Kuu kiurusta kesään. Puoli kuuta peipposesta. Västäräkistä vähäsen. Lääkärimedioiden kesäkandijutuista ei päivääkään. Syksyisten reportaasien samaisten kandidaattien mahdollisesta selviämisestä kolahtaessa postilaatikkoon kannattaa jo kevyttoppatakkia alkaa kaivelemaan häkkivarastosta.
Lukijoita näille jutuille aina riittää, eikä ihme. Onhan uuteen työpaikkaan, harrastukseen tai opiskelupaikkaan aina jonkinlainen kynnys. Ensimmäisiin lääkärinsijaisuuksiin astuessa terveyskeskuksen tai sairaalan kynnys tuntuu vielä korkeammalta. Keskimääräistä korkeampiahan ne ovatkin: opetuspoliklinikoilla ei pohdita ihmisten tärkeimpinä ja yksityisimpinä pitämiä asioita samassa mittakaavassa, ei tehdä juurikaan täysin itsenäisiä päätöksiä, eikä jouduta kantamaan samanlaista vastuuta.
Jos kynnys yhteen terveydenhuollon yksikköön on korkea, mitä jos niitä on lyhyellä aikavälillä ylitettävänä useita? Keikkalääkäreinä toimivilla kesäkandeilla muiden uusien haasteiden lisäksi työympäristö voi muuttua jatkuvasti. Kirjatiedon soveltaminen käytännön työhön on haasteena jokaisella, minkä lisäksi päivittäin voivat muuttua lähettämis- ja konsultaatiokäytännöt, tietojärjestelmät tunnuksineen ja salasanoineen, talon resurssit tarjolla olevista tutkimuksista terapiamahdollisuuksiin sekä työkaverit. Kuinka kaikesta selviää kunnialla? Nuori Lääkäri keskusteli asiasta myllyn läpikäyneiden kanssa keräten parhaat vinkit paperille.
Kohteliaisuudella pääsee aina pitkälle, mutta jatkuvasti vaihtuvien työkavereiden kanssa hyvä käytös korostuu. Apua saa varmasti nopeammin (tai ylipäätään saa) sekä profylaktisella, että akuutilla ystävällisyydellä. Sokerilla voi ostaa anteeksi jotain.
Keikkakandina on myös oltava valmiimpi konsultoimaan talon ulkopuolelta. Pisteet ovat usein pieniä, eikä joka käytävän päässä istu kesäsijaisten konsultaatioihin työkseen vastaavaa senioria. Tokihan yksikkö voi olla esimerkiksi kokonaankin ulkoistettu ja vastata hyvinkin pitkälle “tavallista” kesätyöpaikkaa. Vähintään lakia voi kuitenkin aina olettaa noudatettavan: viidennen vuoden opinnot suorittanut lääketieteen opiskelija saa tehdä töitä ainoastaan laillistetun lääkärin johdon ja valvonnan alaisena ja päivystäessä on aina oltava tavoitettavissa laillistettu lääkäri, jonka on tarvittaessa saavuttava paikalle. Päivystysasetuksen mukaan yksikön toimintaa on aina oltava johtamassa laillistettu lääkäri.
Tässä vaiheessa kesää voinee ainoastaan tarkistaa, minkälaiseen paperiin on nimensä laittanut, eikä minkälaiseen sen laittaa. Luki paperissa mitä tahansa, liian tiukasta aikataulusta voi aina keskustella jonkun kanssa. Ei työnantajan tarkoitus ole ketään polttaa loppuun tai ajattaa pitkin öitä vailla lepotaukoja. Vaikka vuoroja ei enää pystyisi vaihtamaan, voi olla mahdollista aloittaa pari tuntia myöhemmin tai kulkea julkisilla välineillä seuraavan päivän pisteeseen. Usea ajaa jääräpäisesti joka vuoron jälkeen kotiin nukkumaan, mutta kannattaako se aina? Ilta- ja aamuvuoron välistä ”laatuaikaa” ei välttämättä joka yö tarvitse viettää kotonaan, kun lepohuoneita ja päivystysasuntoja on varmasti tarjolla.
Jos alkukesän kalenteria ei ole vielä lyöty lukkoon, olisiko alkuun mahdollista olla edes viikko tai pari yhdessä paikassa, jossa työn medisiinisen puolen syrjään pääsisi kiinni ennen keikkakiertueelle lähtemistä? Usein uusiin pisteisiin on myös mahdollista sopia (palkallinen) perehdytysvuoro ylimääräisenä työntekijänä, jolloin ehtii opetella ainakin perusteet järjestelmistä ja käytännöistä. Pyytämättä tällaisia vuoroja ei välttämättä ole tarjolla.
Järki on pidettävä kädessä ja realiteetit mielessä. Keikkakandina kiire on varmasti keskimääräistä opiskelijakollegaa kovempi pelkästään jatkuvasti muuttuvan työympäristön vuoksi. Kaikesta yleensä selviää, niin tämänkin kesän töistä!
