”Simon rampilla kolari, varo ruuhkaa”, yhteispäivystyksestä kotiin ajamaan lähtenyt kakkospäivystäjä varoitteli ääniviestissä kaverina yön touhunnutta etupäivystäjää. Puhelin hälytti turhaan liikenteenjakajan päällä katollaan olevan Skodan keskikonsolissa. Puhelimen omistajaa (onnettomuuden onneksi ainoaa osallista) vietiin jo hälytysajossa takaisin kohti juuri hyvästeltyä keskussairaalaa. 

Siistin trauma-TT:n jälkeen takaraivoa tikannut tuttu kirurgi uskaltautui jo kommentoimaan kallon olevan kauniin valkoinen.  

Pian läheisiäkin uskalsi (ja ennen kaikkea pystyi) informoimaan tapahtuneesta: ”Säikähdyksellä selvittiin”, ”Kaikki ok, uusia autoja saa kaupasta.” Kliseitä näihin tilanteisiin riittää – loukkaantuuhan Suomen noin 2000 vuosittaisessa liikenneonnettomuudessa kolminkertainen määrä ihmisiä. Menetetyksi niiden seurauksena kirjataan 200 henkeä. 

Moni ajaa enemmän tai vähemmän väsyneenä. Liikenneyksikön johtaja, komisario Pasi Rissanen Oulun poliisilaitokselta on sellaisessa käsityksessä, että väsyneenä ajaminen liittyy juuri töissä kulkemiseen tai työtehtäviin, vaikka tutkimustietoa asiasta ei ole. Lääkärit ajannevat väsyneenä useimmiten päivystämästä tullessaan. ”Aina aatellu, että eihän se ny omalle kohalle…” Valheellisessa turvallisuudentunteessa on helppo elää, sillä rattiin nukahtamisissakin useimmiten vain se viimeinen kerta on liikaa.  

Lähes poikkeuksetta jokainen meistä tuntee jonkun rattiin nukkuneen. Jos vielä et tunne, muutaman vuoden sisällä luultavasti tulet tuntemaan. Tai sitten kaverisi tulevat. Miten tähän voitaisiin vaikuttaa? Kenenkään ei ole pakko ajaa silmät ristissä. Töihin, opetukseen tai edes omiin häihin ei kukaan käskene ajamaan liikenneonnettomuuden uhalla: aika maailmasta ei tiettävästi ole vielä loppumassa. 

Toki rajanveto käytännössä on hankalaa. Poliisinkin suorittama väsymystilan arvio perustuu hänen omiin havaintoihinsa, joiden tekemiseen ei tarkempaa ohjeistusta ole. Ajamiseen vaikuttavista tekijöistä alkoholipitoisuutta ja näköä taas on helppo mitata. Onko liian väsynyt ajamaan autoa jo yhden huonosti nukutun, vai vasta kahden valvotun yön jälkeen? Vai jotain siltä väliltä? Raja on piirrettynä veteen: aina voisi olla virkeämpi ja pienikin keskittymiskyvyn alenema voi olla ratkaisevaa hirveä väistäessä. Kannattaa siis aina pelata mahdollisimman varman päälle.  

Voisiko töissä käydä julkisilla kulkuvälineillä? Pitäisikö univelanmaksu aloittaa heti kiinnittämällä päivystäjän lepohuoneen oveen muutamaksi tunniksi häiritsemisen kieltävä lappu ennen itsensä kotiuttamista? Päivystysten keskittyessä myös yhden pisteen päivystävän henkilökunnan määrä kasvaa: onko kimppakyytiryhmä jo pystyssä?  

Mikäli reppulääkärin ylitöiksi venyneestä iltapäivystyksestä on jo kiire seuraavaan päivystyspisteeseen, voisiko työnantajan piikkiin tilata taksin? Taksi on suhteellisen halpa pitkällekin matkalle panokset huomioiden, eikä yksikään päivystyskoordinaattorikaan halua kantaa vastuuta sinun liikenneonnettomuudestasi. Tietysti omaa kalenteria kannattaa yrittää miettiä jo etupainotteisesti. Onko työvuorojen välillä tarpeeksi lepoaikaa? Voisiko mantereiden välinen lomalento laskeutua jo pari päivää ennen ensimmäistä työpäivää?