Tapaan oikeuspsykiatriaan erikoistuvan Milja Heikkisen kuopiolaisen Niuvanniemen sairaalan tieteellisessä kirjastossa. Sairaala toimii arvokkaissa 1800-luvun lopulla rakennetuissa rakennuksissa. Menneiden ylilääkärien muotokuvat kirjaston seinillä saavat historian lehdet korvin kuullen havisemaan.
Milja Heikkinen päätyi alalle, koska lakiin ja rikosoikeuteen liittyvät kysymykset ovat kiinnostaneet jo kauan. ”Oikeastaan olisin halunnut poliisiksi, mutta olin poliisikouluun liian lyhyt. Onneksi pituus riitti lääkikseen!” Niuvanniemen sairaala erikoistui pian perustamisensa jälkeen hoitamaan kriminaalipsykiatrisia potilaita. Kriminaalipotilaiden lisäksi sairaalassa hoidetaan psykiatrisia potilaita, joiden hoito on muuten vaikeaa tai vaarallista. Vuosikymmenten varrella sairaalassa onkin nähty monenlaisia ihmiskohtaloita. ”Potilaiden tarinat ovat yleensä hyvin surullisia, heidän psyykkinen vointinsa on huono eikä sairaudentuntoakaan monesti ole. Usein he kuitenkin huomaavat, että voimme hoidolla lievittää heidän oireitaan, mitä kautta hoitomyöntyvyyttä vähitellen löytyy. Kiitostakin saa joskus.”
Nykyinen työpaikka saa Heikkiseltä kiitosta hyvästä koulutuksesta ja toimivasta työnohjauksesta. Ehkä juuri siksi raskaatkaan asiat eivät jää iltaisin mieltä vaivaamaan. Työlle on riittävästi aikaa. ”Täällä kiire ei rajoita hoitamista. Toisaalta jollekulle hektisestä päivystystyyppisestä työstä pitävälle ala ei ehkä sopisi”, Heikkinen toteaa. ”Alalle ei voi tulla kovin ehdottomin asentein. Elämää ja ihmisiä pitää voida katsoa ennakkoluulottomasti. Täällä ihmiset, heidän sairautensa ja tekonsa eivät ole niin mustavalkoisia, kuin ulkopuolisen silmin saattaisi näyttää. Pahoja tekoja tehneissä ihmisissä on myös paljon inhimillistä, mitä yritämme hoidossa tukea ja kehittää.”
Oikeuspsykiatria kiinnostaa erityisellä tavalla myös maallikoita. Tästä yksi osoitus on, että kriminaalipsykologia esiintyy usein TV-sarjoissa ja elokuvissa. Erään selvityksen mukaan alan hahmoja tavataan jopa 450 yhdysvaltalaiselokuvassa. Katsauksen mukaan elokuvat eivät kuitenkaan anna oikeanlaista kuvaa oikeuspsykiatriasta. Harmittaako? ”Voi, kun minä katson televisiota niin vähän, etten ole juurikaan perehtynyt noihin leffoihin. Olen yrittänyt mieluummin syventyä alaan oppikirjoja lukemalla. Ehkä oikeuspsykiatrien pitäisi hakeutua useammin mukaan käsikirjoitustiimeihin, että kuva alasta tarkentuisi!”, Heikkinen lataa. ”Tuntemattomien kysyessä kerron yleensä olevani entisen ammattini mukaan sairaanhoitaja. Jos joskus kerron erikoistuvani oikeuspsykiatriaan, seuraa erikoinen reaktio: Ensin ihastus, sitten hämmentyminen ja lopuksi pelästynyt hiljaisuus, kun kuulija alkaa kuvitella, mitä kamaluuksia mahdankaan töissäni nähdä ja kuulla!”
Usein erikoisala vaikuttaa siihen, miten katsoo muita ihmisiä. Esimerkiksi kuorsauspotilaita hoitava KNK-lääkäri saattaa pienileukaista ihmistä katsoessaan huomata ajattelevansa, että kuinkahan kovasti tämä kuorsaa. Miten oikeuspsykiatri pärjää tämän asian kanssa, hän kun luultavasti näkee ihmisissä kaikenlaisia kriminaaleja aikomuksia? ”En ole onneksi ihan tuohon tyyliin alkanut ihmisiä diagnosoida! Tämän työn myötä olen kuitenkin alkanut joskus huomioida uudella tavalla erilaisia persoonallisuuspiirteitä. Ei tässä työssä silti opi varsinaisesti ajatuksia lukemaan”, Heikkinen nauraa.
|
Oikeuspsykiatria lyhyesti Oikeuspsykiatrian erikoisala tutkii miten mielenterveyden häiriöt vaikuttavat ihmisen toimintaan. Erityisesti selvitetään, miten mielenterveydelliset seikat tulisi huomioida lainsäädännössä ja sen soveltamisessa ja miten väkivaltaista tai rikollista käyttäytymistä voidaan hoitaa ja ehkäistä. Oikeuspsykiatrit arvioivat muun muassa rikoksista epäiltyjen syyntakeisuutta, osallistuvat lainsäädännön valmisteluun ja ottavat kantaa kansalaisten oikeustoimikelpoisuuteen. Vuonna 2014 Suomessa oikeuspsykiatrian erikoislääkärikoulutus oli vajaalla kuudellakymmenellä lääkärillä. Kuusivuotisen koulutusohjelman runkokoulutus on yhteinen psykiatrian erikoistumiskoulutuksen kanssa.
|