Aiheuttaako otsikko hilpeyttä? Ajatus voi vaikuttaa yhtä mahdottomalta, kuin soteuudistuksen läpivienti yhden vaalikauden aikana tai oikeiden hoitajien palkkaaminen haamujen tilalle. Mutta onko tämä virheellinen mielikuva? Ihannetilanteessa junan avulla aamuisin pystyisi nukkumaan pidempään nopeamman kulkuneuvon ansiosta ja työaika alkaisi jo työmatkan aikana päivän toimistotyöt pois alta tehden.

Osa ihmisistä nauttii yksin autolla ajamisesta. Ajoaikakaan ei välttämättä mene hukkaan: omien ajatustensa järjestelyn ohessa voi juoda aamukahvin ja kuunnella uutiset, äänikirjaa tai podcastia. Silti suurin osa varmasti vaihtaisi julkiseen liikenteeseen, mikäli matkustusmukavuudesta tai aikatauluista ei tarvitsisi tinkiä. Parhaimmillaan matkat sujuisivat nopeammin ja mahdollisuudet niiden hyödyntämiseen laajenisivat: autoa ajaessaan nukkuminen tai paperilehden lukeminen eivät vielä ole turvallisia vaihtoehtoja.

Suurin osa pidempää työmatkaa kulkevista ei ole aikataulujen vuoksi uhrannut kahta ajatusta rautatieverkostolle. Kaikille työpaikoille junalla ei pääsekään, vaikka kuinka yrittäisi. Vaikka aikataulut ja asemien sijainnit olisivat ihanteellisia, myöhästymiset muodostuvat helposti kynnyskysymykseksi. VR:n matkustajaliikenteen suunnittelujohtaja Juho Hannukainen kertoo vuonna 2018 joka viidennen kaukojunan olleen myöhässä yli 5 minuuttia (Helsingin Sanomat 20.2.2019).

Vaikka VR pyrkii tarjoamaan työmatkailijoille palveluita kausilipuista ja torkkuvaunuista työskentelyhytteihin ja kokoustiloihin, ei raidebussi varsinkaan lääkärintyöhön järjestelyittä taivu. 74 Tampere-Helsinki -välin pendelöijää kirjoitti 20.2. Helsingin Sanomissa vetoomuksen VR:lle. Heidän mukaansa myöhästymiset ovat edelleen (myös lumettomana ja lehdettömänä aikana) enemmän sääntö kuin poikkeus, mikä käytännössä pakottaa valitsemaan tuntia aikaisemman yhteyden lähes kaksinkertaistaen työmatkan keston. Joustavaa työaikaa tekeville myöhästymiset eivät välttämättä ole niin suuri ongelma, kuin useimmille lääkäreille, ellei töitään saa järjesteltyä sopivasti. VR pesee kätensä myöhästelyistä kääntäen syyttävän sormen rataverkkoon eli valtion Väylävirastoon, joka puolestaan huomauttaa myös VR:n kaluston aiheuttavan myöhästymisiä.

Löytyivät syyt myöhästelyyn mistä tahansa, ainakaan lähitulevaisuudessa ei voi luottaa olevansa vastaanottamassa potilasta kello kahdeksan, vaikka aikataulut näin lupaisivatkin. Tähän pendelöinnin ei silti tarvitse kaatua. Vaaditaan joustoa ja järjestelyvalmiutta sekä työnantajalta, että työntekijältä itseltään. Aamun alkaessa päivystyksellä, joutuu suosiolla valitsemaan tuntia aikaisemman junavuoron. Muina päivinä sen sijaan voi varmistaa, että päivä alkaa esimerkiksi konsultaatioihin vastaamisella, reseptien uusimisella tai muulla toimistotyöllä, jonka voi myöhästyessään tehdä myöhemminkin. Puhelinajan siirtäminenkään ei potilaalle ole yhtä ongelmallista, kuin fyysisen vastaanoton peruminen. Töiden järjestelyä miettiessään on hyvä muistaa, että junakin on keskimäärin myöhässä ”vain” kerran viikossa ja hyvin harvoin yli tunnin.

Ratin takaa torkkuvaunuun tai extraluokkaan siirtymistä haaveileva lääkäri on varmasti valmis katsomaan omaa työpäiväänsä ”sillä silmällä”, mutta onko työnantaja? Suosituimmissa ja suurimmissa työpaikoissa vastaus lienee valitettavan usein kielteinen. Ylimääräinen sumpliminen voidaan nähdä mahdottomana, jos ärsyttävän pendelöijän tilalle olisi jonossa kymmenen muuta työläistä, jotka myöhästyvät vain kerran vuodessa Audin tyyppivian vuoksi. Sen sijaan kasvukeskusten ulkopuolella työnantaja ”joutuu” panostamaan työntekijöidensä hyvinvointiin ja voi tehdä joustavuudesta helposti rekrytointivaltinkin.

OYS:n erva-alueella suunnitteilla oleva osuuskunta pyrkii houkuttelemaan lääkärit vapaaehtoisesti käymään naapurisairaaloissa. Eikö luulisi useamman lähtevän mukaan, jos junalla voisi kotikaupungistaan lähteä kello kahdeksan palaten virka-ajan puitteissa takaisin työnantajan maksaessa palkkaa myös junassa läpikäydyistä lähetteistä? Useampi syrjässä oleva terveyskeskus painii rekrytointiongelmien kanssa. Useat kulkevatkin näissä paikoissa töissä suuremmista kaupungeista käsin. Tällaisilla yksiköillä olisi oiva tilaisuus houkutella itselleen työntekijöitä mahdollistamalla työmatkailun työajalla. Reseptien uusinta, lausuntojen ja epikriisien laadinta, soittokontrollit, hoitajakonsultaatioihin vastaaminen, esitelmien valmistelu… Valtaosa lääkärintyöstä tehdään kuitenkin nykyään kahdestaan näyttöpäätteen kanssa ja osan siitä siirtäminen työmatkalle onnistuu helposti; muun väittäminen ei pidä paikkansa. Ellei oma työnantaja taivu mihinkään, voi harkita osa-aikaista työaikaa ja vaikkapa chat-vastaanoton pitämistä junassa toisen työnantajan leivissä.

Ilmastonmuutosta ei pitäisi tarvita edes mainita. Yksin sen pitäisi olla riittävä syy kulkuneuvon vaihtamiseen, mikäli siihen mahdollisuus olisi. Ilmasto.org-sivuston mukaan junan keskimääräinen hyötysuhde henkilöautoon verrattuna on noin nelinkertainen, mikä toki vaihtelee huomattavasti riippuen useista tekijöistä.

Tietosuoja ei ole todellinen ongelma. Näytönsuojat keksittiin viime vuosituhannen puolella ja työskentelyhytti on puheluidenkin kannalta järkevämpi ratkaisu, kuin vastavalmistuneen terveysaseman trendikäs avokonttori. Nettiyhteys on joillain väleillä ongelma. Toisaalta harvassa terveydenhuollon yksikössäkään toimistotöitään saa tehdä latausikkunaa tuijottamatta.

Haittaako, vaikka aikataulut eivät täysin osuisikaan 8 ja 16 välille? Osa haluaa olla töissä nimenomaan tuolla välillä ja se heille suotakoon. Useamman luulisi kuitenkin olevan valmis aloittamaan hieman aiemmin tai myöhemmin ja tekevän vaihtelevan mittaista päivää VR:n aikataulujen puitteissa. Mikäli työaikaa tulevaisuudessa levitetään joka tapauksessa ilta-aikaan, ei työnantajallekaan pitäisi olla ongelma ajoittain ennen kahdeksaa saapuva tai vasta neljän jälkeen lähtevä työntekijä.

 

Ville Lindholm
Artikkeli on aloitettu työskentelyhytissä maanantaiaamuna ja viimeistelty myöhässä olevan junan ravintolavaunussa perjantai-iltana.