Liisa Tarkkanen, 28, valmistui Tampereen yliopistosta keväällä lääketieteen lisensiaatiksi ja kertoo, että on oikeastaan koko lääkiksen ajan tiennyt haluavansa psykiatriksi. Valmistuttuaan hän ilmoittautui saman tien erikoistumaan nuorisopsykiatrialle.  

”Olen kuulemma jo yläasteella sanonut kaverilleni, että jos haluaa psykiatriksi niin pitää vissiin mennä lääkikseen. Kai psykiatria on siis pyörinyt ajatuksissa jo tosi kauan”, Tarkkanen naurahtaa. 

Nuorisopsykiatrialla hoidetaan nimensä mukaisesti nuoruusikäisten potilaiden psykiatrisia ongelmia. Erikoistuminen kestää kuusi vuotta. Nuorisopsykiatrit voivat työskennellä niin nuorisopsykiatrian poliklinikoilla kuin osastoillakin. Lisäksi nuorisopsykiatreja on nuorisolääkäreinä perusterveydenhuollossa sekä joissakin järjestöissä ja esimerkiksi konsultteina lastensuojelulaitoksissa. Päivystää ei juurikaan tarvitse, ja eläköitymisen vuoksi töitä alalla riittää.  

Tarkkanen on kiinnostunut myös aikuispsykiatriasta ja työskennellytkin akuuttipsykiatrian parissa aikaisemmin. Erityisesti kiinnostus kehityspsykologiaa kohtaan sai hänet innostumaan työstä lasten ja nuorten potilaiden parissa. 

”Nuoruus on murrosvaihe, jossa potilas ei ole enää lapsen tavoin kiinni vanhemmissaan ja hänellä on jo omia mielipiteitä, mutta toisaalta, jos niin sanotusti mopo meinaa karata käsistä, on aikuispsykiatriaan verrattuna enemmän keinoja tilanteen pahenemisen estämiseksi.” 

Tarkkanen on ehtinyt työskennellä nuorisopsykiatrialla jo yli vuoden, ja ala on vienyt mukanaan. Vaikka aikuispsykiatriallakin on paljon moniammatillista toimintaa, ovat verkostot nuorisopsykiatrialla laajempia. Erityisesti tiimityö kiinnostaa Tarkkasta. ”Aika usein nuoren ongelmien taustalla on hankaluudet ja solmut ympäristössä. Tietysti iloitsen myös nuoren psyykkisen oirehdinnan vähenemisestä, mutta erityisen paljon juhlin sitä, jos yhteistyöllä saamme potilaan ongelmia vaikkapa kotona tai koulussa ratkeamaan. Ja siihen tarvitaan usein lääketieteen lisäksi myös muuta asiantuntemusta.” 

Vaikeita tilanteita työssä ovat Tarkkasen mukaan ristiriidat eri ammattilaisten kesken. Silloin joutuu diplomaattisesti sovittamaan yhteen erilaisia näkemyksiä ja vastaamaan hoidon kokonaisuudesta. Hän ajatteleekin, että nuorisopsykiatrialle sopivat luultavasti parhaimmin sellaiset lääkärit, jotka pitävät yhteistyöstä muiden ammattilaisten kanssa, sillä nuorisopsykiatrialla ei voi kovin paljoa sooloilla.  

”Yleensä asiat eivät myöskään tapahdu yhden eivätkä välttämättä edes useamman vastaanottokäynnin puitteissa, joten kärsivällisyyttä tarvitaan. Toisaalta olen huomannut, että aika erilaisetkin kollegat tuntuvat viihtyvän nuorisopsykiatrialla. Vähän kliseistä, mutta kiinnostus alaa kohtaan on se tärkein soveltuvuuteen vaikuttava tekijä.” 

Tarkkanen kokee, että nuorisopsykiatrian kannalta hänen aiemmasta työkokemuksestaan lastenpsykiatrialla on ollut erityisen paljon hyötyä. Myös terveyskeskuslääkärinä kouluterveydenhuollossa työskentelemisestä on saanut hyödyllistä perspektiiviä. Tarkkanen arvioi, että myös lastentautien ja lastenneurologian kokemuksesta olisi nuorisopsykiatrialla apua. Syömishäiriöpotilaiden hoitamisessa olisi hyötyä lisäksi myös sisätautiosaamisesta. 

Muualla terveydenhuollossa nuorten kanssa työskenteleviä lääkäreitä Tarkkanen neuvoo kohtaamaan nuoren kuin kenen tahansa potilaan: yksilönä, jolla on omia mielipiteitä ja ajatuksia. Varsinkin kaikille lastentaudeilla sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa työskenteleville Tarkkanen suosittelee lämpimästi jaksoa nuorisopsykiatrialla. Työskentelyä Seinäjoella Törnävän sairaalassa sekä Tarkkanen että tekstin kirjoittanut Nurminen suosittelevat lämpimästi kaikille kollegoille! 

Teksti ja kuvat: Nelli Nurminen 

Faktalaatikko: 

Nuorisopsykiatria 
Suomessa oli vuoden 2016 alussa 171 nuorisopsykiatrian erikoislääkäriä. 
Erikoislääkärien määrän ennustetaan pysyttelevän samoissa lukemissa vuoteen 2030 asti. 
Kolme neljästä nuorisopsykiatrista on naisia.  
Suurin osa nuorisopsykiatrian erikoislääkäreistä on 55-64 –vuotiaita.  
Lähde: www.erikoisalani.fi