Iltapäivystyksen sairaanhoitaja tulee kertomaan päivystykseen matkalla olevasta potilaasta, jonka reiteen on tullut haava poron sarvesta. Ihan pienestä ei ole tapana lääkäriin lähteä, joten taitaa olla melkoinen tälli. Reilut viisi tuntia myöhemmin, puoli kolmelta yöllä, potilas saapuu terveysasemalle. Sitä tuumii hetken, että edes Suomen suurimmassa kunnassa ajomatka terveyskeskukseen ei saisi kestää näin kauan. Eikä kestäkään. Potilaan piti vaan hoitaa poroerotukset loppuun, kulkea parikymmentä kilometriä lähimmälle kylälle ja järjestää sieltä kyyti kolmen tunnin päässä olevaan terveyskeskukseen. Lapin mittakaavassa ei matkha eikä mikhään.
Ivalon terveyskeskus palvelee Inarin kunnan asukkaiden lisäksi suurta joukkoa kotimaisia ja ulkomaisia turisteja ja kausityöntekijöitä. Täällä päivystetään ympäri vuorokauden, vuoden jokaisena päivänä. Utsjoella sijaitsee Suomen pohjoisin terveyskeskus, mutta Ivalo vastaa senkin virka-ajan ulkopuolisesta päivystystoiminnasta.
Talven sesonki näkyy ja tuntuu. Toisinaan joka toinen päivystyspotilas on ulkomaalainen. Puhelinpäivystyksen hoidamme koko Lapin sairaanhoitopiirin alueelta Rovaniemeä lukuun ottamatta. Pitkät matkat vaikuttavat työn luonteeseen. Lapin keskussairaalaan on yli kolmen tunnin ajomatka, ja viikonloppuisin lähimmät silmä- ja korvalääkärit ovat Oulussa yli 500 km päässä. Siinä pääsee yleislääkäri harjoittelemaan monenlaisia kikkoja ja konsteja.
Lapissa on taikaa, sitä on vaikea kieltää. Korona-aika tuntuu nostaneen julkisuuteen uudenlaista Lappi-hypetystä suomalaistenkin keskuudessa. Mutta mikä saa Oulussa tai Turussa varttuneen lääkärin lähtemään Ivaloon töihin?
”Olihan tänne vähän matkaa. Syyskuun lopussa Espoosta mukaan lähti se, mitä autoon ja suksiboksiin mahtui.
Jollekin naureskelin, että olisi sitä saattanut lähempääkin terveyskeskus löytyä, mutta veri veti pohjoiseen.
Rakkaus paljaisiin tuntureihin ja kirkkaisiin puroihin on iskostettu minuun äidinmaidossa. Täällä
on tilaa hengittää, latuja hiihtää ja polkuja kulkea. Sellaista rauhaa ja koskemattomuutta, jota en ole muualla tavoittanut.
Kun oli aika toteuttaa opiskeluaikainen haave terveyskeskuspalveluista Lapista, tutkailin karttaa uteliaana. Etsin kuntia, joissa olisi terveyskeskuksen lisäksi uimahalli ja kuntosali. Pikainen SWOT-analyysi osoitti Ivalon ehdottomaksi ykkösvaihtoehdoksi: onhan täällä 24/7 päivystys ja lentokenttäkin. Lisäksi Ivalosta on vain puolen tunnin ajomatka Saariselälle, jonka hiihtoladut ovat lapsuudesta tuttuja.
Lapissa asumisen lisäksi minua houkutteli tänne ammatillinen kehittyminen. Olin 5. vuoden kandina töissä Kuusamon terveyskeskuksessa ja siltä kesältä jäi muistoihin tiiviin työyhteisön lämpö ja huikea oppimisympäristö.
Työskentely suurten kaupunkien terveyskeskuksissa eroaa työstä etäisissä ”terveyskeskussairaaloissa” lähes samaan tapaan kuin Lapin kaamos eroaa kesän yöttömistä öistä.
Ivalon terveyskeskuksessa tehdään skopiat, ultraäänitutkimukset ja jopa sähköisiä rytminsiirtoja omin voimin. On muun muassa geriatri, ihotautilääkäri ja hoitajia, joilla on monenlaista erityisosaamista. Aina löytyy joku, jolta kysäistä neuvoa. Päivät ja viikot ovat erilaisia, kun toimii vaihtelevasti osastonlääkärinä, konsulttina, vastaanotolla ja päivystäen.
Olen erikoistumassa terveydenhuoltoon, ja senkin suhteen Ivalo oli oivallinen valinta. Täällä pääsee näkemään kansanterveystyötä ja kunnan terveydenhuollon toimintaa kaikessa laajuudessaan. Kun työyhteisö on tiivis, saa seurata läheltä, kuinka asioita johdetaan ja kehitetään. Tykkään tällaisesta inhimillisen kokoisesta työyksiköstä, jossa kukaan työntekijä ei ole anonyymi ”lääkäri” tai ”hoitaja”, vaan kullakin on nimi ja persoona. Eri ammattiryhmät työskentelevät samalla viivalla potilaiden parhaaksi toistensa osaamista ja työtä kunnioittaen. Kaikessa tämäkään ei ole mikään lintukoto. On kiirettä, koronaa ja hankalia potilastapauksia.
Potilasturvallisuuslääkärin silmälasien kautta tarkastellen näen paljon hyviä asioita. Turvallinen hoito toteutuu parhaiten silloin, kun ilmapiiri mahdollistaa epäröinnin ilmaisemisen ja avun kysymisen. Tiiviissä lääkäriporukassa voimme yhdessä puida monia asioita ja tunnemme toistemme vahvuudet. Ei ole turhaa hierarkiaa eri ammattiryhmien välillä.
Välillä myös kummastuttaa. Monessa asiassa kukin tekee tavallaan ja tieto kulkee ”suusta suuhun”. Pienessä paikassa ajantasaisten kirjallisten ohjeistusten ylläpitämistä ei koeta mielekkääksi samalla tavalla kuin suurissa organisaatioissa. On myös samoja ongelmia kuin kaikkialla: Tietotekniset haasteet potilastietojärjestelmän muutoksen myötä. Tiedonkulun ongelmat keskussairaalan ja terveyskeskuksen välillä. Pitkät jonotusajat lääkärin vastaanotolle. Riittämättömyyden tunne ihmisten monenlaisten tarpeiden ja rajallisten aikaresurssien ristipaineessa.
Asuminen Lapissa on avannut paikallista kulttuuria aivan uudella tavalla. Ihmiset ovat ystävällisiä ja avuliaita, mutta syvempi tutustuminen on ainakin tällaiselle käypäläiselle aivan yhtä vaikeaa kuin muuallakin. Luonto eri sävyineen ja tunnelmineen häkellyttää lähes päivittäin.
Kun on nostattanut sykettä ensin akuuteissa päivystystilanteissa, voi hiihtää huolet pois täysikuun valossa keskellä pimeää metsää.
Vaikka itse olen täällä – ainakin tällä erää – vain käymässä, Lappi on pesiytynyt sydämeen jäädäkseen.”
Maiju Welling
- Syntynyt vuonna 1988 Oulussa
- LL 2015, LT 2017, KTM 2021
- Suorittaa Ivalossa terveyskeskuspalveluja toukokuuhun 2022 saakka, erikoistumassa terveydenhuoltoon
- Työskennellyt Potilasvakuutuskeskuksessa potilasturvallisuuslääkärinä vuodesta 2017 alkaen
- Harrastukset: triathlon, hiihto
”Pohjoisessa eläminen tarkoittaa sitä, että ollaan kaukana kaikesta. Kun helikopteri ei lennä ja kunnan molemmat ambulanssit ovat siirtämässä toisia potilaita Rovaniemelle, saa hetken miettiä, mitäs tehdään kunnes potilas saadaan siirrettyä eteenpäin. Samalla koen olevani lähellä kaikkea. On hyvä työpaikka, ihania ihmisiä ympärillä, pohjoisen vaihtuvat vuodenajat ja upea luonto. Kotina pieni hirsimökki. Sulan veden aikaan aamu-uinnit järvessä ja talvella hiihtolenkit järven jäällä koiran kanssa ennen töihin lähtöä.
Sydäntalvi tanssii viisi viikkoa kestäneen kaamoksen päätösjuhlassa. Aurinko vasta kurkkii tunturien takaa, mutta samalla jo kilpailee taivaanvahdin paikasta täysikuun kanssa. Elämäni toinen kaamos on ohi.
Elämä on Inarissa etuoikeus, kiitollisuus ei toivottavasti ikinä muutu itsestäänselvyydeksi.
Hiljaisuuden hinta on kuitenkin kova. Perhekeskeinen täti joutuu tyytymään videopuheluihin siskonpojan kanssa, mummia ei pääsekään katsomaan silloin, kun ikävä iskee ja kavereiden illanistujaisista saa parhaimmat palat lukea jälkikäteen Whatsapp-ryhmien viestiketjuista. Arkielämän valinnat ovat kuitenkin omalla kohdallani ratkaisseet sen, että tunnen aidosti voivani paremmin. En ole koskaan missään ollut onnellisempi kuin täällä.
Olen aina nauttinut työnteosta ja tuntenut olevani osa kulloistakin työyhteisöäni, olinpa sitten gynekologialla Savonlinnassa tai päihdepsykiatrialla TYKSissä. Silti työ Saamenmaalla on jotakin ainutlaatuista. Pidämme huolta toisistamme, potilaista ja luonnosta. Kun arvot ja asenteet kohtaavat, ei työnteko ole pelkästään helppoa vaan myös hauskaa. Kilpailuhenkeä ei tarvita, potilaita riittää kaikille. Erikoisosaaminen ja mielenkiinnon kohteet huomioidaan. Kun joku osaa jotakin enemmän tai paremmin, ei se ole itseltä pois vaan työporukan vahvuus.
Pieni asukasluku takaa paljasjalkaiselle turkulaiselle mahdollisuuden omaksua perinteisen kunnanlääkärin identiteetin.
Vaikka minusta ei tullutkaan haaveilujeni mukaan gynekologia, täällä työskennellessä pääsen hyödyntämään kaikkea oppimaani. Kun sijaintina on Suomen toiseksi pohjoisin terveysasema ja pohjoisin päivystyspiste, oppii tietojaan ja taitojaan soveltamaan käytössä olevat resurssit huomioiden, potilaan hoidosta tinkimättä!
Kuten varmasti moni muukin syrjäseudun terveysasema, Ivalon terveysasema on paikka, jossa kohdataan, nähdään ja kuullaan toinen toisiamme ja potilaita, olimme sitten lääkäreitä, opiskelijoita, esimiehiä, lyhyemmässä tai pidemmässä työsuhteessa olevia, uusia tai vanhoja. Se, miten itse töissä toimimme, ratkaisee, millaisen työpaikan ja terveysaseman toisillemme luomme – turvallisen ja lempeän, jonka ovet ovat potilaille aina auki, vuorokauden ympäri.”
Tanita Lehtonen
- Junantuoma turkulainen vuosimallia 1989
- LL 2017, seksuaalineuvoja 2019
- Aloitti työt Ivalon terveyskeskuksessa 2020, erikoistumassa yleislääketieteeseen
- Harrastukset: kalastus, retkeily ja vaellus, inarinsaamen opiskelu
Inarin kunta
- Pinta-alaltaan Suomen suurin kunta (17 334 km2)
- Asukasluku n. 7000
- Suomen ainoa nelikielinen kunta. Suomen lisäksi Inarissa puhutaan inarinsaamea, koltansaamea sekä pohjoissaamea.
- Suurin taajama Ivalossa, joka on 39 km päässä saamelaiskulttuurin keskuksesta Inarin kirkonkylästä
Teksti: Maiju Welling ja Tanita Lehtonen
