Kolmissakymmenissä olevan miehen paksusuolen haavainen tulehdus oli paha, vaikka suoliston ulkopuolisia sairauden ilmentymiä ei ollut. Hoidot eivät auttaneet, ja koko paksu- ja peräsuoli  poistettiin. Sen jälkeen vaivat hävisivät. Uloste tuli anukseen rakennetun J-pussin kautta normaalia reittiä. Mitään lääkkeitä ei tarvittu. 

Toistakymmentä vuotta myöhemmin Etelä-Eurooppaan suuntautuneella turistimatkalla tarttui ripuli. Vetisiä ulosteita tuli rajusti ajoittain jopa useita kertoja tunnissa.  Alussa hän myös oksensi toistuvasti. Vatsa oli kipeä, ja kuumettakin oli yli 38 oC. Verta ulosteessa ei kuitenkaan ollut.  

Kaksi päivää myöhemmin sikäläisellä päivystyspoliklinikalla kunto oli heikko. Potilas pystyi vaivoin istumaan. Sydän sykki tasaisesti ja säännöllisesti 114/min, ja verenpaine oli 88/62 mmHg. Periferia oli kylmä ja kieli kuiva.  Vatsanpeitteet  olivat kuitenkin pehmeät ja myötäävät, vaikka aristelivatkin jonkin verran kauttaaltaan. Suoliäänet olivat vilkkaat, mutta keuhkoista tai sydämestä ei todettu erikoista. Tusheerattessa käsineeseen jäi sierrettyneestä aukosta  vihertävää vetistä suolen sisältöä.  

Verilitra sisälsi hemoglobiinia 208 g, ja punasolujen osuus verestä oli 61 %, mutta muuten pieni verenkuva oli normaali. Plasma kreatiniinin pitoisuus oli 425 umol/l,  kaliumin  määrä 4.0 mmol/l,  natriumin lukuarvo 135 mml/l,  glukoosin pitoisuus 6.6 mmol/l  ja C-reaktiivisen proteiinin määrä 107 mg/l. Transaminaasit olivat normaalit  ja virtsa  puhdas.     

Vuorokauden hyvin runsas nesteytys  kohensi vointia niin, että hän pystyi lennolla palaamaan kotimaahan. Päivystyspoliklinikalla potilas olikin jo kävelevässä kunnossa. Ripuli oli helpottamaan päin. Syke oli 94/min, verenpaine 150/90, raajat lämpimät ja tärykalvolämpö 37.2 oC. Hemoglobiinin määrä oli  165 g/l ja kreatiniinin lukuarvo  131 umol/l. Ulosteesta ei myöhemmin valmistuneessa tavallisissa viljelyissä löytynyt patogeenia bakteeria  tai parasiitteja. 

Mitä oli kyse?

 

 

 

 

VASTAUS:

Heikko kunto, kuiva kieli,  kylmä periferia, takykardia ja hypotonia, sopivat vaikeaan dehydraatioon, joka selitti hyvin hemokonsentraation ja munuaisinsuffisienssin.    

Kuivuma puolestaan johtui epäilemättä ripuliin ja oksenteluun johtaneesta suolitulehduksesta, jonka syyksi ei paljastunut mitään spesifista patogeenia kuten salmonellaa, shigellaa, kampylobakteeria tai parasiittia. Yleisin turistiripulin aiheuttaja lieneekin enterotoksigeeninen Escherichia coli, joka ei tule esille rutiinimaisessa ulosteviljelyssä.  

Tavallista turistiripulia paljon pahempi taudinkuva selittyi aikaisemmin tehdyllä paksusuolen poistolla. Vaikka suolisto olisikin kauttaaltaan tulehtunut ja läpikulkuaika ripulissa huomattavasti lyhentynyt, kolon ja sen loppupäät imevät silti mm. vettä ja suoloja sisältään takaisin elimistöön. Jos paksusuoli puuttuu, peräaukko voi ripulissa muistuttaa painepesuria. Paha dehydraatio saattaa silloin kehittyä ällistyttävän nopeasti.  

EKG:hen ja thorakuvaan tauti ei yleensä takykardiaa lukuun ottamatta heijastu kuten ei potilallaammekaan.

Etelänmatkaaja toipui nestehoidolla nopeasti kokonaan. Mahdollista seuraavaa reissua ajatellen ohjeita kertailtiin. Alussa ennen ulosteviljelyn tulosta hän sai myös sipfloksasiinia, mutta mahtoiko sillä merkitystä ollakaan.   

Juhani Partanen 

Sisätautilääkäri “emeritus”  Jorvin sairaalasta