Viidessäkymmenessä vuodessa alkoholipolitiikka Suomessa on kokenut notkahduksia vähän joka suuntaan. Muutama vuosikymmen sitten viinaryyppy aamulla ennen töihin menoa tai kostea lounas keskellä kirkasta päivää kollegojen seurassa ei ollut lainkaan tavatonta. Nykyään alkoholinkäyttöön työelämässä suhtaudutaan kriittisemmin, mutta vapaa-ajan kulutukseen taas liberaalimmin.
“Suomessa alkoholia on perinteisesti juotu humalahakuisesti, eli tavoitteena on tulla humalaan ja saada sitä myöten sosiaalisia taitoja ja lääkettä ahdistukseen, masennukseen tai itseluottamuksen puutteeseen”, toteaa professori Onni Niemelä.
LT Onni Niemelä on tutkinut päihdelääketiedettä varteenotettavat 35 vuotta. Tällä hetkellä hän toimii muun muassa laboratoriolääketieteen professorina Tampereen yliopistossa. Hänen mukaansa tutkimustyötä tehdessä on tärkeää tuntea myös suomalaisen alkoholinkäytön historia. Historia on apuna pohdittaessa alkoholin aiheuttamien terveyshaittojen syitä ja arvioitaessa vaikutusmahdollisuuksia niiden ennaltaehkäisyyn.
Niemelä kertoo, että alkoholin kulutus kasvoi kohisten 70-luvun alussa keskioluen vapauduttua kauppoihin. Siitä lähtien kokonaiskulutus on kasvanut ja käyttö arkipäiväistynyt vuosikymmenien saatossa. Nykyään alkoholia juodaan säännöllisemmin ja suhtautuminen etenkin naisten humaltumiseen on sallivampi. Naisten juomistottumukset ovatkin pikkuhiljaa nousseet samalle tasolle miesten kanssa. Vielä 80-luvulla noin 30% naisista ja 12 % miehistä oli täysraittiita, kun tällä hetkellä enää vain alle 10%.
“Mielestäni kuitenkin tietoisuus alkoholihaitoista on samalla parantunut”, Niemelä kommentoi. Hänen mukaansa siitä ei ole kauaakaan, kun vielä joitain vuosikymmeniä sitten kosteat lounaat ja rankan alkoholinkäytön sävyttämät työelämän tilaisuudet olivat osa normaalia työelämän etikettiä. Alkoholitarjoilu erilaisissa tilaisuuksissa oli pääsääntöisesti periaatteella “ad libitum”, eli niin paljon kuin mieli tekee, kun taas nykyisin monet järjestäjät pitäytyvät parissa sivistyneessä viinilasillisessa. “Tänä päivänä monilla työpaikoilla on myös varsin tiukka suhtautuminen alkoholin liikakäyttöön ja henkilöstön mahdollisiin alkoholiongelmiin puututaan herkemmin”, Niemelä sanoo luottavaisena. Ja itse asiassa, aivan tuoreimpien uutisten mukaanhan raittius olisi jälleen yleistymässä Suomessa.
Alkoholipolitiikka kapulana rattaissa
Uransa aikana kaikenlaista nähnyt Niemelä suhtautuu kriittisesti uuteen alkoholilakiin. “Uusi alkoholilaki parantaa jälleen alkoholin saatavuutta, jolloin on todennäköistä, että näemme haittojen kasvua erityisesti tietyissä ryhmissä. Alkoholin parantunut saatavuus ja ravintoloiden aukioloaikojen jatkot tulevat varmasti rasittamaan terveydenhuoltoa samoin kuin esimerkiksi järjestyksenvalvontaa. Erityisesti päivystyspisteissä tullaan varmasti näkemään kuormituksen kasvua.” Niemelä ennustaa. Hän surkuttelee lääkäreiden turhautumista alkoholipolitiikkaan. “Lääkärit kokevat monesti turhauttavana nähdessään etulinjassa sen, miten paljon alkoholihaitat kuormittavat terveydenhuoltoa suhteessa siihen, miten vähän poliittinen päätöksenteko pystyy auttamaan lääkäreitä terveyshaittojen ehkäisemiseen tähtäävässä työssä.” Niemelä arvostelee.
Hän muistelee vuosien varrella kohtaamiaan alkoholipolitiikan uudistuksia. “Kun vuoden 2004 alussa viinaveroa alennettiin kaupallisten intressien painostuksesta, kaikki sosiaali- ja terveysministeriön käyttämät asiantuntijat varoittivat haittojen ja kustannusten lisääntymisestä, mitkä sitten toteutuivatkin.” Viinaveroa jouduttiinkin sittemmin vähin äänin korottamaan, Niemelä mainitsee ja jatkaa turhautuneena. “Monet hankkeet, kuten päihdeäitien hoidon tehostaminen sikiöiden suojelemiseksi vakavilta päihdevaurioilta, ovat olleet kauan vireillä, mutta ne ovat jääneet poliittisilta päättäjiltä toteuttamista vaille valmiiksi käyttäen perusteena argumentteja kuten itsemääräämisoikeuteen puuttuminen.”
Raivoraitis ja riskialtis ammattikunta
Paljon puhutaan päihdepotilaiden kuormittamasta terveydenhuollosta, mutta miten on lääkärien itsensä laita, kun on kyse alkoholitottumuksista? “Lääkärit tuskin ovat ainakaan aliedustettuna muuhun väestöön verrattuna”, Niemelä sanoo ja harmittelee, ettei lääkäreiden itsensä alkoholinkäytöstä ole kotimaista tutkimustietoa. Joitakin kansainvälisiä tutkimuksia on kuitenkin tehty, ja niiden mukaan lääkäreistä löytyisi enemmän täysraittiita, mutta myös liikakulutusta. Riskikäyttöä esiintyy Suomessa runsaasti keski-ikäisten miesten keskuudessa, eikä lääkärien ammattikunta ole tässä poikkeus. “Joidenkin tutkimusten mukaan lääkäreissä on keskimääräistä enemmän raittiita, mutta toisaalta alkoholin riskikäyttö on yleistä keski-ikäisillä mieslääkäreillä, erityisesti kirurgeilla.” Niemelä nostaa esiin.
Niemelä spekuloi juomistapojen juontavan juurensa jo opiskeluajoilta tiedekunnassa. “Kulutuksen lisääntyminen lääkäreillä on monilla lähtenyt käyntiin jo opiskeluaikojen lukuisista illanvietoista, joissa muutama alkoholiannos on tuonut mukavan olon. Osalle porukasta lähtee käyntiin kierre, joka johtaa myöhemmin alkoholisoitumiseen.”
Niemelä muistuttaa, että joskus viattomasti alkanut ongelma varjostaa jopa työelämää. Potilasturvallisuuden ollessa vaarassa alkoholinkäyttöön puututaan järein asein. “Valvira on viime aikoina joutunut puuttumaan myös ammattioikeuksiin valitettavan usein päihdeongelmien takia. Erityinen ongelma on se, jos alkoholin lisäksi mukana on ollut lääkkeiden väärinkäyttöä.”
Tietoisuus tiennäyttäjänä tulevalle
Vaikka lakiuudistus enteilee Niemelän mielestä huonoa, hän lohduttautuu sillä, että ainakin tietoisuus alkoholin aiheuttamista terveyshaitoista on parantunut selvästi. “Uusi tutkimustieto on tuonut tarpeelliseksi myös tarkentaa alkoholin riskikäytön rajoja siten, että aikaisemmat 24 annosta miehille viikossa on madallettu tasolle 14, kun taas naisille raja on madallettu 16:sta seitsemään annokseen viikossa.”
Niemelä arvioi, että lääkäreiden keskuudessa on tapahtunut edistystä paitsi tietoisuudessa, myös käytännön suhtautumisessa. “Alkoholinkäyttöön suhtaudutaan ehkä neutraalimmin ja se näkyy myös potilastyössä siten, että asia pystytään ottamaan paremmin puheeksi yhtenä osana elämäntapariskien kokonaisarviointia”, hän sanoo ja ohjeistaa nostamaan kissan pöydälle vastaanotolla. “Pitkäaikainen alkoholinkäyttö vaikuttaa haitallisesti moniin kohdekudoksiin ja sen takia systemaattinen alkoholinkäytön esille ottaminen potilaan kohtaamisissa on aina tärkeää”, hän korostaa. Keskustelu elämäntavoista kuuluukin nykyään terveydenhuollon arkipäivään, eivätkä alkoholitottumukset ole enää samanlainen tabu kuin ennen. Myös huoli esimerkiksi kollegan hyvinvoinnista osataan ja uskalletaan nostaa nykyään esille.
Yleisesti ottaen suhtautuminen alkoholiin vaikuttaa kallistuvan vähän molempiin suuntiin riippuen siitä, mitä vaakakupista löytyy. Työelämän alkoholinkäyttöön suhtautuminen on mennyt selvästi kriittisempään suuntaan ja lähentelee useassa paikassa nollatoleranssia. Samoin esimerkiksi päihtyneenä rattiin hyppääminen tai pikkulasten hoitaminen ei ole nykyään enää yhteiskunnallisesti hyväksyttävää sen paremmin kuin laillistakaan. Juopumukselle on muodostunut sosiaalisesti hyväksyttävä oma aikansa ja paikkansa, mikä on seurausta nykypäivän valistuneisuudesta.
