Lokikirjoja on käytetty vaihtelevasti suomalaisessa erikoislääkärikoulutuksessa jo 90-luvun lopulta lähtien. Nuorten Lääkärien Yhdistyksen koulutusvaliokunta ja Pro Medico kirjoittivat raportin, jossa arvioitiin vuonna 2012 käytössä olleita lokikirjoja. Raportissa esitellään myös erikoislääkärikoulutukseen vaikuttava lainsäädäntö, kansainväliset säädökset ja koulutuksen nykytila. Raportissa esitellään suomalaisista ja joistakin ulkomaalaisista lokikirjoista poimittuja toimivia esimerkkejä lokikirjojen toteuttamisesta ja sisällöstä. Näiden pohjalta lokikirjaraportin laatinut työryhmä teki ehdotuksen tulevaisuuden lokikirjan rakenteesta.
Raportissa todetaan käytössä olleiden lokikirjojen olevan ulkoasultaan pelkistettyjä tulostettavia luetteloita, jotka sisälsivät toimenpide- ja sairauslistoja. Tavoitteita ei oltu yleisesti kuvattu tarkasti, vaan lokikirjat sisälsivät lähinnä suosituksia suoritettuja toimenpiteiden määristä. Kouluttajille annettiin hyvin niukasti ohjeita kouluttajatapaamisista, arvioinnista ja palautteen annosta. Yleislääketieteellä ja työterveyshuollolla oli tosin omat oppaansa kouluttajille. Oppimismenetelmistä oli vain vähän tietoa lokikirjoissa. Ainoa varsinainen sähköinen lokikirja oli Helsingin yliopistossa yleislääketieteen alalla ja laajin kansallisessa käytössä oleva lokikirja oli työterveyshuollolla. Kardiologian erikoisala oli hyödyntänyt lokikirjassaan laajasti eurooppalaisia suosituksia, ja siinä on kuvattu tarkasti mm. koulutuspaikkojen laatukriteerit, jotka puuttuivat valtaosasta lokikirjoja.
Raportti sisältää ehdotuksen tulevaisuuden sähköisestä lokikirjasta, joka voisi sisältää kaikille aloille yhteisen osion. Tämä kattaisi erikoistumiseen liittyvät yleiset asiat, kuten yleisen ammatillisen kehittymisen, johtamistaidot, koulutuksen arviointikriteerit ja koulutuspaikkojen laatukriteerit. Erikoisalakohtainen sisältö oppimistavoitteineen ja koulutuksen arviointeineen olisi jokaisen erikoisalan määriteltävissä. Lokikirjan tulisi olla sähköisessä muodossa ja helppokäyttöinen, sen tulisi tukea erikoistumisen suunnitelmallisuutta ja ohjata erikoistumista asetettujen tavoitteiden suuntaan. Myös kouluttajille tulisi olla oma osionsa palautteen antoa ja erikoistumisen seurantaa varten. Lokikirjaa tulisi voida hyödyntää myös koulutuksen laadun arvioinnissa.
Lue raportti kokonaisuudessaan täällä.
Elina Keikkala
Kirjoittaja on NLY:n koulutusvaliokunnan jäsen