Hanne Rintamäen mielestä mikään ei ole niin kiinnostavaa kuin aivot, paitsi kehittyvät aivot. Siksi hän päätyi erikoistumaan lastenneurologiaan.

Hanne Rintamäki, 35, valmistui lääkäriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2006. Opiskeluaikana kiinnostivat psykiatria ja neurologia, ja sopivan projektin osuessa kohdalle hän päätyi tekemään väitöskirjaa lastentaudeille. Lastentautien ja neurokirurgian amanuensuurit olivat nekin omalta osaltaan vaikuttamassa siihen, että mahdollisena erikoisalana alkoi häämöttää lastenneurologia. ”Ihmisessä ei ole mitään niin mielenkiintoista kuin aivot, paitsi kehittyvät aivot”, Rintamäki esittelee kehittämänsä sloganin ja nauraa. Lastenneurologialla tuntui myös olevan kirurgisia aloja paremmat mahdollisuudet saavuttaa tasapaino työn ja muun elämän, kuten aktiivisen musiikkiharrastuksen välillä.

Rintamäen mukaan lastenneurologiaan erikoistuvan lääkärin työnkuva vaihtelee runsaasti akuutista hyvin hidastempoiseen. ”Esimerkiksi lasten aivoverenvuodot ja kouristukset vaativat nopeita toimia”, Rintamäki toteaa. ”Toisaalta lastenneurologia voi olla myös pitkäkestoista ajattelutyötä, diagnoosien etsimistä ja kuntoutustyötä”.

Erikoistumiskoulutuksensa loppupuolella oleva Rintamäki on käynyt läpi lastenneurologian erikoistuvien eri sijoituspisteitä, joita ovat epilepsiat, konsultaatiotoiminta, kuntoutus, neuropsykiatriset häiriöt ja yleisneurologian poliklinikat. Kussakin vietetään kuusi kuukautta kerrallaan. Rintamäen mukaan erityistä suosikkia on vaikea valita, sillä kaikilla osa-alueilla tehdään lopulta töitä perheiden ja lasten parhaaksi. Eniten häntä kuitenkin kiehtovat ääripäät:  akuuttitapaukset ja toisaalta neuropsykiatriset ongelmat.

Töitä alalla on hyvin tarjolla. Rintamäellä kävi erityisen hyvä tuuri, ja hän sattui saamaan viran melkein heti ilmoittauduttuaan erikoistumisohjelmaan. Työpaikat painottuvat yliopistosairaaloihin, mutta myös keskussairaaloissa on tarvetta lastenneurologeille. Etenkin pienissä keskussairaaloissa korostuu Rintamäen mukaan kuitenkin se, että siellä lastenneurologin tulisi pystyä täyttämään paikka myös lastentautien päivystysringissä. Lastenneurologiaan erikoistuvat lääkärit ovat muutenkin nostaneet esille alan pienestä koosta johtuvan päivystyskuorman. Muutosta siihen haetaan Rintamäen mukaan aktiivisesti.

Rintamäki arvostaa erityisesti sitä, että lastenneurologi saa kokea tekevänsä tärkeää työtä. Lisäksi työn saa tehdä niin hyvin kuin pystyy. ”Ei juuri ole sellaista tilannetta, etteikö asioita saisi selvittää niin pitkälle kuin se on tieteellisesti mielekästä”, Rintamäki toteaa. ”Kukaan ei myöskään ole erinomainen yksinään”, Rintamäki muistuttaa. Työtä tehdään tiimeissä ja kontaktit potilaisiin ja vanhempiin on pidettävä tiiviinä. Tämä asettaa lastenneurologiaan erikoistuvalle lääkärille tiettyjä vaatimuksia. ”Lääkärin täytyy nähdä vaivaa yhteistyön toimimisen hyväksi.” Rintamäki itse kokee yhteistyön yhtenä työn parhaista puolista.

Tiimityö neurokirurgien kanssa on myös läheistä, ja epilepsiaan painottuneet lastenneurologit osallistuvat epilepsiakirurgiseen suunnitteluun. Lastenneurologisilla potilailla saattaa myös olla kallonsisäisiä aivosähkömonitoreja. Varsinaista kirurgiaa alalla ei kuitenkaan tehdä.

Tyypillisiä lastenneurologien asettamia diagnooseja ovat esimerkiksi epilepsiat ja kehityksen poikkeavuudet. Lisäksi arvioidaan tarvittaessa vastasyntyneitä ja erilaisten infektioiden aikana syntyneitä hermostollisia ongelmia. Erikoislääkäri ottaa Rintamäen mukaan aina kantaa lapsen hoitoon, eikä erikoistuva lääkäri jää hoitopäätösten kanssa yksin. Erot erikoislääkärin ja erikoistuvan lääkärin toimenkuvissa näkyvätkin juuri päätösten tekemisessä. ”Toki päivystäessä saa tehdä myös itsenäisiä päätöksiä”, Rintamäki muistuttaa. Yhteistyössä erikoislääkärin kanssa päätetään vaikeimmista asioista. Myös lasten kuoleman kanssa joutuu ajoittain tekemisiin. ”Se on kuitenkin vain osa työtä”, Rintamäki toteaa.

Lääkäriliiton tammikuussa lanseeraamasta Erikoisalani-palvelusta Rintamäki sai tulokseksi 79 prosentin soveltuvuuden lastenneurologiaan. Se ei juuri yllättänyt. ”Alalle kannattaa hakeutua, jos on tieteellistä mielenkiintoa ja halua katsoa asioita pintaa syvemmältä ja etsiä merkityksiä.” Lääkärin ihmissuhdetaidot Rintamäki nostaa myös esiin. ”On jaksettava työskennellä lasten ja aikuistenkin parissa pitkäkestoisesti.” Rintamäellä on alaan liittyen toinenkin slogan valmiina, tällä kertaa ei kuitenkaan omasta takaa. ”Sanotaan, että neurologiassa pitää näkyä, että aivo on ajatellut aivoa.”