Työ, jonka jokainen lääkäri varmasti muistaa eläkeikään asti, on ensimmäinen kesä lääkärin viransijaisena. Jännitys, epävarmuus, uteliaisuus ja innostus. Tämän sain nyt itsekin kokea ja käteen jäi paljon oppia, jota ei muualta saa.

Kandikesät ovat kokemuksena erittäin arvokkaita. Työelämässä oppii paljon ja aivan eri asioita, kuin koulussa opetetaan. Vastuun saaminen ja sen kantaminen auttavat rakentamaan ammatti-identiteettiä ja kasvamaan lääkärinä. Amanuenssina toimimisesta ei tätä kokemusta voi kokonaisena saada. Viransijaisuuden jälkeen on myös huomattavasti paremmat valmiudet ja suurempi motivaatio jatkaa taas opintoja.

Terveydenhuoltojärjestelmän eri tasoihin tutustutaan peruskoulutuksen aikana melko niukasti. Tätä kompensoi hyvin se, että perusterveydenhuoltoon ja keskussairaaloihin pääsee moni tutustumaan juuri kesätöiden merkeissä. Tavallisten tautien tavallisuus ja hoitoketjut tulevat tutuiksi paremmin yliopistosairaalaa alemmilla tasoilla.

Entä jos tätä mahdollisuutta ei olisikaan?

Terveydenhuollon ammattihenkilölaki avataan jälleen. Monien muiden asioiden joukossa ovat pöydällä nyt lääketieteen opiskelijoiden työoikeudet. Lakipaketin valmistuttua on täysin mahdollista, että opiskelijoiden työoikeudet kapenevat. Keskustelun ilmapiiristä päätellen se on jopa todennäköistä.

Yhteisymmärrys lienee siitä, että suomalainen lääkärikoulutus on laadukasta ja käytännönläheistä. Se valmistaa hyvin työelämään jo opintojen aikana.

Mutta kaikki kesäkandit eivät opiskele suomalaisissa yliopistoissa.

Harvassa ulkomaisessa yliopistossa opiskeleva voi tehdä viransijaisuuksia opiskelumaassaan kuin Suomessa. Silti he voivat tulla Suomeen tekemään sijaisuuksia samoin oikeuksin suomessa opiskelevien kanssa. Tätä on perusteltu EU-lainsäädännöllä, joka kieltää EU-kansalaisten syrjimistä työnhaussa.

Tavallisimmat ulkomaiset yliopistot ovatkin valvontaviranomaisille tuttuja ja opiskelijoiden pärjäämiseen on voitu luottaa. Nyt kuitenkin Suomesta lähdetään entistä enemmän ja entistä eksoottisempiin yliopistoihin, joiden curriculumit eivät välttämättä ole Valviralle täysin selviä. Tämä luonnollisesti ahdistaa työoikeuden myöntävää viranomaista. On kuitenkin muistettava, että ulkomailla opiskelevista lähes kaikki palaavat takaisin Suomeen töihin. Viransijaisuudet mahdollistavat heille turvallisemman ja helpomman integraation paikalliseen järjestelmään valmistumisen jälkeen.

Aivan aiheen keskiössä on potilasturvallisuuden varmistaminen, joka on kaiken A ja O. Tiedetään, että uran alkuvaiheeseen väistämättä kuuluva kokemattomuus saattaa altistaa hoitovirheille, mutta juuri tämän vuoksi viransijaisuuksien säilyttäminen nykyisellään onkin ensiarvoisen tärkeää. Työ hyvän seniorituen alla on paras mahdollinen tapa oppia tunnistamaan vaaranpaikkoja ja välttämään niitä jatkossa. Kandi menestyy kesätyössä kokeneen kollegan tuella, kuten olemme saaneet Lääkärilehdestäkin lukea. Mikäli viransijaisuuksista luovuttaisiin tai niitä vähennettäisiin, siirtyisi epävarmin aika työelämässä valmistumisen jälkeiselle ajalle, jolloin laki ei takaa näin vahvaa senioritukea.

Alkujaan kandien kesätyöt on varmasti mahdollistettu osin työvoimapoliittisista syistä. Onko siis perusteltua rajata opiskelijoiden toimintaa työkentällä, nyt kun lääkäripulaa ei enää ole?

Lääkäriksi ei tulla vain lukemalla, vaan ammattiin täytyy kasvaa. Turvallisessa ympäristössä työnteon aloittaminen jo opiskeluvaiheessa tukee tätä kehitystä, mutta myös antaa virtaa ja uusia näkökulmia opiskeluun. Ammattihenkilölakia uudistaessa Medisiinariliitto on aktiivisesti Lääkäriliiton mukana viemässä kandidaattien näkökulmaa keskusteluun. Viransijaisuuksien mahdollistaminen riittävällä seniorituella on mielestäni paras ratkaisu potilaiden, terveydenhuoltojärjestelmän ja opiskelijoiden kannalta.

Jotta voi kehittyä, on tasaisin väliajoin astuttava hieman liian suuriin saappaisiin ja kasvettava niihin sopivaksi. Sitten onkin aika jo etsiä uusia, hieman isompia saappaita.