Kliinisen opetuksen hajautus on viime vuosikymmenen aikana laajentunut ja vakiinnuttanut asemansa perusopetuksessa. Parhaimmillaan hajautettu opetus on hyvin strukturoitua, intensiivistä ja henkilökohtaista. Tämän vuoksi hajautukseen lähdetään mielellään, vaikka oma elämä jää viikoksi tai kahdeksi tauolle.

Kuvitelkaamme hetken, millainen on kandille ihanteellinen oppimisympäristö klinikassa, vaikka kierrolla tai poliklinikalla. Pieni ryhmäkoko lienee oppimisen kannalta tärkeimpiä tekijöitä. Ihannetilanteessa opiskelijoita on ryhmässä kahdesta neljään. Opetuksen johdonmukaisuus ja jatkuvuuskin ovat tärkeitä – jos kierron tai polin pitäjä ei vaihdukaan päivästä toiseen, vuorovaikutus on tehokkaampaa ja oppiminen sujuvampaa. Klinikassa hoitohenkilökunta on myös tärkeässä roolissa ja heidän suhtautuminen kandeihin jää mieleen pitkäksi ajaksi. Omin käsin tekeminen on korvaamatonta: Mitä enemmän kandiopetuksessa pääse ohjatusti tekemään, sitä paremmat ovat taidot työelämään siirryttäessä.

Todellisuudessa, jossa yliopistoklinikoiden opetus ei resurssisyistä aina pääse aivan kaikkia listattuja kriteereitä täyttämään, opetus hajautuksessa on piristävä kohokohta. Hajautukseen lähtee monesti pienempi ryhmä, jolloin opetus on henkilökohtaisempaa. Jatkuvuus on taattu, kun opetuksesta vastaa keskitetysti yksi professori tai kliininen opettaja. Potilaat ovat keskimäärin vähemmän eksoottisia kuin yliopistosairaalassa, mikä palvelee hyvin tulevaa työtä perusterveydenhuollossa. Hajautuksessa kandi pääse monesti itse tekemään enemmän kuin yliopistollisissa sairaaloissa ja hoitajillekin kandi on harvinainen, ilahduttava näky. Hajautuksessa päivät ovat yleensä pitkiä t ja intensiivisiä, mutta myös antoisia.

Hyödyt oppimisen kannalta ovat selvät. Hajautuksen käytännön järjestelytkin ovat yleisesti ottaen hyvällä mallilla: Tiedekunnat vastaavat kautta linjan asumisjärjestelyistä. Matkakustannuksetkin korvataan, yleensä matkalipuilla, jolloin oman auton käyttö jää itse maksettavaksi. Opiskelijaterveydenhuolto järjestyy vaihtelevasti paikallisen YTHS:n kautta.

Harmi onkin, että hyötyäkseen hajautuksesta opiskelija joutuu matkustamaan vieraalle paikkakunnalle, jolloin  oma elämä, kuten työt, harrastukset ja muut sitoumukset joutuvat tauolle. Toiveita hajautuksen suhteen huomioidaan, mutta kurssista riippuen pienten lasten vanhemmat saattavat olla ainoita, jotka eivät kurssin aikana joudu hajautusopetukseen. Tämä tuottaa joillekin aikamoista päänvaivaa, sillä joustoa löytyy oppiaineesta riippuen vaihtelevasti.

On selvää, että hajautus on tullut jäädäkseen, kun sisäänottomäärät nousevat ja klinikoissa tulee entistä ahtaampaa. Moni taho on vakuuttanut, että sisäänottolisäysten haasteita ei tulla ratkaisemaan yksinomaan hajautusopetusta lisäämällä, ja että hajautettujen opetuspäivien määrä säilyy ennallaan. Nähtäväksi jää, kuinka käy. Medisiinariliitto seuraa hajautuksen käytäntöjä ja kannanotto hajautuksen järjestelyistä onkin tulossa.

Joudumme vielä hetken odottamaan, että kliininen opetus saavuttaa ihanteensa. Hajautuksen laadukas opetus on yksi askel oikeaan suuntaan

Linus Törnqvist, LK
Koulutusvaliokunnan jäsen