Kysymyskohtaiset tulokset 2019

Aineiston keruu

Aineisto kerättiin Nuorten Lääkärien Yhdistyksen ja Lääkäriliiton yhteistyönä 24.10.-26.11.2019. Henkilökohtainen vastauslinkki lähetettiin Lääkäriliiiton jäsenrekisterin mukaiseen sähköpostiosoitteeseen 10 vuoden sisään lääkäriksi valmistuneille, mutta ei vielä erikoislääkäriksi valmistuneille (N=5757) 24.10.2019. Avoin linkki, jota jaettiin uutiskirjeissä ja sosiaalisessa mediassa, julkaistiin 11.11.2019. Vastauksia saatiin 956 on henkilökohtaisen vastauslinkin kautta ja 765 avoimen linkin kautta. Kohderyhmästä eli yleislääketieteen erityiskoulutusta tai erikoistumiskoulutusta suorittavia vastaajia oli yhteensä 1668. Tyhjät vastaukset on ilmoitettu jokaisen kysymyksen yhteydessä erikseen. Kuvaajissa ilmoitetut prosentit on laskettu pääosin vain vastattujen vastausten perusteella. 

Vastaajia oli järjestyksessä eniten yliopistollisista keskussairaaloista, terveyskeskuksista ja keskussairaaloista. Näistä kaikista valtaosa vastaajista oli naisia. Yksityissektorilta vastanneita oli vain 48, joista noin puolet miehiä ja puolet naisia.

Suurin osa vastaajista oli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiireistä, mutta myös muiden yliopistosairaaloiden ympäriltä kertyi reilusti vastauksia.

Nuoret lääkärit joutuvat koulutuksen rakenteen vuoksi vaihtamaan usein koulutuspaikkaansa. Yli puolet vastanneista oli ollut  nykyisessä koulutuspaikassaan alle vuoden. 

Lähes ⅕ vastaajista oli joutunut jonottamaan päästäkseen suorittamaan erikoistumista nykyiseen koulutuspaikkaansa. Raportoitujen jonotusaikojen keskiarvo oli lähes 11 kuukautta.

Lähes 90% vastanneista sai tarvittaessa ohjausta käytännön tilanteissa, mutta säännöllistä palautetta työskentelystään sai vain noin 44%. Koulutuspaikassa aloittaessaan vain 40%:lle vastaajista määriteltiin osaamistavoitteet koulutusjaksolle. Perehdytyksen jälkeen 72% tiesi kuka tai ketkä koulutuksesta vastaavat, 79% kykeni löytämään tarvittavat tilat sekä välineet sekä 82% kykeni käyttämään tietojärjestelmiä itsenäisesti.

Säännöllinen ajankohta ohjaukselle oli varattu alle puolelle vastanneista. Merkittävää eroa viime vuoteen ei havaittu.

35 % vastaajista sai ohjausta vähintään viikoittain.

Työnohjaus

Työnohjaus on oman työn tutkimista, arviointia ja kehittämistä. Koulutetun työnohjaajan avulla jäsennetään omaan työrooliin, työyhteisöön ja perustehtävään liittyviä kysymyksiä, kokemuksia ja tunnetiloja. Kyseinen työskentely on tärkeää erikoistuvan lääkärin rakentaessa omaa ammatti-identiteettiään. Erikoislääkäriksi kasvamista voidaan tukea myös muilla tavoin kuin työnohjauksella esimerkiksi mentoroinnin muodossa.

Vastanneista noin ⅓:lla oli ollut mahdollisuus työnohjaukseen ja vain 16 %:lla vähintään kerran kuukaudessa. Peräti 27 % vastaajista oli epätietoisia mahdollisuudesta saada työnohjausta.

Muunlaista tukea erikoislääkäriksi kasvamiseen oli saanut  38% vastaajista, joista yli puolet vain yksittäisiä kertoja työsuhteensa aikana. Yli 80%:lle tukea erikoislääkäriksi kasvamiseen oli tarjonnut nimetty, henkilökohtainen tutor tai mentor. Toisaalta keskusteluja kuvattiin käytävän myös porukalla meetingeissä, kahvitauolla ja aina tarvittaessa.

Jonkinlaista tukea erikoislääkäriksi kasvamiseen saa noin 39% vastanneista, mutta lähes puolet (46%) ei koe tai osaa sanoa saavansa tukea.

Yli puolet vastaajista ohjaa työssään nuorempia kollegoja, useampi kuin joka neljäs ohjaa heitä viikoittain.

Nuorempia kollegoita ohjanneista vain noin 12% oli saanut koulutusta ohjaamiseen.

Työympäristö ja palkkaus

95 % vastaajista oli täysin tai jokseenkin tietoisia siitä, ketä heidän tulee koulutuspaikassaan konsultoida. Useampi kuin joka viides vastaajista oli kuitenkin sitä mieltä, että konsultilla ei ole riittävästi aikaa perehtyä esitettyihin kysymyksiin. 17 % vastaajista oli sitä mieltä, että konsulttia ei ole mahdollista saada tarvittaessa paikan päälle apuun, ja 18 % vastaajista oli täysin tai jokseenkin eri mieltä siitä, että konsultoiminen on mahdollista työohjelman puitteissa.  96 % vastaajista piti saamiaan konsultaatiovastauksia asiallisina.

Koulutuspaikoissa yleisimmin käytettyjä konsultaatiomenetelmiä olivat konsulttipuhelin ja vierailu konsultin työhuoneessa, joita kumpaakin käytti yli 70 % vastaajista. 43 %:lle vastaajista oli järjestetty säännöllisiä konsultaatiotunteja tai -palavereja, ja 32 % vastaajista työskenteli samassa huoneessa konsultin kanssa. Työpaikan virallisia sähköisiä viestimiä käytti 32 % vastaajista. 15 % vastaajista käytti pikaviestimiä konsultaatiotarkoituksessa.

36% vastanneista oli osallistunut koulutuspaikassaan kehittämistyöhön. Tavallisimpia tapoja osallistua olivat säännölliset kehityspäivät ja palaverit, simulaatiokoulutukset, moniammatilliset tiimityöskentelyt, toimintatapojen/prosessien, perehdytyksen ja päivystysten kehittäminen, lean-projektit sekä hoitosuositusten päivittäminen.

54% ei ollut osallistunut  kehittämistyöhön ja tavallisin syy oli, ettei sopivaa tilaisuutta ollut vielä tarjoutunut. Noin 15% raportoi ajanpuutteen estävän osallistumasta kehittämistyöhön ja 13% kertoi kehittämistyön  olevan suunnattu vain kokeneemmille kollegoille.

30% vastanneista koki työn kuormittavuuden haittaavan oppimista. 33% ilmoitti ettei työajan ulkopuolelle venyvistä työtunneista makseta korvausta ja 24% vastanneista koki, ettei työvuorosuunnittelu välttämättä mahdollista riittävää viikottaista lepoa. 68%:lla työsijoitus määräytyi koulutussuunnitelman mukaisesti ja 64% koki palkkatason riittäväksi suhteessa työtehtäviinsä. 44% koki, että työyhteisön toiminnasta ei anneta säännöllistä palautetta.

Vastaajista 23% koki itsensä lopen uupuneeksi työssään vähintään kerran viikossa ja yli puolet vastaajista vähintään kerran kuussa.

45 % vastaajista koki, että koulutuspaikassa suhtaudutaan positiivisesti lyhennettyyn työaikaan. 54 % vastaajista koki, että äitien käyttämiin perhevapaisiin suhtaudutaan positiivisesti, kun taas hieman pienempi osa eli 45 % vastaajista koki isien perhevapaisiin suhtauduttavan positiivisesti. 15 % vastaajista koki, että perhevapaan käyttäminen voisi vaikuttaa haitallisesti työskentelyyn nykyisessä koulutuspaikassa. Kyselyyn vastanneista 46%:lla oli samassa taloudessa asuvia lapsia, mikä selittää en osaa sanoa -vastausten isoa osuutta.

72 % vastaajista oli sitä mieltä, että nykyisessä koulutuspaikassa on mahdollista saada tutkimusvapaata; vain 2 % ei nähnyt tämän olevan mahdollista.

Vain alle 10%:lle vastaajista  tutkimuksen tekeminen on mahdollista työajalla.

87 % vastaajista piti toimipaikkakoulutusta laadukkaana, mikä on samaa tasoa kuin syksyn 2018 tuloksissa.

Yliopistojen ohjeistuksen mukaisesti yleislääketieteen erityiskoulutusta suorittavilla tulisi olla  toimipaikkakoulutusta vähintään 2 tuntia viikossa, mikä toteutui 69 %:lla vastanneista. Lääkäriliiton täydennyskoulutussuosituksen mukaisesti toimipaikkakoulutusta ja aikaa itseopiskeluun tulisi lääkärillä olla vähintään 5 tuntia viikossa.

Lääkäriliiton täydennyskoulutussuosituksen mukaisesti lääkärille tulisi mahdollistaa kymmenen työpaikan ulkopuolista koulutuspäivää vuodessa työnantajan kustantamana. Tämä toteutui 28 %:lla vastaajista.

Tavallisimpia perusteluita työpaikan ulkopuolisten koulutusten toteutumattomuudelle olivat työvoimapula sekä taloudellinen tilanne.

93 %:lla vastaajista oli mahdollisuus osallistua työajallaan erikoistumiskoulutukseen kuuluvaan johtamiskoulutukseen. Huomion arvoista on, että kaikista kyselyyn vastanneista peräti 37 % ei osannut vastata kyseiseen kysymykseen.

 

Nuoren lääkärin ääni lääkärikunnassa

 

Viiden tähden koulutuspaikat

Koulutuspaikkakyselyllä kartoitetaan erikoistuvien lääkäreiden saamaa koulutusta ja ohjausta sekä erikoistuvien lääkäreiden työoloja ja työn kuormittavuutta. Vuonna 2019 kysely toteutettiin yhteistyössä Suomen Lääkäriliiton kanssa. NLY käyttää kyselyn tuloksia erikoistumiskoulutuksen kehittämiseen ja lääkäreiden työhyvinvoinnin parantamiseksi.