Chatlääkäri-palvelut ja videovastaanotot ovat tulleet jäädäkseen. Etätyössä on paljon hyvää, vaikka välillä se on vaikeaakin. Nuori Lääkäri haastatteli viittä etätyötä tekevää kollegaa.  

 

Jesper RautiolaLL 

Työskentelee Haminan terveysasemalla Kymsotella

Rautiola pendelöi aiemmin terveysasemalle Helsingistä joka viikko mutta otti vuodenvaihteen jälkeen ilolla vastaan tarjouksen osittaisesta etätyöstä: ”Ylilääkärimme lähti kehittämään yhdelle lääkärille keskitettyä reseptinuusintaa, ja minulle tarjoutui mahdollisuus tehdä tätä työtä etänä Helsingistä.”

Etätyö mahdollistaa Rautiolalle lyhyemmän fyysisen työviikon terveysasemalla.

”Pystyn näkemään ystäviä ja perhettä Helsingissä, eikä 150 kilometrin työmatka pääse siksi puuduttamaan liikaa”, hän sanoo.

Rautiola tuo esiin työssä viihtymisen: ”Etätyöpäivä keventää nuorelle lääkärille usein kuormittavaa terveyskeskusarkea. Koska en ole fyysisesti paikalla, ei kukaan tule ovelle koputtelemaan ja pyydä ottamaan kantaa johonkin ylimääräiseen.” Rautiolalle etätyö on tehnyt työpätkästä Kymsotessa alun perin suunniteltua pidemmän, kun elämä Helsingissä ei rajoitu vain viikonloppuun.

 

Tove LaivuoriLL, yleislääketieteen erikoislääkäri

Työskentelee Töölön Mehiläisen lääkärikeskuksen vastaavana lääkärinä

Laivuori työskentelee Töölön Mehiläisen lääkärikeskuksen vastaavana lääkärinä. Hallinnollisen työn lisäksi hän tekee potilastyötä etävastaanoton muodossa, suurimmaksi osaksi videovastaanottona. Valtaosa potilaista on diabeetikkoja ja muita yleislääkärin vastaanotolle hakeutuvia potilaita.

Laivuori on aiemminkin pitänyt chat-vastaanottoa, mutta kun koronan myötä hallinnollinen työ siirtyi lähes kokonaan etämuotoiseksi ja Mehiläisessä lisättiin etävastaanottojen määrää, koki Laivuori luonnolliseksi, että hän on etulinjassa kokeilemassa uutta palvelua. ”Koen tärkeäksi, että tunnen etävastaanoton pitämisen tekniset ja käytännön asiat, jotta pystyn neuvomaan ja auttamaan etävastaanottoa pitäviä kollegoita”, Laivuori toteaa.

Laivuorelle ennalta sovitut vastaanottopäivät tuovat mukavaa rytmiä muutoin melko vapaasti suunniteltavaan työnsarkaan hallinnollisten töiden parissa. Vastaanotot raamittavat päivää ja tauon pitäminen on helppoa, kun kahvi tai lounas ovat vain muutaman askeleen päässä. Toisaalta aikataulusta täytyy pitää kiinni: ”Potilas ei näe, milloin edellisen potilaan vastaanotto päättyy, ja jokainen tietää kuinka turhauttavaa on roikkua langoilla ja odottaa etätapaamisen toista osapuolta”, hän sanoo.

Pienetkin myöhästymiset korostuvat etävastaanotoilla kivijalkaan verrattuna. 

 

Robert TeirLL  

Työskentelee Terveystalolla hoivakotien vastuulääkärinä. Ajatuksena jatkossa erikoistuminen geriatriaan.

Robert Teir ajautui etätyöhön mielenkiintoisen työn lomassa. ”Noin 6 vuotta sitten aloin toimia hoivakotien vastuulääkärinä Terveystalolla, ja siinä hommassa olen edelleen”, hän toteaa. Suurin osa vastuulääkärin työstä toteutetaan etänä.

Etänä työskentelevällä vastuulääkärillä on hoidettavana useampi hoivakoti, ja vaikka Teir ei olekaan jokaisessa hoivakodissa päivittäin paikalla, hän on tavoitettavissa päivittäin ja viikonloppuisinkin hoivakodeille on lääkäri, johon olla yhteydessä.

”Tässä tuttu hokema toteutuu: lääkärin on helppo tehdä hoitopäätöksiä, kun potilas ja hänen tilanteensa on ennestään tuttu”, Teir sanoo.

Lähipäiviä hoivakodissa hän sopii tarpeiden mukaan. Käytännössä tämä tarkoittaa yhtä tai kahta kertaa kuukaudessa. 

Kun Terveystalolla siirryttiin hoitamaan hoivakoteja enemmän etänä, tutkittiin, vaikuttaako muutos esimerkiksi päivystykseen hakeutumiseen. Muutoksen lopputuloksena päivystyskäynnit päinvastoin vähenivät. Etänä työskentelevä lääkäri voi olla jopa helpommin tavoitettavissa: aikaisemmin lääkärit saattoivat kiertää osaston kerran viikossa fyysisesti, mutta muina päivinä kannanottoja tilanteeseen oli vaikeampi saada. 

Etätyö ei tietenkään olisi mahdollista ilman osaavia sairaanhoitajia paikan päällä, Teir muistuttaa. Heidän arvioonsa ja havaintoihinsa tukeudun usein.

 

Elina AurinkoinenLL, yleislääketieteen erikoislääkäri

Työskentelee Pihlajalinnassa. Aloitettuaan restaurointiopinnot Aurinkoinen on siirtynyt tekemään lääkärintyötä etätyönä uuden ammatin opiskelun lomassa.

Elina Aurinkoinen lähti kokeilemaan etälääkärin työtä pandemian vauhdittamana. Keväällä 2020 Pihlajalinnassa lisättiin etälääkärinä työskentelemisen mahdollisuutta. ”Työskennellessäni maaseudulla terveyskeskuslääkärinä otin kantaa potilaiden tilanteeseen puhelimitse pitkien välimatkojen takia. Jo tuolloin ajattelin, ettei ihan joka asian takia tarvitse kohdata kasvotusten”, Aurinkoinen toteaa. 

Aurinkoinen työskentelee terveyssovelluksen lääkärinä. Tällä hetkellä yleisintä on koronavirukseen liittyvä neuvonta ja testiin hakeutuvien henkilöiden hoitaminen. Virtsatietulehdukset, sidekalvontulehdukset, ihottumat ja hyvänlaatuinen päänsärky sekä reseptin uusinta ja laboratoriotulosten tiedustelut ovat etälääkärin arkipäivää. Aurinkoisen kokemus on, että terveyssovelluksessa potilaat ovat yleensä työterveyshuollon potilaita eli lähtökohtaisesti varsin terveitä ja itse asiansa hoitavia ihmisiä.

Etätöiden ja uusien opintojen parissa vieraantuminen praktiikasta ei huoleta: ”En ole huolissani kliinisten taitojeni katoamisesta, vaikka olenkin nyt vähemmän etulinjassa. Nyt olen etälääkäri, kuka tietää mitä teen parin vuoden kuluttua.” 

 

Essi IhanainenLL 

Työskentelee tällä hetkellä kahden eri työnantajan kautta tehden sekä etätyötä että tavallista vastaanottotyötä. Talvet viettää yleensä Lapissa ja kesät Suomenlahden rannoilla leijasurfaten. 

Ajatus etätyöstä oli kypsynyt Essi Ihanaisen mielessä jo tovin: ”Olen pitkään kadehtinut tuttuja, jotka tekevät reissun päältä töitä. Olen myös ajanut ennen paljon työn perässä autolla, mikä väsyttää”, hän toteaa. Lopulta Ihanainen siirtyi etätyöhön pandemian takia kertarysäyksellä. Takana oli kolme kuukautta matkustelua Vietnamissa. Palattuaan Suomeen hän aloitti työt Lapin rinnekeskuksessa, mutta jäi tyhjän päälle, kun työt loppuivat kahden viikon varoitusajalla. 

”Oma talous oli pelastettava, ja tappiota korvaavat työt järjestyivät etäpalveluiden muodossa nopeasti, kun kaksi eri läppäriä tuli postissa viikon sisällä”, Ihanainen muistelee. Etätyö on tuntunut Ihanaisen elämäntilanteeseen sopivalta. Näin jälkeen päin hän toteaa, että etätyön mahdollisuus on pääasialliselle keikkalaiselle hyvä turva kaiken varalta esimerkiksi, jos olisi fyysisesti estynyt tekemästä vastaanottotyötä urheiluvamman tai vaikkapa karanteenin takia.

 

Etätyö tuo joustoa 

Kaikki haastateltavat kiittelevät etätyön joustavuutta.

Perheellisille etätyö mahdollistaa sen, että lapset voi saattaa rauhassa päiväkotiin ja iltapäivällä ehtii temppukerhoihin, kun työtä voi jaksottaa myös iltoihin. 

Aurinkoinen kokee, että etätyössä pystyy olemaan parempi vanhempi ja illat kotona neljän lapsen kanssa sujuvat, kun työpäivän jälkeen ei ole täysin puolivaloilla. ”Pyrin tekemään töitä silloin, kun lapset eivät ole kotona tai ovat nukkumassa. Ajoittain hyppään ruuhka-avuksi kesken illan ja toisaalta, jos chatissa on hiljaista, ei mikään estä pelaamasta samalla muistipeliä tai tekemästä käsitöitä. Kotona illalla työskennellessä tietoturva ja potilaan yksityisyydensuoja on luonnollisesti tärkeää”, Aurinkoinen toteaa.

Teirin ja Rautiolan päivä ei ole sidottu tiettyyn kellonaikaan. Hoivakodeilla on aikahaarukka, jolloin he tietävät odotella Teirin soittoa. Rautiola voi uusia reseptejä ja hoitaa terveysaseman paperiasioita yhtä hyvin illalla kuin virka-aikaan. Laivuori voi tehdä hallinnollisia töitä hyvin joustavasti ja toisaalta etävastaanottojen kellonajan saa itse päättää. 

 

Mahdollisuus toteuttaa omia unelmia 

Ihanainen ja Aurinkoinen pääsevät tekemään unelmaansa etätyön avulla. 

Aurinkoinen on lähtenyt opiskelemaan artesaaniksi suurperheen ja lääkärintyön ohella. ”Rakennusrestaurointi on ollut jo lääkiksen aikaan mielessä sellaisena “one day” –ajatuksena. Kun päivät opin uutta ja teen käsillä, niin illalla jaksan aivan eri tavalla lasten kanssa.” Opiskelujen aloittaminen on tarkoittanut, että päivätyö on jäänyt sivummalle. Etätyö ja varsinainen päivystäminen ovat ajoittuneet lomille. ”Työ joustaa hienosti tässä elämäntilanteessa, ja koska chat on auki 7–23, on minulla ollut mahdollisuus tehdä parin tunnin työpätkiä siellä täällä. Aloitan työharjoittelun rakennusrestauroinnin parissa maaliskuussa ja olen jo sopinut, että olen työharjoittelussa kolme päivää viikossa ja etälääkärinä kaksi päivää viikossa sen ajan, kun lapset ovat koulussa”, Aurinkoinen sanoo.

Essi Ihanainen taas on viettänyt kuluvan talven Lapissa leijasurfaten, ja hän vastaa haastatteluunkin Pallastunturin juurelta. Ihanainen tekee vuoden pimeimpinä aikoina etätyötä ma-pe klo 8–12 ja 1620. Välissä hän pystyy ulkoilemaan tunturissa hyödyntäen lyhyen valoisan ajan. Päivät tunturilla vaativat silti luonnetta. Ihanaisen elämä  

mahtuu tällä hetkellä asuntoautoon, eikä yllätyksiltä siksi voi välttyä. ”Yhtenä yönä asteita oli -30 ja asuntoauton lämmitysjärjestelmä pamahti. Työkoneet evakuoin sänkyyn. Kun sain lämmityksen toimimaan, oli seuraava ongelma, että piilolinssit olivat jäätyneet rasiaan.

 

Kollegojen tukea myös kotona 

Vaikka työskentelisi kotoa tai mökiltä, ei tarvitse olla ilman konsultaatioapua. Kaikki kiittelevät moderneja konsultaatioryhmiä, joissa voi kysyä kollegojen mielipidettä tietoturvallisesti.

”Vaikka suurinta osaa työkollegoista ei ole koskaan tavannut, niin yhteinen konsultaatioryhmä mahdollistaa antoisaa ammatillista pohdintaa, ja niistä saa usein myös hyvät naurut”, Aurinkoinen toteaa. Hän myös kiittelee hyvää esimiestyötä ja selkeitä linjoja: ”PKV-lääkkeitä ei meiltä uusi kukaan ja sinuiittiin ei antibioottikuuria etänä heru, vaikka kuinka olisi tuttu vaiva.

Yleislääketieteen erikoislääkärit Laivuori ja Aurinkoinen eivät aivan suoralta kädeltä suosittele pelkkää etätyötä vastavalmistuneelle lääkärille.

Riittävä työkokemus on edellytys etävastaanoton pitämiselle. Ihanainenkin toteaa, että kliininen työ on etätyön pohja. Hänelläkin on takana paljon itsenäistä työskentelyä kiireisissä päivystyspisteissä, ja hän kiittää myös saamastaan seniorituesta etätyöhön liittyen. 

 

Etätyö ja tietotekniikka 

Etätyö vaikuttaa haastattelujen perusteella olevan ainakin jossain määrin välineurheilua. Jos pitää runsaasti videovastaanottoa, kannattaa omasta työmukavuudesta huolehtia. Laivuori on panostanut tähän omassa kotitoimistossaan: ”Etävastaanoton pitämistä helpottaa suuresti, että käytän kahta näyttöä ja erillistä videokameraa. Hyvät mikrofonilla vastustetut kuulokkeet ovat tarpeen, huonot kuulokkeet painavat korvia ja äänenlaatu on heikko.” Laivuori muistuttaa, että työympäristön pitää olla rauhallinen, eikä potilaan kanssa käyty keskustelu saa missään tapauksessa kuulua työhuoneen ulkopuolelle, sillä potilaiden yksityisyys ja tietoturva on kotonakin prioriteetti.

Myös tietotekniset ongelmat tulevat vastaan, Laivuori kertoo: ”Pitää miettiä etukäteen, mitä tekee, jos netti kaatuu tai on muita yhteysongelmia. Kivijalassa harvemmin mieleen tuleva asia on myös se, että lääkäriin pitää muistaa todentaa potilaan henkilöllisyys. Pitää myös olla selkeä suunnitelma, miten potilas saa vastaanotolla tehtävät dokumentit, kuten lausunnot. 

 

Etätyö ja kehonkieli 

Vastaavana lääkärinä Laivuori on miettinyt etävastaanottoja myös potilaan näkökulmasta. ”Videovastaanotolla potilaasta näkyy usein vain kasvot tai korkeintaan puolet kehosta. Liikkumista ei pysty spontaanisti havainnoimaan. Kameroiden laatu ja huoneen valaistus eivät yleensä mahdollista asioiden arvioimista lähietäisyydeltä. Ihon väri vääristyy eikä potilaan inspektio ole lainkaan samaa tasoa kuin vastaanotolla”, hän luettelee. 

”Videovastaanotolla pitää myös kiinnittää huomiota omaan kehonkieleen”,

sanoo Laivuori ja jatkaa: ”Helposti tulee katsottua pelkästään potilaan kuvaa ruudulta, jolloin potilaalle se näyttäytyy niin, ettei lääkäri katso silmiin ollenkaan. Omat ilmeet – tai ilmeettömyys – korostuvat videolla, kun kehonkieli ei näy potilaalle samalla tavalla kuin normaalilla vastaanotolla. Lisäksi kun katsetta siirtää toiselle näytölle, on potilaalle hyvä kertoa mitä tekeeesimerkiksi katson tästä toiselta näytöltä sinun aiempia tekstejäsi”, koska potilas ei näe, miksi lääkärin katse siirtyy pois hänestä.”

 

Ja kun välillä pitää tavata kasvokkain… 

Lopuksi Laivuori muistuttaa, että aina etäkontakti ei riitä. ”Etälääkärin pitää pystyä ohjaamaan potilas kivijalkavastaanotolle, vaikka potilas ei tarvetta aina tunnista tai ymmärrä. Pitää myös olla tarkkana, ettei uuden oireen selvittely tai kroonisten sairauksien seuranta jää pelkästään etävastaanottojen varaan, vaan ohjaa rohkeasti kivijalkaan statustamista varten, kun siihen on tarve”. Etätyön harjaannuttama Laivuori antaa vielä viimeisen vinkin: ”Jos itsellä ei ole tarjolla kivijalkavastaanottoa, voi olla hyvä olla ’luottokollega’, jonka vastaanotolle ohjaa potilaan statustamista varten, vaikka hoito jatkuisikin omalla etävastaanotolla.”

 

Teksti: Johanna Suur-Uski