”Onkologia oli kiinnostanut minua jo pitkään, ja päätin erikoistua alalle jo opiskeluaikoina. Haluan tehdä työtä, jossa potilaita voi auttaa konkreettisesti ja jossa inhimillisyys on vahvasti läsnä”, kertoo Reetta Peltonen, 30. Peltonen valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 2011 ja erikoistuu onkologiaan HYKSissä. ”Ala on monipuolinen, kehittyy jatkuvasti ja tarjoaa mahdollisuuksia sekä kliiniseen työhön että tutkimustyön tekemiseen”, Peltonen jatkaa. Hän pitää plussana myös sitä, että tutkimustieto syövistä lisääntyy koko ajan ja hoidot kehittyvät nopeaa vauhtia.
Valmistumisen jälkeen Peltonen teki tutkimusta ja päivysti paljon erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa. Yhdeksän kuukauden terveyskeskuspalvelut hän teki pari vuotta valmistumisen jälkeen, ja piti jonkin aikaa myös vastaanottoa yksityispuolella.
Lääkärintöiden lisäksi Peltonen on ehtinyt toimia Lääkärilehden lääkäritoimituksessa ja NLY:ssä.
Erikoistumisvaiheessa työnkuva riippuu Peltosen mukaan paljon siitä, mihin työpisteeseen on sijoitettuna. Erikoistumiskierron aikana työskennellään muutaman kuukauden jaksoissa eri osastoilla ja eri syöpiä sairastavien potilaiden parissa poliklinikalla, vuodeosastolla ja sädehoitoyksikössä. Tällä hetkellä Peltonen pitää vastaanottoa rintasyöpäpoliklinikalla ja urologisten syöpien poliklinikalla. Vastaanotot ovat pitkälti syöpähoitojen suunnittelu- ja seurantakäyntejä, joihin sisältyy tarvittaessa uusien oireiden selvittely. Lisäksi on mahdollista osallistua moniammatillisiin hoitokokouksiin ja koulutuksiin. ”Erikoistuvan lääkärin työnkuva voi käsittääkseni vaihdella varsin paljonkin sen mukaan, onko töissä yliopisto- vai keskussairaalassa”, Peltonen toteaa.
Onkologian erikoislääkäriksi valmistumisen jälkeen voi halutessaan suuntautua sille syöpätautien osa-alueelle, joka on erityisesti oman kiinnostuksen kohde. ”Luonnollisesti myös oma päätösvalta kasvaa. Kliinisen työnteon rinnalla on mahdollista osallistua erilaisiin hallinnollisiin tehtäviin, ja mahdollisuudet työn kehittämiseen lisääntyvät”, Peltonen luettelee.
Ensimmäistä kertaa Peltonen kertoi syöpädiagnoosista potilaalle sisätautipäivystyksessä joitain vuosia sitten. ”Menimme rauhalliseen tutkimushuoneeseen, jossa kävimme läpi löydökset ja suunnitelman siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Muistan miettineeni, ettei sellaisesta asiasta tulisi keskustella keskellä hälyistä käytävää naapuripotilaiden kuunnellessa.” Peltosen mukaan syöpädiagnoosin kertominen oli traagista, mutta toisaalta syy potilaan oireille oli löytynyt ja oikea hoito päästiin vihdoin aloittamaan.
”Ei oikeastaan ole merkitystä, onko potilas terve vai kuoleva”, Peltonen sanoo. Jokaisen potilaan kohdalla on hänen mielestään tärkeää olla ihminen ihmiselle ja auttaa siinä, missä voi. ”Ajan kanssa oma kokemus tietenkin lisääntyy, jolloin on helpompi hahmottaa, mitä on edessä, ja antaa oikeita neuvoja.” Potilaan paraneminen tuntuu Peltosesta aina hienolta. ”Joskus elämä saattaa muuttaa muotoaan syövän sairastamisen jälkeen, mutta toivottavasti niin, että osaa nauttia sen iloista entistä enemmän.”
Kliinisen työn lisäksi Peltonen toivoo voivansa olla mukana vaikuttamassa hoitojen kehitykseen. ”Syöpä on salakavala tauti, joka kuluttaa ihmistä sekä fyysisesti että psyykkisesti. Jokaisen potilaan syöpä on erilainen, ja jokainen myös kokee sairastumisensa eri tavalla.” Peltosen mukaan nykyisin yhä suurempi osa syövistä saadaan hoidettua. Lisäksi on yhä useammin mahdollista, että vaikka syöpää ei saataisi parannettua, se saadaan pysymään kurissa ja sen kanssa voi elää. Syöpä vaikuttaa Peltosen mukaan potilaan elämään monella tavalla. ”Syöpä ei vaikuta pelkästään fyysiseen vointiin. Itse taudin hoidon lisäksi tulee huolehtia myös potilaan henkisestä jaksamisesta.”
Onkologia on Peltosen mukaan jatkuvasti kehittyvä ala, joka sisältää useita erilaisia ja kiinnostavia osa-alueita. ”On monipuolista potilastyötä, laajoja tutkimusmahdollisuuksia ja moniammatillista, kansainvälistä yhteistyötä. Sädehoito on oma ainutlaatuinen kokonaisuutensa, jossa lääketiede yhdistyy fysiikkaan ja teknologiaan. Toimenpiteitäkin tehdään jonkin verran, mutta pääosin ala on konservatiivinen”, Peltonen listaa. ”Lisäksi potilastyössä on mukana psykologinen puoli. Suosittelen alaa jokaiselle, jota kiinnostaa vaihteleva, sopivan haastava ja ihmisläheinen työ.”
Teksti: Nico Vehmas
Kuva: Reetta Peltonen
|
ONKOLOGIA
|