Taas yksi rajapyykki on kevätkauden päättyessä saavutettu ja kesän haasteet odottavat. Ennen kun säntäät kohti seuraavia tavoitteita, kohota itsellesi malja ja paina tämän hetken ilo, kiitollisuus ja ylpeys sydämeesi.
Kun aloitat työt, muista vaatia kunnon perehdytys. Vaikka palo unelmatyöhösi on kova, ehdit kyllä tehdä sitä elämäsi aikana vähintäänkin tarpeeksi, luultavasti liikaa. Jokaisella työpaikalla on velvollisuus perehdyttää työntekijät kunnolla niin tiloihin, potilastietojärjestelmään kuin itse työhönkin. Älä tyydy parin tunnin pikaperehdytykseen ja nyökyttele kiltin nuoren lääkärin imagoon kuuluen, että ”joo joo, pärjään kyllä”. Työ varmasti haastaa sinut tarpeeksi, etkä tarvitse ylimääräistä haastetta. Muista myös, ettei perehdytys ei ole vain työpaikan velvollisuus, vaan myös sinulla itselläsi on velvollisuus perehtyä tiloihin, tietojärjestelmään ja käytäntöihin, niin että työsi rullaa eikä potilasturvallisuus vaarannu. Tämä velvollisuus unohdetaan puolin ja toisin liian usein.
Muista, että valkoisesta lääkärintakista ja uudesta tittelistä huolimatta sinun ei tarvitse pärjätä töissä yksin, vaan apua saa ja pitää kysyä. Kokeneemmilla kollegoilla on myös velvollisuus sitä tarjota pyydettäessä ja mielellään pyytämättä. Eli kysy, kysy ja kysy. Mutta myös kuuntele, kuuntele ja kuuntele, sillä jokaisesta vastauksesta opit jotain uutta. Epävarmuus, tietämättömyys ja päätöksenteon vaikeus eivät ole sinun heikkouttasi tai huonouttasi, vaan kuuluvat jokaisen nuoren ja hieman kokeneemmankin lääkärin työhön olennaisena osana. Näitä epämiellyttävältä tuntuvia työn ominaisuuksia pitää oppia sietämään, mutta se ei tapahdu yhdessä työpäivässä, yhdessä kesässä eikä yhdessä vuodessakaan, vaan ajan kanssa. Kun olet tehnyt päätöksen, sietänyt epävarmuutta tai osannut asian, jota et eilen vielä osannut, muista pysähtyä siihen voitonhetkeen ja nauttia siitä!
Kokeneet kollegat tulevat kertomaan sinulle toistuvasti, siitä kuinka vanhoina hyvinä aikoina nuoret lääkärit pyörittivät kesän yksin keskussairaalaa, päivystivät viikon putkeen ja tekivät lukuisia sankaritekoja. Aika kultaa muistot ja vuosien varrella värityskynä muuttaa tarinoita. Kuitenkin näissä tarinoissa piilee myös totuuden siemen, jonka ei enää tarvitse olla todellisuutta nuorelle lääkärille, joka ei enää saa olla todellisuutta. Sinun, eikä yhdenkään nuoren lääkärin, tarvitse kannatella yksin päivystystä tai tehdä sankaritekoja päivästä toiseen. Sinua, eikä ketään muutakaan, saa tiputtaa avantoon tai altaan syvään päätyyn arvaillen opitko kesän aikana uimaan, vai et. Kyse ei ole sinusta ja uimataidostasi, vaan potilaista, siitä lääkäriyden ytimestä, ihmisten auttamisesta. Nämä potilaat eivät ansaitse räpiköivää, avannossa jäätänyttä lääkärin alkua, vaan uimaan rauhassa, tuettuna, opettelevan nuoren lääkärin. Se on sinun vastuusi vaatia ne kellukkeet ja muistaa myös käyttää niitä.
Muista, että lääkärin työ ei ole pelkkää diagnostiikkaa ja lääkemääräyksiä. Keskiössä on aina potilas, ei diagnoosi, lääkkeet tai EBM. Jotta pääset käyttämään lääketiedettä, sinun täytyy kohdata potilas. Saada potilas puhumaan kanssasi niin henkilökohtaisesta asiasta kuin oma terveys. Kuunnella ja kuulla potilasta. Koskettaa potilasta. Tulet kerta toisensa jälkeen hämmästymään siitä, että nämä taidot ovat koko lääkäriyden ydin, se kaikista tärkein, ja samalla haavoittuvin ja vaikein taito. Tulet huomaamaan, ettet koskaan voi olla täysin valmis kertomaan syöpädiagnoosista. Koskaan et voi olla valmis ilmoittamaan omaisille rakkaan ihmisen poismenosta. Tulet huomaamaan, ettei näitä taitoja voi opetella. Näissä tilanteissa riittää vain olla läsnä.
Muista kuunnella potilaiden sydämen lisäksi omaa sydäntäsi tarpeeksi usein. Sinullakin on vain rajallisen sietokyky kiireelle, kurjuudelle ja surulle. Tulet varmasti kokeilemaan näitä sietokykysi rajoja, ylittämäänkin ne. Pyri kuitenkin olemaan itsellesi näissä tilanteissa armollinen, antamaan itsesi olla surullinen, väsynyt ja stressaantunut. Näin löydät rajasi ja opit tuntemaan itsesi. Kunnes taas unohdat olevasi vaan tavallinen, pieni ihminen ja ylität rajasi uudelleen.
Muista, että myös nuorella lääkärillä on oikeus ruokatuntiin, pissataukoihin ja työajan jälkeiseen elämään. Älä ikinä vaihda tärkeimpiä ihmisiäsi päivystykseen – ehdit kyllä päivystää elämässäsi tarpeeksi, vaikkei se siltä nyt tuntuisikaan. Vaikka lääkärin tutkinto tuntuu nyt arvokkaimmalta saavutukseltasi elämässäsi, on arvokkain saavutuksesi ne ihmiset ympärilläsi, jotka kannattelevat silloin kun olet ylittänyt rajasi ja auttavat takaisin oikealle puolelle.
Tulet varmasti pärjäämään hienosti, mutta ajoittain joudut varmasti pinnistelemään tietojesi äärirajoilla, päivittäin joudut tekemään liian monia päätöksiä ja tulet jatkuvasti painiskelemaan epävarmuuden kanssa. Se ei tarkoita, että olisit huono tai epäkypsä lääkäri. Oman tietämättömyyden tunnistaminen on osa hyväksi lääkäriksi kasvamista. Kuuntele sydäntäsi ja muista olla itsellesi armollinen! Tsemppiä kesän haasteisiin!
Enni Sanmark, LL