Neurologihan minusta piti tulla. Sattui kuitenkin niin, että hyvä lapsuudenystäväni meni naimisiin alkukesästä 2014 Helsingissä ja silloin sattui olemaan niin hyvä keli, että päätin muuttaa Helsinkiin vähäksi aikaa. Sähköpostiin sateli tietoa, että psykiatrialle haetaan lääkäreitä. Auroran psykiatrinen sairaala oli kätevästi asunnon lähellä, joten päädyin sinne töihin.  

Erikoisalan valintaan vaikutti yksinkertaisesti se, että psykiatrialla olin onnellisin. Psykiatria on mukavaa tiimityötä, jossa on oltava aikaa puhua ihmisille. Vaikka jonoja on, ei ihmistä tavatessa kannata pitää kiirettä. Kun selkeitä oikeita vastauksia ei ole, voi usein lohduttautua sillä, että tehdyt hoitopäätökset eivät ole ainakaan absoluuttisen vääriä. Koska pula on lääkäreistä eikä työpaikoista, ei meillä ole oikein minkäänlaista kilpailuasetelmaakaan keskenämme. Vaikka on olemassa psykiatrisia akuuttitilanteita, ei tämä kokonaisluonteeltaan mitenkään erityisen intensiivinen erityisala ole. Yksin ei tarvitse jäädä murehtimaan tapaamisten jälkeen, vaan työtovereiden kanssa voi vähän reflektoida ja ventiloida. Kokonaisuudessaan rohkenisin väittää psykiatrian olevan hyvän mielen hommaa.  

Psykiatreja valmistuu vuosittain noin 30, ja tarve olisi 46:lle. Helsingissä erikoistumiseen kuuluu 1v 3kk runkopalvelut, joihin siis kuuluu 6kk palvelu akuutissa aikuispsykiatriassa ja 9kk joko aikuis-, lasten-, nuoriso- tai oikeuspsykiatrian parissa. Lisäksi edellytetään psykiatrian alan päivystystä. Tämä runkopalvelu on yhteinen kaikille psykiatrisille erikoisaloille. Aikuispsykiatrian eriytyvä vaihe kestää sitten 4 vuotta, joista 1-2 vuotta vaaditaan yliopistollisessa sairaalassa, riippuen siitä missä tuon muun vaiheen tekee. Erikoistumiseen hyväksytään 6kk joko alaan liittyvää päätoimista tutkimustyötä tai reunapalveluja ainakin pediatrialla, sisätaudeilla tai neurologialla. Palveluita vaaditaan monipuolisesti psykoosipuolelta, mielialapuolelta, akuuttityöryhmistä ja sairaalasta sekä avohoidosta. Tästä ollaan varsin tiukkoja, ja koulutuksesta tulee eittämättä monipuolista.  

Ja jatkokouluttautuahan voi, psykoterapeutiksi, päihdelääketieteeseen tai vaikka syömishäiriöihin tai neuropsykiatriaan. Ainakin Helsingissä työpaikan ulkopuoliset koulutusmahdollisuudet ovat erinomaiset. Tänä vuonna pääsin käymään American Psychiatric Associationin vuosikokouksessa San Franciscossa. Lievätkö ajatelleet, että jos meillä on vain vähän psykiatreja, niin parasta kun ovat sitten ainakin mahdollisimman päteviä.   

Haastavinta psykiatriassa on varmaan edelleen akuutti itsetuhoisuus. Kaikkia itsemurhariskipotilaita ei voi eikä kannatakaan aina ottaa sairaalaan ja aina välillä se riski sitten toteutuu. Kyllähän muillakin aloilla potilaita menehtyy sairauksiinsa, mutta itsemurhan kohdalla sitä on taipuvainen miettimään, olisiko kuitenkin käynyt paremmin jos tällä kertaa olisinkin tehnyt toisin.   

Ajankohtaista psykiatrialla on muuan muassa masennuksen neuromodulaatiohoito ja etenkin ketamiini. Lisäksi uskoisin, että aikuisten ADHD-diagnostiikka ja sen hoito tulee lisääntymään. Puhetta on ollut, että poliklinikoilla hoitojen pitäisi olla intensiviisempiä, lyhyempiä ja näyttöön perustuvia.  

Millaisia terveisiä haluat lähettää esim. tk-lääkäreille?  

Koittakaa kestää, on todella vaikea lähteä psykiatrisesti selvittämään jollain 15-20 minuutin ajalla. Soitelkaa ennakkoon, jos mielitte jonkun M1-lähetteellä laittaa. Aina kaikkea harhaisuuttakaan ei tarvitse sairaalassa hoitaa. Hoitaessanne masennusta ja ahdistusta älkää pelkästään aloittako lääkettä vaan ottakaa potilas kontrolliin ja mielellään käyttäkää jotain mittaria, vaikka PHQ-9 tai BDI. On ainakin jotain mihin verrata, onko lääkkeestä ollut hyötyä. Ihmiset ovat aika huonoja arvioimaan onko nyt parempi mieli kuin 2-4 viikkoa sitten. Ja viimeisenä, vaikka ette muuten pystyisi henkilöä auttamaan, niin validoikaa tunteet ja luokaa toivoa! 

 

Lassi Laitala
– Valmistunut Oulusta v. 2014
– Työskentelee Helsingin kaupungilla psykoosipoliklinikalla, kohta siirtymässä mielialahäiriöpoliklinikalle.
– Haaveilee, että olisi aikaa pelailla enemmän lauta- ja tietokonepelejä. 

 

Toimittanut:
Ella Brandt