Tutkijalääkäri Niilo Ryti huomasi varhain, että innostuksen rinnalle tarvitaan ajanhallinnan työkaluja, jotta omaa kehittymistä voi optimoida.
Auton ikkunoista näkyy kilometri toisensa jälkeen puhdasta mäntymetsää ja sammalpeitettä, kun suuntaamme kohti Hyvinkään Kytäjää. Lopulta metsän reunustama tie päättyy ja eteen aukeaa auringon paisteessa heijasteleva Kytäjärvi. Koputamme modernin puutalon oveen, jonka takaa meitä tervehtii anestesiologiaan ja tehohoitoon erikoistuva lääkäri, lääketieteen tohtori Niilo Ryti.
Ryti ja Oulun yliopiston kansanterveystieteen professori Jouni Jaakkola olivat mukana monikeskusprojektissa, joka tutki ulkoilman pienhiukkasten yhteyttä kuolleisuuteen. Artikkeli julkaistiin arvostetussa New England Journal of Medicine -lehdessä kesällä 2019. Viime joulukuussa NEJM:n toimitus valitsi jutun viime vuoden 12 merkittävimmän julkaisun joukkoon.
Vertailukelpoisempaa tietoa eri maiden väliltä
Ulkoilman pienhiukkausten yhteys kuolleisuuteen on ollut tiedossa jo pitkään. Ongelma eri maiden tulosten yhteenvetämisessä on ollut se, että pitoisuudet on laskettu erilaisilla menetelmillä ja aineistolla, joten meta-analyysien tekeminen on ollut haastavaa. “Meidän omassa tutkimusryhmässä oli itse asiassa vastaava hanke jo suunnittelupöydällä, mutta tähän juttuun yhteydenotto tuli kiinalaisilta yhteiskumppaneilta”, Ryti toteaa. Tarkoitus oli tuottaa ilman pienhiukkasten ja kuolleisuuden välisestä yhteydestä malli, joka tuottaa keskenään vertailukelpoisia tuloksia globaalisti.
Tutkimusprojektissa kerättiin aineistot 652 eri kaupungista ympäri maailmaa. Ilman pienhiukkauspitoisuuksien ja päivittäisen kuolleisuuden välisiä yhteyksiä mallinnettiin ensin kaupungeittain ja sen jälkeen koko aineistolle yhdessä. Tutkimuksen päätulos oli, että lyhytaikainen altistuminen ilman pienhiukkasille oli yhteydessä kokonais-, kardiovaskulaari– ja keuhkoperäiseen kuolleisuuteen.
Rytin mielestä perustiedot ympäristön terveysriskeistä kuuluvat jokaisen lääkärin yleissivistykseen. Käytännön työssä tärkeitä ovat muun muassa äärilämpötilojen terveysvaikutukset riskiryhmissä sekä sisäilman että ulkoilman laatukysymykset. Esimerkiksi kylmälle ilmalle altistuminen lisää sydämen hapenkulutusta ja vähentää sydämen hapensaantia, altistaa sepelvaltimospasmeille ja lisää rytmihäiriöiden riskiä. Se tuleeko kylmänaltistus kasvoille vai vartalolle vaikuttaa autonomisen hermoston toimintaan.
Tärkeintä olisi, että lääkäri osaa antaa nykyaikaista potilasohjausta. ”Sydänpotilaan ei esimerkiksi kannata rehkiä paukkupakkasilla lumikolan kanssa, ja kausivaihtelun voi ottaa huomioon monissa lääkemääräyksissä.”
Erikoistumisopinnot etusijalla
Ryti erikoistuu Helsingin yliopistossa anestesiologiaan ja tehohoitoon ja päivystää anestesiologian lisäksi myös sisätauteja ylläpitääkseen osaamistaan. Vaikka käynnissä on samanaikaisesti useita eri tutkimusprojekteja, on erikoistuminen etusijalla. Post doc –opintoja Ryti ei tehnyt ulkomailla vaan jatkoi väitöksen jälkeen tutkimustyötä Oulussa, koska kyseinen yksikkö tarjoaa mahdollisuuden laajaan kansainväliseen yhteistyöhön, selkeän oppimispolun, ja monipuolisen työnkuvan huippututkimuksen parissa.
“Minulle on myös ollut alusta asti tärkeää, että erikoistumiseni ei viivästy tutkimuksen takia, ja se tekikin alkuvaiheesta raskasta. Olen vasta viime aikoina alkanut pitää tutkimusvapaita kliinisestä työstä. Se kyllä nopeuttaa juttujen etenemistä”, Ryti toteaa.
Ryti ehtii olla mukana monessa. Juuri nyt on meneillään 16 aktiivista tutkimusprojektia. Osassa idean ja tutkimusryhmän Ryti on koonnut alusta alkaen itse ja osassa on mukana aktiivisena tekijänä. Sen lisäksi Ryti ohjaa ensihoitajan maisterintyötä Etelä-Afrikkaan, toimii Mundipharman asiantuntijana, kirjoittaa kirjan lukua Elsevierille, ja toimii kouluttajana ETC– ja EPALS–kursseilla.
Väitöskirja opetti ajanhallintaa
Lääkikseen mennessään Ryti ajatteli, että jotain tutkimusta pitäisi tehdä käytännön syistä: väitöskirja on joskus pakko tehdä. Suunnitteilla oli jo ensimmäisenä opiskeluvuonna monimutkainen oma hanke konfliktialueiden työterveyskysymyksiin liittyen. Yhteistyötä viriteltiin Harvardin kanssa, jonne tutkimussuunnitelmalla tuli kutsukin. ”Onneksi Oulun proffa palautti jalat maahan ja lähdettiin yksinkertaisemmasta liikkeelle. Muuten tekisin tuota vaikeaa projektia varmaan vieläkin.”
Ryti teki jonkin aikaa myös farmakologista tutkimusta, joka oli mukavaa. Professori Jouni Jaakkolan näyttäessä Rytille kuvaajan ulkolämpötilan ja kuolleisuuden välisestä suhteesta innostus kuitenkin syttyi heti: “Se oli menoa.” Väitöskirjaprojekti käynnistyi vauhdilla.
Hyvän ajanhallinnan merkitys kirkastui jo väitöskirjatyön aikana, kun projektit seisoivat itsestä riippumattomissa työvaiheissa pitkään. Ensimmäinen juttu vietti vertaisarviossa yli vuoden. Ryti alkoi ensin täyttää näitä “pullonkauloja” seuraavilla projekteilla ja muilla töillä.
“Täytin näitä tyhjiä hetkiä ensin tekemällä muita väitöskirjaan liittyviä hommia, mutta kalenteriin jäi silti tyhjää, koska monet työvaiheet väitöskirjatyössä ovat kronologisia. Aloin sitten täyttämään loppuja uusilla kiinnostavilla projekteilla, jotka väitöksen jälkeen jatkuivatkin täydellä teholla.” Väittelyn jälkeisenä vuonna Ryti oli mukana 12 jutun submittoinnissa, ja sen jälkeen tahti on vain kiihtynyt.
Rytin mielestä väitöskirjaprosessin suurin anti onkin siinä, että oppii jäsentelemään laajemman projektikokonaisuuden eri askeleet ja pullonkaulat. Kun esimerkiksi tiedostaa vaiheet, joissa eteneminen ei riipu itsestä, ja valmistautuu niihin, pystyy hallitsemaan laajaakin projektia paremmin. Väitöskirja opettaa Rytin mielestä prosessin pitkittäistä hahmottamista. ”Vaikka moni on sitä mieltä, että väitöskirjan laadulla ei ole väliä, mielestäni se – kuten muutkin pohjatyöt – kannattaa tehdä huolella.”
Ei se aika vaan laatu
Ryti on joskus saanut epäileviä kommentteja siitä, miten hän ehtii tehdä niin useaa asiaa samanaikaisesti. Hän uskoo, että moni kokee ettei pysty tekemään montaa asiaa yhtä aikaa, vaikka totuus voisi olla toinen. “Itse olen nähnyt aktiivisesti vaivaa tämän asian eteen ja systemaattisesti opetellut ja kehittänyt erilaisia ajanhallintamenetelmiä. Arvioin omaa ajankäyttöäni jatkuvasti ja kehitän sitä aktiivisesti. Näin saan aikani käytettyä tehokkaasti ja ehdin pitää kunnolla myös vapaapäiviä ja lomia”, Ryti toteaa.
Ryti on kehittänyt itselleen sopivan ajanhallintamenetelmän, jota käyttää eri tutkimusprojektien koordinointiin. Valkotaululla on 9-ruutuinen grid, jossa kullekin aktiiviselle tutkimusprojektille on oma ruutunsa. Lisäksi valkotaululla on ”pullonkaularuutu” projekteille, joiden seuraavaan työvaiheeseen Ryti ei voi itse vaikuttaa. Kussakin aktiiviruudussa on projektin seuraava tehtävä, jonka kirjoitusväristä voi päätellä kiireellisyyden. Punainen pitää tehdä 24 tunnin sisällä, sininen viikon sisällä, musta kuukauden sisällä, ja vihreällä ei ole todellista aikataulua. Koska punaisia tehtäviä on aina enemmän kuin yksi, Ryti merkkaa päivän sisäistä järjestystä magneeteilla. Taululta saa kertavilkaisulla hyvän käsityksen projektien seuraavista työvaiheista, ja niiden kiireellisyyttä voi säädellä helposti sekä projektien sisäisten tarpeiden että kokonaistilanteen mukaan.
“Käytän taulun peruspäivityksiin noin tunnin viikossa. Se voi kuulostaa paljolta, mutta ajanhallintaan käytetty aika tuo paljon enemmän kuin vie. Tiukoissa tilanteissa pyörittelen taululla projekteja useita kertoja päivässä. Olen huomannut, että tämä tehostaa työskentelyä todella paljon.”
Rytille oma ajanhallintamenetelmä löytyi kokeilemalla, ja nykyinenkin järjestelmä on jatkuvan kehityksen alla. “Työkalulla ei ole väliä, kunhan sen itse ymmärtää ja kunhan se sopii omaan aikakäsitykseen.” Nykyistä edeltävässä työkalussa oli 4 uimarataa vastaavilla värikoodeilla, ja kullekin radalle listattiin kaikkien projektien kaikki tehtävät. Tehtäviä oli kuitenkin näkyvissä liikaa, eikä siirtely ollut yhtä joustavaa.
Jotta tutkimus etenee jouhevasti, on otettava huomioon monta asiaa. Seuraavassa on Rytin vinkkejä tutkimusta tekeville kollegoille:
1. Kun aloitat uutta projektia, pyri ensin hahmottamaan sen lopputuote.”Itse mietin koko prosessin läpi”väärin päin” lopputuotteesta nykypäivään ja pyrin miettimään, mitä työvaiheita prosessissa on, missä järjestyksessä ne kannattaisi tehdä, mihin vaiheisiin voin itse vaikuttaa ja mihin en, ja niin edelleen.”
2. Tehtävien luonne kannattaa jäsennellä selkeästi, kunsuunnittelee viikkojärjestystä, koska erilaiset tehtävät vaativat erilaista vireystilaa ja ne myös kuormittavat eri tavoin.On tehtäviä, jotka vaativat pikkutarkkuutta, on tehtäviä, jotka vaativat luovuutta ja on tehtäviä, jotka vaativat raakaa toistoa. Ei ole mitään järkeä survoa näitä samankaltaiseen hetkeen päivässä. ”Mielestäni tärkeää ei ole se mitä kaikkea kalenteriin mahtuu, vaan missä järjestyksessä asiat siellä esiintyvät, jotta toiminta on kaikissa työvaiheissa korkealaatuista.”
3.”Usein keskitytäänsubstanssiosaamisen kehittämiseen. Mielestäni myös prosessiosaamista ja prosessien hahmotuskykyä kannattaa aktiivisesti kehittää. Se ei karkeimmillaan vaadi muuta kuin sen, että istuu alas ja ajattelee asiaa. Tätä voi sitten syventää halutessaan erilaisin lähestymistavoin ja menetelmin.”
4. Oman ajankäytön kriittinen arviointi tuottaa ymmärrystä, joka realisoituu nopeampana, tehokkaampana, laadukkaampana ja vähemmän uuvuttavana työskentelynä. Kellota työskentelyäsi, mittaa ja arvioi, analysoi. Opi ja kehity.
5. Pidä huolta itsestäsi ja yhteistyökumppaneistasi.
Tunne rajasi
Ryti kertoo, että hänelle on tärkeää hoitaa omat työt hyvin. Tämä tarkoittaa sitä, ettei voi ottaa enempää tehtäviä kuin mitä pystyy laadukkaasti hoitamaan. Erityisen tärkeänä Ryti pitää sitä, että perusasioista pidetään huolta: ”Vapaa–ajan, harrastuksien, riittävän unen ja hyvän ravitsemuksen merkitys kasvaa entisestään, kun aletaan tekemään hommia tosissaan.” Joka viikkoon onkin varattu yksi kokonainen vapaapäivä. ”Silti välillä on vaikeaa olla läsnä kotona”, Ryti toteaa, ”esimerkiksi kun on elvyttänyt koko yön ja sitten aamutunneilla vääntänyt vielä jonkun tutkimusdatan kanssa ennen nukkumaan menoa. Mutta se on haaste, joka tähän hommaan kuuluu ja jonka kanssa pitää opetella toimimaan.”
Kotona aika kuluu vaimon ja koirien kanssa, erityisesti luonnossa liikkuen. Saunan lauteilla brainstormataan yhdessä mitä moninaisimpia asioita molempien elämään liittyen. Rentoutumista ja matkustamista ei voi myöskään ohittaa. Surffausreissuja pyritään järjestämään vuosittain, ja sen lisäksi myös musiikkiharrastus tuo vastapainoa työlle.
Kouluttautuminen merkittävä osa arkea
Ryti kokee, että tietojen päivittäminen ja aktiivinen täydennyskouluttautuminen on tärkeää. “Käyn paljon kliinisillä kursseilla ympäri maailmaa. Kun HUS:n tarjoamat koulutuspäivät on käytetty, maksan loput kurssit itse.”
Rytin mielestä kouluttautuminen lähtee omasta tarpeesta ja kiinnostuksesta. “Näön vuoksi” ei kannata kouluttautua, vaan jokaisen pitää itse miettiä, mitä tarvitsee oman ammattitaitonsa ylläpitämiseksi ja mistä tuon koulutuksen saa laadukkaimmin hankittua. Hän on itse ollut kouluttautumassa trooppisiin tauteihin Sudanissa ja traumatilanteiden hoitamiseen Etelä-Afrikassa. “Mietin itse, missä opin parhaiten hoitamaan lävistäviä vammoja, ja lähdin omakustanteisesti Etelä-Afrikkaan 2 kuukaudeksi. Työskentelin kirurgian etupäivystäjänä Baran traumaresussa, johon tulee noin 180 ampumavammaa + noin 800 puukotusta kuussa, joten siinä saa hyvää peruskokemusta. Tylppiä vammoja taas treenasin Johannesburgin ensihoidossa.”
“Käytännön kysymys on siinä, miten ylilääkäri kokee alaistensa kehitystarpeet. Jos asia nähdään tärkeänä, niin koulutusvapauksien myöntäminen voi tuoda yksikköön aitoa lisäarvoa, ja se lisää myös työntekijöiden motivaatiota ja työhyvinvointia. Olen onnekas, kun omalle kohdalleni on aina sattunut hyvät ylilääkärit.”
Niilo Ryti, 42
Koulutus: LT 2018 (Oulun yliopisto), YEK 2018 (Oulun yliopisto), LL 2015 (Oulun yliopisto)
Erikoistuminen: Anestesiologia ja tehohoito, Helsingin yliopisto
Asuu Hyvinkäällä puolisonsa kanssa
Teksti: Johanna Suur-Uski
Kuvat: Lauri Leskinen
