Emma Lommi on ollut hoitamassa päihderiippuvaisia psykiatrisessa vankisairaalassa ja päihdepoliklinikalla. Molemmissa usko ihmisyyteen vahvistui entisestään.

”Alkoholisteja, bentsodiatsepiini- ja huumeriippuvaisia, nuoria ja vanhoja”, Emma Lommi, 27, luettelee. Lommin työpaikalla Espoon kaupungin mielenterveys- ja päihdepalvelukeskus Empussa potilasvalikoima on kirjava. ”Lisäksi on vielä peruspsykiatrisia potilaita ilman päihdetaustaa”. Lommi valmistui vuosi sitten Helsingin lääketieteellisestä. Hän opiskeli alun perin Turussa, mutta vaihtoi sittemmin opiskelupaikkoja päittäin toisen opiskelijan kanssa. Opiskeluaikoina Lommi oli töissä Auroran sairaalan akuuttipsykiatrialla ja muissa psykiatrisissa toimipisteissä. Sitä kautta Lommi innostui myös päihdelääketieteestä. Päihdehuollon lääkärinä Lommi on ehtinyt työskennellä vasta muutamia kuukausia. Kokemus on toistaiseksi ollut antoisa.

Ennen kaikkea päihdehuollossa on Lommin mukaan terveyskeskustyöhön verrattuna moninkertaisesti aikaa. Lommi pitää vastaanottoa, jossa potilasajat ovat tunnin mittaisia. Lisäksi on erillistä aikaa kirjaamiselle. Poliklinikalla on töissä kaksi lääkäriä, ja joukko sairaanhoitajia. Hoitoon tullaan osin terveyskeskusten kautta, osin suoraankin. Ajan saa useimmiten parin viikon sisään.” Joka aamupäivä on lisäksi sairaanhoitajan päivystysvastaanotto, josta pääsee tarvittaessa lääkärille.” Lommin työhön kuuluu myös hoidontarpeen arviointia sekä koulutuksia ja kokouksi

Erityisen rankkaa työtä päihdehuolto ei Lommin mielestä ole.” Osa ihmisistä on haastavia ja osa ei, mutta sama pätee potilaisiin ylipäänsä”, Lommi toteaa. ”Samat potilaat ajautuvat usein myös tavallisiin päivystyspisteisiin ja terveyskeskuksiin, ja siellä vastaanotolle on paljon vähemmän aikaa.”

Opiskellessaan Lommi teki ensin amanuenssuurin ja toimi sittemmin myös lääkärin viransijaisena Turun psykiatrisessa vankisairaalassa eli entisessä Kakolassa. Sairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma oli saapunut yliopistolle pitämään turkulaisopiskelijoille luentoa vankiterveydenhuollosta, ja Lommi kuunteli kiinnostuneena. ”Olin jo aiemmin harkinnut vankilaa työpaikkana”, Lommi kertoo. Luennon jälkeen hän jäi juttelemaan asiasta Lauerman kanssa, ja sai sittemmin työpaikan. Työ oli miellyttävää ja konsultaatiomahdollisuudet hyvät. ”Vankilassa oli todella tiukat turvajärjestelyt ja turvallisuuspuoli oli hyvin resursoitua. En kokenut potilaskontakteja mitenkään uhkaaviksi.” Lommin mukaan jo vankilassa törmäsi päihdepotilaisiin, mistä on ollut nykyisessä työssä hyötyä.

Lommin käsitys päihdeongelmaisista on vahvistunut työn myötä entisestään. ”Ihmisiä he ovat, kuten me kaikki. Usein he eivät vain ole saaneet elämäänsä kovin hyviä lähtökohtia”, Lommi toteaa, ja on sitä mieltä, että sama pätee myös vankeihin. ”Teot pitää tuomita,ei ihmistä.” Jokainen lääkäri joutuu Lommin mukaan joskus uransa aikana hoitamaan entistä, nykyistä tai tulevaa vankia, ehkä tietämättäänkin. ”Heitä kulkee keskuudessamme jatkuvasti.”

Päihdehuoltoa Lommi suosittelisi lämpimästi nuorille lääkäreille. ”Amanuenssiksi voi toki aina hakeutua, mutta psykiatria on tahdiltaan niin rauhallista, että suoraan lääkärin sijaisena tai lääkärinäkin on helppo aloittaa.” Sekä päihde- että vankiterveydenhuollossa konsultaatiomahdollisuudet ovat Lommin kokemuksen perusteella olleet kattavat.

Elokuussa Lommi aloittaa neurologian erikoistumisohjelmaan kuuluvan keskussairaalajakson Kotkassa. Voisiko hän itse vielä joskus palata työskentelemään vankilaan tai päihdehuoltoon?

Miksen! Nautin nykyisestä tytöstäni ja vankisairaala oli työpaikkana monella tapaa paras tähänastisista. Psykiatrisia vankisairaaloita on kuitenkin Suomessa vain kaksi, ja kumpaankin on turhan pitkä matka.

Päihdelääketieteen erityispätevyyden suorittaneista on pulaa

Päihdelääketieteeseen voi pätevöityä lääkärin perustutkinnon jälkeen. Alan töitä voi tehdä myös ilman erityispätevyyttä.
Vain noin sadalla erikoislääkärillä on Suomessa alan erityispätevyys, ja psykiatreja heistä on alle 30.
Erityispätevyyskoulutuksessa lääkäri perehtyy päihdeongelmien preventioon ja hoidossa tarvittavaan teoreettiseen tietoon sekä riippuvuushäiriöiden diagnosointiin sekä hoitoon.
Päihde- ja mielenterveyspalvelut ovat Suomessa yhä useammalla paikkakunnalla saman katon alla. Suurimmalla osalla päihdeongelmaisista on mielenterveysongelmia.
Suomessa on eri arvioiden mukaan ainakin 300 000 alkoholiriippuvaista ja useampi kymmenen tuhatta huumaavien aineiden ongelmakäyttäjää.