Rakastan lakritsia! Voisin syödä sitä vaikka joka päivä, mutta linjoistaan on koetettava pitää huolta. Jouluna tein poikkeuksen. Hyvällä omalla tunnolla muiden massuttaessa konvehteja napsin gourmet-lakritsia, tanskalaista designlakritsia, aina kulhon ohi kulkiessani, sillä onhan lakuissa vähemmän kaloreita kuin suklaassa. Muut eivät lakritsista niin perustaneet ja sainkin syödä kaikki herkkupalat itse! Oli monenlaista kuulaa; hopeaa, pronssia ja kultaa, makuja mangosta kahviin. Chililakritsi on muuten suosikkini, enkä edelleenkään ymmärrä, miksi lakritsin sisään pitää piilottaa suklaata!

Kunnes matalapaineisen – minähän en koskaan sairastu (mitä nyt joskus tyhjänvalittaja) – ihmisenkin (lue lääkärin) on aika kohdata totuus. Satunnainen verenpainemittaus antoi huippulukemat! Ei se kolmaskaan leikkurin automaattinen verenpainemittari rikki ollut ja poliklinikan mittarikin oli standardien mukainen ja kalibroitu. Eikä ne paineet levolla laskeneet ja pulssikin tykytti hermostuksiin asti. Ei auttanut kuin lähteä lääkäriin, sillä joskus on lääkärinkin tajuttava, että itsehoito ei ole se paras hoito.

Jo muinaiset Egyptiläiset lääkitsivät vaivojaan lakritsajuurella ja sitä laitettiin faaraoiden hautaan matkaevääksi. Suosittu lakritsista tehty Mai Sus- niminen juoma lienee ollut myös Tutankhamonin mieleen. Lakritsijuuri mainitaan jo Mesopotamialaisissa savitauluissakin 2500 eKr. ja Kiinassa se oli hyvin arvostettu mm. tulehdusta hillitsevien vaikutustensa vuoksi. Edelleen se on Kiinan toiseksi käytetyin yrtti heti ginsengin jälkeen.

Aleksanteri Suuren tiedetään valloittaneen maailmaa lakritsijuuren voimin ja roomalaiset sotilaat lisäsivät sillä marssikestävyyttään. Keisari Neron vaivaan kuin vaivaan tepsivässä teriakki-rohdossa oli tietysti lakritsijuurta.

Lakritsin teollinen tuotanto alkoi 1200-luvulla avotulella keittäen ja haihduttaen. Glycyrrhiza glabra, makea juuri, glykyrritsiini, on 50 kertaa makeampaa kuin sokeri. Lähi-Idästä ja Kaakkois-Euroopasta kotoisin olevan palkokasveihin kuuluvan lakritsikasvin sukuun kuuluu 18 lajia.

Espanjalaiset munkit saivat 1500-luvulla yksinoikeuden kasvattaa lakritsijuurta Yorkshiren kreivikunnassa. Lääkekäyttöön tarkoitetut pienet pyöreät lakritsijuurijauhekakut, Pontefractin kakut nimettiin syntypaikkansa mukaan. Liekö samaisen kaupungin apteekkari George Dunhill ollut ylirasittunut vai ajatuksissaan (vai sittenkin aikaansa edellä), kun hän vuonna 1670 vahingossa lisäsi näitä kakkuja valmistaessaan taikinaan sokeria ja vehnäjauhoja. Niin kuin moni muukin kulinaarinen keksintö, syntyi lakritsimakeinenkin vahingossa

Napoleonillekin maistui 1700-luvun Pariisin muotijuoma, lakritsiuutteesta valmistettu Coco siinä määrin, että hänen suupielensä olivat värjäytyneet mustiksi.

1890 talouskasvun nousukiidossa syntyi suomalainen makeisteollisuus, jonka valikoimin lakritsi kuului alusta alkaen. Lakritsimakeisessa on lakritsijuuren lisäksi sokeria, lääkehiiltä ja vehnäjauhoja, joissain laaduissa myös arabikumia ja salmiakkia. Lähes rasvaton makeinen on varsin kaloripitoinen, ero suklaaseen on vain 30 %. Lakritsi on harvinainen herkku Pohjoismaiden, Alankomaiden ja Englannin ulkopuolella. Suomessa lakuja syödään lähes puolitoista kiloa henkeä kohti vuodessa!

Aikoinaan rakastajan tuli käyttää lakritsia hengityksen raikastamiseen ja sen uskottiin tehostavan lemmenleikkejäkin. Lakritsilla karkotettiin pahoja henkiä ja samalla tuli hoidettua mahavaivat ja janon tunne. Lakritsi hillitsee myös yskän ärsytystä ja sitä on ilmeisesti käytetty haavaumien ja jopa palovammojenkin hoidossa; sillä on todettu olevan anti-inflammatorisia, antimikrobisia ja tuumorikasvua hillitseviä vaikutuksia. Suurina määrinä se toimii laksatiivina. Lakritsia käytetään makeutusaineena karkeissa, purukumissa, lääkkeissä, yskänlääkkeissä limaa irrottamaan ja sillä maustetaan teetä, tupakkaa ja  hammastahnaakin. Glykyrretiini estää munuaisissa kortisolia kortisoniksi muuttavan entsyymin toimintaa. Sillä on aldosteronin kaltainen vaikutus, kun kortisoni sitoutuu mineralokortikoidireseptoreihin. Tämä johtaa natriumin takaisinottoon ja kalium-hukkaan. Verenpaine nousee ja elimistöön kertyy nestettä. Myös testosteronin muodostuminen saattaa häiriintyä miehillä. Annosriippuvaiset haittavaikutukset ovat yksilöllisiä mutta voivat olla myös hengenvaarallisia.

Laskihan ne kotikokin paineet helposti, pienellä annoksella sopivaa lääkettä. Saattaisivat ne pysyä kohdillaan ilman lääkettäkin. Ja tulihan sitä tarkistettua terveysparametreja vähän laajemminkin ja saatua kohdilleen samalla jokunen kolesteroliarvokin. Ilman lakritsia nekin todennäköisesti eläisivät omaa elämäänsä. Mutta se onkin jo toinen rasvaisempi juttu.

 

Ruoanlaittoon soveltuvia lakritsituotteita on tullut viime vuosina kauppoihin, niin jauheina kuin siirappinakin. Ihanaa tanskalaisen Johan Bulowin Raw Liquorice Powderia saa ainakin Stockmannilta, erikoiskaupoista ja tilaamalla.

Lakritsipannacotta

2 liivatelehteä
2 dl kuohukermaa
60 g sokeria
1 rkl Raw Liquorice Powder
200 g rahkaa
1 rkl sitruunamehua
vadelmia
sitruunatimjamia
lakritsijauhetta
lakritsisiirappia

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Kiehauta kerma, sokeri ja lakritsijauhe kattilassa, nosta pois levyltä ja sekoita joukkoon kuivaksi puristetut liivatelehdet. Anna jäähtyä hetki ja sekoita joukkoon rahka. Mausta sitruunamehulla. Siivilöi tarjoiluastioihin ja anna jähmettyä jääkaapissa muutama tunti. Koristele vadelmilla ja yrtillä. Ripottele hiukan lakritsijauhetta pinnalle ja tarjoile lisäksi lakritsisiirappia tai vaikkapa vadelmasiirappia.