääkärikoulutukseensa liittyvän opinto-oppaan. Yleisimmät syyt sille, miksi opinto-opasta ei oltu luettu olivat ajanpuute/jaksaminen sekä tietämättömyys opinto-oppaiden olemassaolosta. Muutama koki yliopistojen nettisivut niin hankaliksi, ettei opasta yksinkertaisesti löydä.

Nuoret lääkärit joutuvat koulutuksen rakenteen vuoksi vaihtamaan usein koulutuspaikkaansa. Vuoden 2019 tavoin yli puolet vastanneista oli ollut nykyisessä koulutuspaikassaan vajaan vuoden, mutta toisaalta selvästi suurin osa yli 12 kuukautta.

17 % vastaajista oli joutunut jonottamaan päästäkseen suorittamaan erikoistumista nykyiseen koulutuspaikkaansa. Jonottajista 56 % oli joutunut jonottamaan nykyiseen koulutuspaikkaansa yli puoli vuotta.

Perehdytys ja ohjaus

Perehdytys ja ohjaus ovat keskeinen osa työturvallisuutta ammatillisessa jatkokoulutuksessa olevalle lääkärille. Hyvä perehdytys mahdollistaa sujuvan töiden aloittamisen ja työyhteisöön tutustumisen. Ohjaus voidaan jakaa kolmeen eri osa-alueeseen: konsultaatiot, käytännön työn ohjaus ja koulutuksellinen ohjaus.

Perehdytyksen jälkeen 76 % tiesi, kuka tai ketkä koulutuksesta vastaavat, 81 % kykeni löytämään tarvittavat tilat ja välineet ja 83 % kykeni käyttämään tietojärjestelmiä itsenäisesti. Kaikissa todettiin hienoista parannusta vuodesta 2019.

93 % vastaajista oli täysin tai jokseenkin tietoisia siitä, ketä heidän tulee koulutuspaikassaan konsultoida, ja yhtä suuri osuus vastaajista koki kollegoiden konsultoimisen helpoksi. 83 % koki, että konsultilla on riittävästi aikaa perehtyä kysymyksiin. 81 % vastaajista sai tarvittaessa apua paikan päällä. 86 %:lla vastaajista konsultoiminen oli mahdollista työohjelman puitteissa. 97 % vastaajista piti saamiaan konsultaatiovastauksia asiallisina. Nämä ovat pitkälti samaa tasoa kuin vuonna 2019.

87 % vastaajista koki saavansa tarvittaessa ohjausta käytännön tilanteissa. Kuitenkin peräti 66 % vastaajista oli täysin tai jokseenkin eri mieltä siitä, että heidän osaamistaan arvioidaan strukturoiduin menetelmin, ja vain 40 %:lla vastaajista osaamisen karttumista seurattiin lokikirjan avulla. Lisäksi lähes puolet vastaajista ei kokenut saavansa riittävästi kehittymistään tukevaa palautetta. Alle puolelle vastaajista oli työskentelyjakson aluksi määritelty osaamistavoitteet. Koulutuksen järjestelyissä on edelleen paljon kehitettävää.

Säännöllinen ajankohta ohjaukselle oli varattu 54 %:lle vastaajista, mikä on enemmän kuin yhtenäkään aiempana kyselyvuonna. Vastanneista 35 % sai ohjausta vähintään viikoittain.

63 % vastanneista sai pääosin henkilökohtaista ohjausta.

Ammatillinen kasvaminen

Erikoislääkäriksi kasvamisen tukeminen on tärkeää erikoistuvan lääkärin rakentaessa vähitellen omaa ammatti-identiteettiään. Työnohjauksessa erikoistuva lääkäri pääsee koulutetun työnohjaajan avulla jäsentämään omaan työrooliin, työyhteisöön ja perustehtävään liittyviä kysymyksiä, kokemuksia ja tunnetiloja. Erikoislääkäriksi kasvamista voidaan tukea työnohjauksen lisäksi esimerkiksi mentoroinnin muodossa.

Noin kolmanneksella vastaajista oli ollut mahdollisuus työnohjaukseen nykyisessä koulutuspaikassaan. Yleisimpiä syitä siihen, miksi työnohjaukseen ei ollut osallistuttu, olivat työnohjauksen tavoitteiden epäselvyys, kokemus työnohjauksen tarpeettomuudesta, ajanpuute ja työläs hakeutuminen.

Viidenneksellä vastaajista mahdollisuus työnohjaukseen oli useammin kuin kerran kuukaudessa.

Muunlaista tukea ammatilliseen kasvamiseen oli saanut 43 % vastaajista, joista noin puolet koki saavansa tätä tukea säännöllisesti useammin kuin kerran kuukaudessa tai aina tarvittaessa.

Huomioitaessa erilaiset tukemisen muodot koki noin 60 % vastaajista saavansa tukea ammatilliseen kasvuun. Kuitenkaan yli viidenneksellä vastaajista ei ollut nykyisessä koulutuspaikassaan mahdollisuutta minkäänlaiseen tukeen.

65 % vastaajista opastaa työssään nuorempia kollegoita. 23 % vastaajista kertoi avoimessa vastauksessa ohjaavansa kandeja.

Selvä enemmistö vastaajista (84 %) koki nuorempien kollegojen opastamisen tuovan lisäarvoa omaan ammatilliseen kehittymiseen.

Työympäristö ja palkkaus

Lääkäreiden ammatillinen jatkokoulutus tapahtuu työnteon ohessa ja työympäristö on erottamaton osa koulutusympäristöä. Oppimisen kannalta tärkeää on, että työn kuormitus ja erikoistuvan lääkärin sijoitukset työpaikalla suunnitellaan koulutusvaiheeseen sopiviksi.

37 % vastaajista oli osallistunut koulutuspaikassaan kehittämistyöhön, mikä oli aiempaa tasoa.

Noin puolet vastaajista ei ollut osallistunut kehittämistyöhön. Yleisin syy tähän oli, että sopivaa tilaisuutta ei ollut vielä tarjoutunut. 13 % ei tiennyt, miten kehittämistyöhön pääsee mukaan, ja 12 % koki ajanpuutteen estävän kehittämistyöhön osallistumisen.

Joka neljäs vastaaja koki työn kuormittavuuden haittaavan oppimista, ja 18 % vastaajista koki, että koulutuspaikan työvuorosuunnittelu ei mahdollista riittävää viikoittaista lepoa. 18 % vastaajista ilmoitti, ettei viikkotyöajan ylityksiä kompensoida vapaapäivin tai palkkana. 72 %:lla työsijoitus määräytyi koulutussuunnitelman mukaisesti, ja vain 8 % vastaajista kertoi, että on työnantajan määräämänä joutunut sijoituksiin, jotka eivät kerrytä erikoistumispalveluita. 67 % vastaajista koki palkkatason riittäväksi suhteessa työtehtäviinsä.

75 % vastaajista koki työkuorman mahdollistavan oppimisen, mikä oli 5 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2019.

Vuonna 2020 vastaajista 20 % koki itsensä lopen uupuneeksi työssään vähintään kerran viikossa, kun vuonna 2019 samassa tilanteessa oli vastaajista 23 %. Edelleen kuitenkin yli puolet vastaajista tunsi itsensä lopen uupuneeksi vähintään kerran kuukaudessa.

Tutkimustyö

Moni erikoistuva lääkäri tekee ammatillisen jatkokoulutuksen ohella myös tieteellistä työtä tai tieteellistä jatkokoulutusta kohti tohtorintutkintoa. Tutkimus on erottamaton osa lääketiedettä ja sen tekeminen on arvokasta työtä, jolle olisi tärkeää voida järjestää ajallisia ja rahallisia resursseja.

27 % vastaajista ilmoitti parhaillaan tekevänsä tutkimustyötä, ja heistä yli puolet kertoi tutkimustyön ajoittuvan vapaa-ajalle. Joka viides vastaaja ei ollut kiinnostunut tutkimustyön tekemisestä.

Tutkimustyössä tärkeimpiä motivaatiotekijöitä olivat ammattitaidon, lääketieteen ja potilaiden hoidon kehittyminen. 35 % vastaajista koki tutkimustyön olevan pakollista urakehityksen kannalta.

73 % kysymykseen vastanneista (n=488) koki, että tutkimuspäivien ja -vapaiden järjestäminen on onnistunut hyvin.

Päivystys

Säännöllisen työajan lisäksi suoritettava päivystys kuuluu lääkärin virkavelvollisuuksiin. Lääkäriä ei kuitenkaan saa ilman suostumustaan velvoittaa päivystämään työpaikkapäivystyksenä yli 85 tuntia eikä yli viittä kertaa kuukaudessa eikä vapaamuotoisena päivystyksenä yli kuutta kertaa kuukaudessa.

Vastaajista 70 %:lla työhön sisältyi päivystämistä.

Päivystystyötä tekevistä vastaajista peräti 64 % kertoi päivystävänsä kuukaudessa yli neljän 8-tuntisen työvuoron ja 24 % yli kahdeksan 8-tuntisen työvuoron verran. Vastaajat tekivät päivystystyötä keskimäärin 46 tuntia kuukaudessa, ja yleisimmin päivystystyötä tehtiin 24 tai 60 tuntia kuukaudessa.

Työpaikkapäivystyksellä tarkoitetaan ympärivuorokautista päivystystä (päivystys on järjestetty esim. illasta aamuun) tai osavuorokautista päivystystä (päivystys on järjestetty esim. illasta yöhön), jota lääkäri on kummassakin tapauksessa määrätty suorittamaan työpaikalla. Vapaamuotoisella päivystyksellä tarkoitetaan muualla kuin työpaikalla suoritettavaksi määrättyä päivystystä. Kaikista ilmoitetuista päivystystunneista 84 % tehtiin työpaikkapäivystyksenä.

73 % vastaajista koki päivystystyön lisäävän merkittävästi kuormitusta. 83 % vastaajista koki päivystystyön koulutukselliseksi. 84 % vastaajista koki työskentelyn päivystyksessä ammatillisesti turvalliseksi.

Koulutus

Lääkäreiden ammatillista jatkokoulutusta sekä kaikkia lääkäreitä koskettavaa täydennyskoulutusta järjestetään sekä työpaikoilla että niiden ulkopuolella.

Vastaajista 82 % koki toimipaikkakoulutuksen olevan laadukasta, mikä laski 5 prosenttiyksikköä vuoteen 2019 nähden.

Yliopistojen ohjeistuksen mukaisesti yleislääketieteen erityiskoulutusta suorittavilla tulisi olla toimipaikkakoulutusta vähintään 2 tuntia viikossa, mikä vuonna 2020 toteutui 75 %:lla vastanneista. Toimipaikkakoulutuksen määrä on lisääntynyt vuodesta 2019, jolloin yliopistojen ohjeistus toteutui vastaajista 69 %:n kohdalla. Lääkäriliiton täydennyskoulutussuosituksen mukaisesti toimipaikkakoulutusta ja aikaa itseopiskeluun tulisi lääkärillä olla vähintään 5 tuntia viikossa.

Toimipaikkakoulutuksesta 80 % oli ei-kaupallista.

23 %:lla vastaajista toimipaikkakoulutuksen määrä oli poikkeusaikana vähentynyt kaksi tuntia tai enemmän. Vastaajista 36 %:lla poikkeusaika ei ollut vaikuttanut negatiivisesti toimipaikkakoulutuksen määrään.

Lääkäriliiton täydennyskoulutussuosituksen mukaisesti lääkärille tulisi mahdollistaa kymmenen työpaikan ulkopuolista koulutuspäivää vuodessa työnantajan kustantamana. Vuonna 2020 tämä toteutui vain 12 %:lla vastaajista. Vastaajista 25 %:lla oli ollut vuoden 2020 aikana vain alle neljä koulutuspäivää, kun vuonna 2019 tässä tilanteessa oli ollut 13 % vastaajista.

Vuonna 2020 selvästi yleisin syy toimipaikan ulkopuolisten koulutuspäivien vähyyteen oli koulutuspäivien peruuntuminen koronatilanteen vuoksi. Lisäksi melko yleisiä perusteluita koulutuspäivien toteutumatta jäämiselle olivat työvoimapula ja taloudellinen tilanne.

54 %:lla vastaajista oli mahdollisuus osallistua johtamiskoulutukseen työajalla. Huomion arvoista aiempien vuosien tapaan on, että 43 % vastaajista ei osannut vastata kyseiseen kysymykseen.