Siirry suoraan sisältöön
Etusivu > Kokemuksia osa-aikaisesta työnkuvasta
Etusivu > Kokemuksia osa-aikaisesta työnkuvasta

Kokemuksia osa-aikaisesta työnkuvasta

Työaikalain ja toimintatapojen muutosten seurauksena 168 h viikkotyötunnit alkavat olla historiaa, ja me nuoret lääkärit olemme lukeneet sellaisista työmääristä ainoastaan pimeän internetin sivuilta. Nykyään Jodelissa saattaakin törmätä jopa kevennetyn viikkotyöajan ihannointiin. Aloittelevina osa-aikalääkäreinä tiedonjanomme heräsi ja halusimme selvittää, mitä mahdollisuuksia osa-aikatyössä olisikaan. Onko sitä mahdollista toteuttaa ainoastaan terveyskeskuksessa? Entä toimivatko samat mallit kaikille? Lähdimme selvittämään aihetta tutkivan journalismin keinoin ja päädyimme korona-aikaan sopien suorittamaan neljän lääkärin sähköpostihaastattelun. He kertoivat, miten ja miksi ovat järjestäneet työnsä osa-aikaiseksi

Haastatteluissamme nousi esiin useita eri syitä osa-aikaisuudelle. Lääkäripariskunta Riitta ja Jorma kertoivat, että päällimmäisenä syynä on ollut kiireisen työ- ja lapsiperhearjen kevennys ja mahdollisuus viettää enemmän aikaa kotona pienten lasten kanssa. Usein kyse on myös työkuorman vähentämisestä ja vapaa-ajan lisäämisestä, kuten Juuson ja Pekan kohdalla.

Pekan kohdalla kevennettyä arkeaehti kestää pari kuukautta, jonka jälkeen hän päätti ryhtyä myymään käytettyjä sähköautoja ja perusti yrityksen nimeltä Autotalo Ampeeri yhdessä yhtiökumppaninsa kanssa Tampereelle. Pekka kertoo, että yrityksen oli tarkoitus olla pienimuotoinen, ja aluksi se olikin vain harrastus. Harrastus lähti kuitenkin hieman lapasesta: ”Liikevaihto lasketaan tällä hetkellä miljoonissa, ja palkattuja työntekijöitä on kolme kahden yrittäjän lisäksi”, Pekka toteaa. Lääkärinä hän toimii 80 % työajalla Parkanon terveyskeskuksessa loppuviikkoon painottuen.

Alkuviikon, ja toisinaan lauantaitkin, hän on mukana pyörittämässä sähköautokauppaa, josta työtä tuleekin Pekan mukaan arviolta toiset 80 %.

Näin siis ollaan tilanteessa, jossa työnteko on 1,6-kertaistunut alkutilanteeseen nähden, vaikka tarkoitus oli vähentyä. Hups.

Riitta ja Jorma arvioivat osa-aikaisuuden ansioksi, että lapsiperhearjen aikana heillä ei ole ollut minkäänlaista merkittävää jaksamisongelmaa.

Lisäksi he kokevat tärkeäksi, että ainutlaatuiselle perheajalle yhdessä lasten kanssa on ollut enemmän tilaa. Myös molempien vanhempien omille harrastuksille kuten säännölliselle liikunnalle on ollut mahdollisuus. Toisaalta he myös pohtivat, että samanaikainen osa-aikaisuus on tehnyt vanhempien rooleista hyvinkin tasa-arvoisia esimerkiksi kotitöiden, lasten asioiden hoidon ja ammatillisten perustaitojen ylläpidon suhteen. Jorma ja Riitta ovat tehneet vaihtelevasti 50–100 % työaikaa vuosien varrella.

Osa-aikainen työnkuva on mahdollista rakentaa hyvin monella tapaa. Perinteisin tapa lienee lyhennetty työviikko, esimerkiksi 4-päiväinen. Toisaalta myös erilaisia lähestymistapoja on kehitettävissä. Juuso päätyi rakentamaan työaikansa 85-prosenttiseksi siten, että viikossa on kaksi täyttä (klo 8–16) työpäivää ja kolme vajaata (8–14 ja 8–13) työpäivää. Hän toteaa, että hyödyntää vajaat päivät iltapäivän osalta treenaamiseen, ja treenin jälkeen hän onkin kotona jo ennen kuin olisi normaalin 8–16 päivän jälkeen.

Ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin? Kysyimme, liittyykö osa-aikaisuuteen jotain kääntöpuolia. Pekka mainitsee, että kontrolliaikojen sopiminen itselle on haastavampaa, kun on vain osan viikosta paikalla.

Juuso on kokenut, että paperitöitä on kutakuinkin yhtä lailla kuin 100 % työajalla, mikä tulisikin huomioida työohjelmaa suunniteltaessa.

Riitta ja Jorma taas toivat esiin, että osa-aikaisuus on viivästyttänyt molempien erikoislääkäritutkintoa 2–3 vuotta, eikä säästöjä ole juurikaan kerrytetty asuntolainalyhennysten lisäksi. He toteavat kuitenkin: ”Meidän arvomaailmassamme tämän suhteellisen kohtuullisen hinnan maksaisi tuplanakin. Samalla tietenkin on huomioitava, että kaikissa perheissä tällaiset järjestelyt eivät ole mahdollisia – usein on tullut todettua, miten kiitollinen pitää olla omasta tilanteesta.”

Haastateltavamme suosittelivat varauksetta osa-aikaista työnkuvaa, mikäli sille tarjoutuu mahdollisuus. Riitta ja Jorma tiivistivät asian: ”Oman kokemuksemme perusteella voi ehdottomasti suositella kokeilemaan osa-aikaisuutta. Ammatillisen kehittymisen haittaa tai hitautta ei kannata mielestämme pelätä, sillä hyvä jaksamistaso ja toimiva muu elämä tukee varmasti koko työelämän läpi kestävää jatkuvaa oppimista.” Kirjoittajina meidän on helppo yhtyä tähän mielipiteeseen.

Toki jaksaminen ja kokonaisvaltainen hyvinvointi usein edellyttävät työltä muutakin kuin osa-aikaisuutta, ja kannustammekin kaikkia tarttumaan työpaikan epäkohtiin. Pelkästään osa-aikatyöllä ei usein voi – eikä välttämättä kannatakaan – korjata jaksamisongelmaa, joka johtuu esimerkiksi voimakkaasti aliresursoidusta työpaikasta tai epäoptimaalisista työjärjestelyistä.

 

Teksti:

Lari Lehtovirta, LT, 75 % terkkalääkäri Sallassa
Verneri Hannula, LL, 80 % terkkalääkäri Ilmajoella

Kuvat: Haastateltavien kotialbumit

 

Henkilöt

Riitta Saarinen, 38 v.
Valmistunut 2010
Erikoistuu psykiatriaan
Tällä hetkellä työskentelee 80 % työajalla psykiatrialla avohoidossa, mielenterveyskeskuksessa
Aiemmin tehnyt 50–100 % työaikaa

Jorma Heikkilä, 38 v.
Valmistunut 2011
Erikoistuu akuuttilääketieteeseen
Tällä hetkellä 100 % työaika akuuttilääketieteen reunapalveluja tehden
Aiemmin yhteensä noin 4 vuoden ajan vaihtelevasti 60–80 % työaikaa

Pekka Pohjonen, 35 v.
Valmistunut 2010
Erikoistuu yleislääketieteeseen
Työskentelee 80 % työajalla Parkanon terveyskeskuksessa
Lisäksi toiset 80 % yrittäjänä käytettyihin sähköautoihin erikoistuneessa Autotalo Ampeerissa

 

 

Juuso Solin, 27 v.
Valmistunut 2020
Suorittaa YEK-vaihetta, ei vielä erikoistu
Työskentelee 85 % työajalla Valkeakosken terveyskeskuksessa

Avainsanat: