Kaikki päättyy aikanaan. Lääkäreillä tiensä päähän ovat tulleet viimeisen parin vuosikymmenen ajan vallinneet työntekijän markkinat. Nyt valmistuvat lääkiskurssit ovat ennätyksellisen suuria ja lääkäripula on pienempi kuin aikoihin. Samaan aikaan digitalisaatio mullistaa terveydenhuollon työskentelytapoja ja tohtori Google valtaa alaa perinteiseltä lääkäriprofessiolta. Kaiken huipuksi vuosikymmenen sekavin julkishallinnollinen viritelmä, jota myös sote-uudistukseksi kutsutaan, luo epävarmuutta niin ammatinharjoittajien kuin virkalääkäreidenkin keskuudessa.   

Huolestuneisuuden lisäksi ilmassa on paniikin tuntua, kun kandien kesätyörumba aikaistuu vuosi vuodelta ja alkaa jo elokuun tienoilla. Parhaisiin terveyskeskuksiin ja suosituimmille erikoisaloille jonotetaan vuosikausia töiden saamisen toivossa. Paljon puhuttaneen erikoislääkärikoulutuksen uudistuksen valintakriteerit ja käytännön toteutuskin ovat edelleen hämärän peitossa.

Onko tästä kaikesta syytä olla huolissaan? Tuskin. Ammattikuntamme selviäminen terveydenhuollon historian suurimmasta murroksesta riippuu pitkälti siitä, miten pidämme kiinni kollegiaalisuuden periaatteista. Jos bisneskiimassa tai työpaikoista taistellessa vajoamme itsekkyyden ja selkään puukottamisen syvään suohon, siitä kärsivät kaikki. Uusi aika vaatii avoimuutta kaikilta – opiskelijoilta, erikoistuvilta, senioreilta ja työnantajilta, virkamiehiä toki unohtamatta. Lääkäreille on aina tarvetta, mutta turvallisen, järkevän ja taloudellisen terveydenhuollon onnistuminen vaatii yhtenäisen lääkärikunnan.

Olen ollut etuoikeutettu saadessani tämän lehden kautta seurata kollegakunnan mieltä askarruttavia kysymyksiä ja päivänpolttavia aiheita lähietäisyydeltä viimeisten vuosien aikana. Kolmen vuoden aikana lehden keskiöön ovat nousseet monenkirjavat ihmiset: haastateltaviemme tarinat, ideologiat ja taustat ovat vaihdelleet erikoistuvista lääkäreistä aina arkkiatriin ja päivystyskonkareista biopankkiireihin. Yhdistävä piirre on ollut vihkiytyminen lääkärin arvostettuun, ajoittain kovin raskaaseen mutta pääasiassa antoisaan ammattiin. 

Tämän pääkirjoituksen myötä kolmevuotinen pestini Nuori Lääkäri –lehden päätoimittajana päättyy. Jatkan hyvillä mielin ja kuivin silmin seuraaviin haasteisiin. Kiitos kaikille kollegoille, jotka olette olleet mukana tekemässä lehdestä sellaisen kuin se tänä päivänä on.

 

Petja Orre
päätoimittaja