Hyvinvoiva NLY valikoitui tämän vuoden teemaksi hallituksemme sisäisessä keskustelussa ja sen tiimoilta on alkuvuonna tehty toimenpiteitä. Haluan tarjota jokaisen työyhteisön käyttöön muutaman simppelin ajatuksen, joilla voidaan lisätä kaikkien viihtyvyyttä.
Oma kokemukseni on, että korona-aika muutti monen työyhteisön tapaa toimia pysyvästi ilman, että vanhaan on nyt tilanteen normalisoiduttua sen enempää palattu. Yksinkertaisimmillaan yhteiset lounas- tai kahvihetket ovat näistä esimerkki ja toivon, että tämänkaltaiset asiat ovat kaikki palanneet ennalleen. Sen sijaan erinäiset afterworkit, yhteiset osallistumiset koulutustilaisuuksiin, paikallisten lääkäriyhdistysten toimintaan osallistuminen työporukalla tai epäviralliset työporukan chatit ovat vähentyneet.
Näen, että joustamisen suunnitteluun ja johtamiseen tulisi voida panostaa entistä paremmin.
Iso merkittävä muutos on tapahtunut yhteisessä joustamisessa töiden osalta. Uskallan väittää, että ennätyssuuri hoitovelka on ajanut enemmän tai vähemmän koko kollegakunnan siihen pisteeseen, ettei joustoon ole kenelläkään juuri halua tai oma jaksaminen ei sitä mahdollista. Kuitenkin kaikki tiedämme, että ala vaatii ajoittaista joustamista niin työtehtävien kuin aikataulujen puolesta. Näen, että joustamisen suunnitteluun ja johtamiseen tulisi voida panostaa entistä paremmin. Se vaatii kuitenkin taustatiedon siitä, mikä on kenellekin merkityksellistä.
Toiselle merkkaa työtehtävä, joillekin nimenomaan aikataulu ja kolmannelle työstä saatava ansio. Suurimmalle osalla näiden yhdistelmä vaihtelevin painotuksin. Kukaan ei voi joustaa loputtomasti, mutta elämässä on myös vaiheita, jolloin joustaminen on toista hetkeä helpompaa. Olemme esimerkiksi aloittaneet perheellä vauvauinnin säännöllisesti arki-iltana työpäivän päätteeksi, ja priorisoin sitä varsin korkealle. Toisaalta jokainen aamu alkaa kohdallani aina aiemmin kuin totuttu työaika. Olen pyrkinyt viestimään asiaa työyhteisössäni niin, että joustan kyllä lähtökohtaisesti mielelläni yhteiseksi parhaaksi, mutta maanantaisin se ei iltapäivästä onnistu. Aamuista onkin taas vastavuoroisesti ollut monestikin hyötyä.
Yksi koronan jättämä jälki tämän hetken työyhteisöjen keskustelukulttuuriin onkin se, että siviilielämän asiat pidetään mielestäni entistä visummin omana tietona. Avoimempi kulttuuri ja oman arvomaailman esiintuominen vaatiikin nyt ponnisteluja, jotta yhteisössä työskentely onnistuu tätä hetkeä sujuvammin.
Sinä vasta valmistunut kollega tai kandi, joka aloitat uudessa työpaikassa tässä kevään ja kesän aikana: ota rohkeasti osaa työyhteisön kehittämiseen ja osallistu yhteiseen tekemiseen, vaikkei se lähtökohtaisesti olisikaan sinulle ominaisinta toimintaa.
Sinä pidempään työyhteisössä ollut kollega: kutsu uudet mukaan kaikkeen tekemiseen, kerro omista ajatuksistasi niin työn kuin siinä joustamisen suhteen, avaa työyhteisösi kirjoittamattomia sääntöjä ja käytä aika ajoin ajatus siihen, mitä itse olisit alussa toivonut saavasi. Pienet panostukset maksavat itsensä takaisin niin yhteisenä joustona kuin toivottavasti arjen ilona.
Haluan loppuun painottaa, että jokaisen nuoren lääkärin tulisi voida rajata sitä, kuinka paljon on välttämätöntä työn puolesta joustaa tai ainakin sen tulee olla jo työtä sopiessa selvillä. Loppuun palanut kollega ei voi auttaa yhtään potilasta tai organisaatiota. Vähäisempi joustaminen voikin olla lopulta kaikkien etu hankalassa tilanteessa.
Riku Metsälä
NLY:n hallituksen puheenjohtaja